Pelkkää perhokalastusta

Tour de Finnmarksvidda 2010 ja Blogin loppu

2010-07-28T14:17:00.015+03:00

19.7. Matkaan on lähdettävä
06:00 silmät auki vaikka kello oli herättämässä 6:30. Viimeiset pakkaamiset aamutuimaan ja Markku tuli hakemaan 08 aikaan. Edessä oli jälleen pitkä ajomatka. Tällä kertaa joukosta oli Veli-Matti poissa (polvet rikki => urheilu on vaarallista) ja lähdimme matkaan kahdestaan. Paikalle oli saapumassa kuitenkin myös Jyrki ja Stuart.
Teimme perinteiset pysähdykset matkan varrella. Lettukahvit Kukkolankoskella ja grilliruokaa Hetassa. Lopultakin 9 tunnin ajon jälkeen olimme perillä parkkipaikalla. Myös Jyrki ja Stuart olivat saapuneet sinne. Sitten pitkin odottaa erämaa kyydin saapumista ylimääräiset 1½ tuntia sovitusta ajasta. Ja 12 tuntia lähdöstä olimme lopultakin perillä majapaikassa. Saimme sovittua Markun kanssa venekyydin ylämaihin seuraavaksi aamuksi.

20.7. Kohti uusia vesiä ja yllätyksiä
Aamu meni odotellessa venekyytiä. Lopulta kuitenkin pääsimme matkaan. Tavaraa oli mukana telttaleiriin niin paljon, että saimme avuksi kottikärryt. Olihan se hiukan koomisen näköistä työntää pitkin jänkää kottikärryjä.
Pääsimme viimein perille ja laitoimme telttaleirin pystyyn edellisenä kesänä löydetyn järven törmälle. Enää ei ollut kiire mihinkään. Kyllä mieli lepäsi, kun istuskeli törmällä ja katseli ylänköjärven maisemaa.
Lopulta saimme varusteet kasaan ja kelluntarenkaat valmiiksi. Aloitimme kalastuksen järvellä 13 aikoihin. Hiljaisuus yllätti, kaloista ei tullut aluksi mitään havaintoa. Edelliskesän huippupaikka oli kuin tyhjä kaivo. Lopulta saimme taktiikat kohdalleen ja kaloja alkoi löytyä hiljalleen. Muutama perusharjus (> 45 cm) tuli alkuun mutta sitten jysähti kunnolla. Pian tärpin jälkeen totesin, että nyt taitaa olla siiman päässä jo hieman kookkaampi harjus. Markku myös tuli katsomaan lähemmäksi ja totesi saman. Lopulta sain harjuksen lähelle rengasta ja nostin sen ylös käsin (unohdin että haavi oli mukana renkaassa). Mittasin sen renkaan tason päällä olevalla mittanauhalla ja totesin, että mitta ei riitä. Mittanauhan pituus oli 60 cm. Markku sanoi, että otetaan se ylös kun se ei ole kerran alamittainen (oma alamitta on 60 cm). Virallinen mittaustulos rannalla laudan päällä oli 61 cm! Oma henkilökohtainen ennätys meni nyt uusiksi ja legendaarinen haamuraja harjukselle oli nyt ylitetty. Tarkoitus on täyttää harjus ja se tulee olemaan esillä joskus tulevaisuudessa Perhomessuilla yritykseni osastolla. Perhona oli Ylämaan Pinkki Zulu #8 (katso Perhokalastajan Harjus –kirjan perhot). Vapana oli Vespertina Grayling Series #5/6.
Pian tämän jälkeen kalojen aktiivisuus hiljeni ja siirryimme telttaleiriin. Päivän tulokset: Markku; 2 harjusta (48 cm ja 44 cm), perhoina Ylämaan Pajero ja uusi ruskea malli. Mikko; 5 harjusta (kaksi > 50 cm ja yksi 61 cm), perhoina Ylämaan Pinkki Zulu, Ylämaan Pajero ja Sopuli (tietysti).
Illalla kahdeksan aikaan tuli uni parin huonosti nukutun yön jälkeen. Kyllä oli hyvä nukkua uudella kuitutäytteisellä ilmapatjalla (9 cm paksuus). Ei voi muuta kuin suositella! Yön meni sateen ropinassa ja lämpötila laski lähelle nollaa.

21.7. Tutkimusretki
Heräilimme 7 aikoihin ja aamulla taivas oli selkeä. Pekoniaamiaisen jälkeen päätimme lähteä tutkimaan uusia järviä. Patikoimme kelluntarenkaat selässä tovin aikaa ja saavuimme mukavan näköiselle ylänköjärvelle. Olimme katsoneet jo etukäteen webistä karttaohjelmalla järven rakenteen (matalikot ja syvänteet) joten aloitus oli helppoa uudessa paikassa. Saimme tästä ylimmästä järvestä noin 10 harjusta mutta oli kyllä yllättävän hiljaista. Totesimme paikan olevan ”päivystyspaikka” eli pieniä järvialue johon suuremmat parvet saapuvat vain ruokailemaan isommasta järvialtaasta.
Valuimme alaspäin seuraavalle järvelle ja siellä oli sama tilanne, pienempi syvännealue oli selkeä päivystyspaikka. Isommasta järvestä saimme tuulen yltyessä yhden harjuksen, taimenen ja raudun. Tämän jälkeen suuntasimme leiriin. Syönnin jälkeen menimme leirijärvelle ja nyt alkoi tapahtua. Mukavia harjuksia tuli tasaiseen tahtiin.
Päivän saldo: Markku; 5 kpl > 50 cm harjuksia (suurin 55 cm), perhoina ruskea Pajero muunnos ja ruskea nymfi. Mikko; 4 kpl > 50 cm harjuksia, perhoina Sopuli ja Pinkki Ylämaan Zulu.
Illallisena oli kanaa, sipulia, riisiä ja chilikastiketta. Ruokajuomana E-Afrikkalaista (MM-kisojen kunniaksi) punaviiniä Merlot-Shiraz. Uni tuli 22 aikoihin. Päivällä poltin käteni ja kasvoni. Ihmettelin, että miten ne niin herkästi paloivat. Syys selvisi myöhemmin. Minulla oli päällä antibioottikuuri ja ohjeissa luki, että ne herkistävät auringonvalolle ja palovammoja tulee helposti. Tämä pitää muistaa jatkossa.

22.7. Synkkyyttä
Koko yön sitten satoi ja kovaa. Tuuli voimistui puuskaiseksi ja välillä tuntui, että teltta irtoaa kiinnityksistään. Aamulla oli ankea herätä kylmään ja sateiseen keliin. Keittelimme aamukahvit teltan etutilassa. Kässehdimme teltassa puolelle päivin kuunnellen maailmanradiosta kotimaan lähetyksiä. Aamu nokoset otimme vielä ennen kalalle lähtemistä.
Vesisade jatkui, tuuli voimistui (9 m/s) ja kalantulo oli heikkoa. Päivän saldo: Markku; 2 harjusta > 50 cm. Mikko; yksi > 50 cm harjus, perhona Pinkki Ylämaan Zulu.
Ilta menikin sitten teltassa sateen jatkuessa radiota kuunnellessa ja punaviiniä juodessa. Väillä kävin kukkulan huipulla Googlaamassa säätiedotteen joka lupasi voimistuvaa tuulta ja edelleen vesisadetta. Kävelimme alueella ja tulimme myös Suomalaisten leiripaikkaan josta he lähtivät samalla kyydillä kun tulimme. Kyllä ei voi taas ymmärtää kaikkea näkemäänsä. Kuolleita kaloja oli jätetty lojumaan pitkin leiripaikkaa. On se ihme touhua, ettei osata ottaa ylös vain ruokakaloja vaan ja vapauttaa ylimääräisiä. Ja tämä tapaus ei ole ainoa. Paikallinen kertoi samasta ongelma ja se on aiheuttanut sen, että erään oppaan porukoita ei alueelle enää toivoteta tervetulleiksi ja kyytejä ei järjestetä. Veikkaan, että 5 km sääntö tulee tässä lähivuosina taas takaisin….

23.7. Pelastusarmeijan päivä
Yöllä heräsin useaan otteeseen kun tuuli paukutti telttaa. Tuuli oli voimistunut 15 m/s paikkeille. Aamuyöllä heräsimme kun teltta oli kasassa. Oli ankea kömpiä ulos kylmään ja sateeseen. Alumiininen teltan kaarikeppi oli mennyt poikki kovassa tuulessa. Kyllä taas sai karun kokemuksen ylämaan olosuhteista, kylmyydestä, vesisateesta ja tuulesta. Keskellä heinäkuuta siellä oli lämmintä 3 astetta (Oulussa samaan aikaan 26 astetta). Aamulla toistamiseen toinen kaarikeppi paukahti poikki ja enää ei ollut varaosia korjaukseen. Sen siitä oppi, että telttojen alumiiniset kaarikepit on tarkoitettu vain sunnuntairetkeilyyn ei vaativiin olosuhteisiin.
Koko päivä meni teltassa istumiseen kun tuuli oli todella voimakasta ja kalastuksesta ei tullut mitään. Renkaallakaan ei uskaltanut mennä järvelle siinä aallokossa. Saimme onneksi muutettua paluuaikaa illalle päivää aikaisemmaksi, kun telttamme oli rikki ja siinä säässä oli kurja olla erämaassa. Päivä meni siis aivan Pelastusarmeijalle….kehittelimme teltassa myös Ylämaan dietin; kananmunia, konjakkia ja hieman olutta.
Illalla kyytiä odottaessamme tuuli tyyntyi hieman ja heittelimme ”nappaskengissä” perhoa rantatörmältä. Sain siinä 10 minuutissa yhden 53 cm harjuksen Sopuli –perholla.
Lopulta pääsimme takaisin mökkiin ja olihan se juhlaa olla taas lämpimässä. Jyrki ja Stuart ihmettelivät, että miten olimme pärjänneet siinä myrkyssä teltassa.

24.7. Lähialueen kalastusta
Kello piippasi 8:30 ja valmistauduimme päivän koitoksiin. Menimme Jyrkin ja Stuartin kanssa lähijärvelle kalaan. Kalastus alkoi nihkeästi mutta kuoriutumisten alkaessa heräsivät myös kalat. Markun kanssa saimme lyhyessä ajassa 15 mukavaa harjusta pintureilla (Sopuli, Lepakko ja iso Nelson Caddis). Suurimmat harjukset olivat > 50 cm. Loppupäivä oli sitten tasaista ja tapahtumia oli silloin tällöin. Päivän saldo: Markku; 12 harjusta, 2 kpl >50 cm, perhoina ruskea nymfi ja Iso Nelson Caddis. Mikko; 15 harjusta, 6 kpl >50 cm, perhoina Lepakko, Violetta, Sopuli ja uusi perho ”Ylämaan Violetti Zulu”.
Päivä oli viimeinen Jyrkille ja Stuartille (Eng.) ja päätimme järjestää ”Pancake festifaalit” illalla majapaikassa. Stuartille letut hillon ja kermavaahdon (sekä hyvän valkoviinin kera) olivat uusi kokemus. Muutenkin hän oli aivan haltioissaan harjuksen kalastuksesta. Hän oli joka päivän rikkonut aikaisemman harjusennätyksensä.
Söimme illalliseksi uusi perunoita ja sisäfilepihviä (kermakastike jossa sipulia ja valkosipulia), lisäksi valkosipulimajoneesia. Ja hyvää olutta.

25.7. Viimeistä viedään ja yhteenvetoa
Reissun viimeinen aamu oli kirkas ja aurinko helotti. Sanoimme näkemiin Jyrkille ja Stuartille ja suuntasimme lähijärvelle. Aloitimme ylhäältä. Ensimmäinen harjus tuli 5 minuutin jälkeen ja se oli 55 cm pituinen. Perhona oli uusi Violetti Zulu. Markku sai lyhyessä ajassa useita harjuksia pinturilla mutta sitten hiljeni. Kalastimme järveä alaspäin mutta heikoin tuloksin. Vesi oli samentunut nopean vedennousun (30 cm vuorokaudessa) ja kovan tuulen vaikutuksesta. Tämä passivoi harjukset täysin. Päätimme lopettaa kalastuksen jo iltapäivällä ja palasimme leiriin. Mietimme, että mitä teemme ja päätimme että lähdetään kotiin yhtä yötä aikaisemmin. Ajoimmekin sitten koko yön ja olimme perillä Oulussa aamulla 06 aikoihin.
Reissu oli jälleen erilainen. Kalantulo oli heikointa mitä koskaan, tosin ennätyskala pelasti tilanteen. Lisäksi sääolosuhteet olivat todella huonot ja ne pilasivat kalastusta aikalailla.

Blogin loppu:
Olen tullut siihen tulokseen, että en jatka enää Pelkkää Perhokalastusta -Blogin kirjoittamista tulevaisuudessa. Kaikkea aikansa. Aloitin Blogin 23.5.2008 ja kaikki kalastusreissuni olen raportoinut sitä kautta. Toivottavasti olet viihtynyt sen seurassa ja kiitokset kaikille sitä lukeneille. Jatkossa tulen kirjoittamaan joitakin reissuraportteja ja artikkeleita www-sivuille, osoitteeseen: http://www.pro-flyfishing.fi
Uusia perhoprojekteja on mielessä…..

Seuran siikareissu 3.-4.7.

2010-07-05T08:00:00.004+03:00

Seuramme junnureissu järjestettiin läheiselle järvelle siiankalastuksen merkeissä. Reissu alkoi perjantaina mutta pääsin paikalle vasta lauantaina. Sääennustus piti paikkansa kun ajelin aamulla paikalle jo ennen klo kahdeksaa. Puolijoukkueteltasta kömpi unisen näköistä porukkaa ulos kun laitoin varusteita kuntoon.
Aamupäivällä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja se teki kalastuksesta vaikeata, onneksi tuuli oli kuitenkin vähäistä. Muutamia kaloja kävi perhoissa kiinni ja pari tuli ylös asti seuran porukoilla. Jättiemergent oli päivän perho. Itsellä ei vain oikein onnistunut, sain kaksi nousua Lepakko –perhoon mutta ilman kunnollista tarttumista. Iltapäivällä tilanne parani ja kaloja saatiin useampia. Itsellä alkoi ”siikatatsi” löytyä ja sain perusnymfillä ylös 48 cm siian. Illalla tuli toinen hieman pienempi. Lisäksi oli joitakin karkuutuksia lyhyen väsytyksen jälkeen ja muutamia tärppejä.
Päivän aikana paikalla kävi noin 15 seuramme jäsentä ja saaliiksi tuli toistakymmentä siikaa (> 40 cm). Illalla olikin sitten siikasopan vuoro johon meni muutama kilo siikaa, perunoita ja sipulia.
Sunnuntaina heräilin seitsemän aikaan ja aamupalan jälkeen olosuhteet näyttivät niin hyviltä, että järvelle piti päästä. Toiset jatkoivat nukkumista. Puolituntia meni ettei näkynyt / kuulunut mitään. Sitten tuli lyhyt sadekuuro joka laukaisi tilanteen. Siian tulivat pinta-aktiivisiksi ja tuikkeja alkoi näkyä. Puolen tunnin aikana oli mukavasti tapahtumia. Sain ylös yhden 40 cm siian, neljä karkasi väsytyksen aikana ja muutama tärppi oli myös perhoisssa. Lisäksi yksi kirre katkoi sivutapsin. Perhoista toimivat jättiemergent ja lepakko. Myös nymfissä oli yksi tärppi. Muiden saapuessa paikalle alkoi aurinko paistaa ja samalla syönti loppui täysin. Siihen lopettelin kalastuksen.
Reissu oli oikein mukava ja siiankalastus oli jälleen todella hauskaa.

Siikajärvellä 19.6.

2010-06-21T07:56:00.002+03:00

Seurasimme VM:n kanssa viikolla tarkkaan sääennustuksia ja huonolta näytti. Vielä perjantaina täsmäsää lupasi vesisadetta koko päiväksi ja tuulta vähintään 6 m/s. Päätimme kuitenkin perjantaina, että lähdemme katsomaan tilannetta järvellä.
Saavuttuamme järvelle 8:50 oli edessä positiivinen yllätys, tuulta ei ollut nimeksikään ja taivas oli sopivasti pilvinen. Lupia ostaessa näimme jo ensimmäiset tuikit järvellä. Suuntasimme tyynen alueen reunamille. Ja heti näkyi tuikkivia kaloja ympärillä. Hyönteistä oli paljon pinnalla ravinnoksi. Mutta tuska ei helpottanut, emergentit ja pinturit eivät kelvanneet ensinkään. Pian siirryin käyttämään nymfejä. Muutama heitto ja kala kiinni….muutaman sekunnin ajan. Seuraavan kahden tunnin aikana tapahtumia oli mukavasti. VM sai kaksi pienempää siikaa, jotka vapautettiin. Minulla oli kuusi tärppiä ja parin kalan menetys väsytyksessä. Lisäksi ylös tuli kaksi kirjoa.
Kahdentoista aikaa paikalle saapuivat Jukka ja Mikko. Pian Jukka saikin 45 cm siian pinturilla. Sen jälkeen hiljentyi, aktiivisia kaloja näyttäytyi pinnassa enää harvakseltaan. Vaihtelimme paikkoja mutta ilman tulosta. Kolmen jälkeen päätimme poistua paikalta. Onneksi emme luottaneet täysin säätiedotukseen vaan menimme paikalle. Pari tuntia oli todella mukavaa järvikalastusta. Tästä se kesä alkaa. Tai siis kääntyy syksyä kohti, sillä maanantaina 21.6. on kesäpäivän tasaus ja yöt alkavat pidentyä.

Siikakauden aloitus

2010-06-06T21:33:00.000+03:00

Päätin lähteä lauantaina Siikajärvelle ensimmäistä kertaa tälle vuodelle vaikka olosuhteet olivat aika kurjat. Tuulta oli 8 m/s ja puuskissa yli 11 m/s, lisäksi luvassa oli sadekuuroja. Ilman lämpötila oli 7 astetta aamulla ja päivällä se nousi aina 10 asteeseen. Veden lämpötila oli 12 astetta. Kyllä vanha totuus pitää paikkansa eli ilman pitkiä kalsareita ja fleecepaitaa ei kannata lähteä kalalle ennen juhannusta. Niille oli käyttöä.
Järvellä ei ollut muita, kun saavuin paikalle. Ja en kyllä ihmettele että miksi. Tuuli oli todella hankala kalastuksen kannalta katsottuna ja suunta oli semmoinen, että järvellä ei ollut yhtään tyyntä aluetta. Menin tutuille paikoille odottamaan
kevätsurviaisten kuoritumisen alkua (yleensä se tapahtuu tähän aikaa kesäkuusta). Mutta ei niin mitään, yhtään päivänkorentoa ei näkynyt koko aikana. Ei myöskään muita hyönteisiä. Myös kalat olivat hukassa. Ilmeisesti aikainen lämpöaalto oli saanut ko. päivänkorennot jo kuoriutumaan aikaisemmin. Eli myöhästyin.
Jaksoin olla paikalla neljä tuntia. Sitten tuuli ja aallokko alkoi olla niin kovaa, että päätin lähteä pois. Lisäksi pieni lumikuuro myös lannisti kalastusta. Kyllä oli synkkä aloitus siikakaudelle, ei nykyäkään.

Hyvää kehitystä Iijoella

2010-06-02T07:24:00.001+03:00

"Iijoen kalastusalue on tehnyt päätöksen harjuksen alamitan nostosta 35 senttiin. 1.6.2010"

Tämä päätös on mielestäni todella hyvä ja järkevä, kun ajatellaan harjuksen sukukypsyyttä. Toivotaan, että tämä edesauttaa harjuskantojen elpymistä ja keskikoon kasvamista Iijoen alueella. Seuraava askel olisi rauhoitusalueiden perustaminen Iijoelle. Joitakin alueita, esim. 5 km jokijaksoja pitkin jokea voitaisiin rauhoittaa kaikelta kalastukselta viiden vuoden ajaksi. Sen jälkeen rauhoitusalueita vaihdettaisiin. Toivon, että tämä toteutuisi joskus. Mutta tämä alamitan nosto on hyvä alku! Henkilökohtaisesti pidän tätä päätöstä parempana asiana kuin lohien siirtämistä autolla voimalaitoksien ohi.

Ei muuta kuin hyvää kalastuskautta kaikille!

Perhokalastajan Jaakobin paini

2010-05-31T11:47:00.003+03:00

Nyt tuli sitten jälleen vastaan tilanne jossa sisäinen ristiriita on pahimmillaan, perhokalastus vs arkielämä. Ja juuri kun Cuban reissu on takana...

Tilanne on tämä; Pitkään suunniteltu (eteenpäin siirretty) remontti asunnossa on nyt tulossa ja kaikki suunnitelmat on tehty. Kalustehankinnat on suunniteltu ja tilausta vaille valmiina. Rahatkin ovat valmiina remonttia varten. Vaimolle olen luvannut toteuttaa remontin viimeinkin.
No nyt sitten erinäisten sattumuksien kautta tuli eteen tilanne, että sain mahdollisuuden päästä hankkimaan kaikkein legendaarisimman perhovavan. Ja se olisi E.F. Payne bambuvapa, vuodelta 1958 (lähes käyttämätön). Samassa satsissa tulisi mukana samanikäinen kela, klassisia vanhoja perhoja muutama sata (mm. jenkkistreamereita) ja muuta aiheeseen liittyvää antiikkitavaraa. Tähän mennessä olen onnistunut pysymään ulkona antiikkiosastosta ja keräilystä. Hinta koko paketilla olisi sama kuin wc:n remontilla kaikkine kalusteineen ja töineen...

Niin, sisäinen ristiriita on suuri.

Mutta, mutta...ei se auta. Pitänee edelleen pysyä erossa antiikkipuolesta. Perhokalastajan sielu itkee. Nyt arkielämä vie voiton ja eiköhän niitä muita vapoja ole jo muutenkin tarpeeksi ( 23 kpl) nurkissa. Tosin Paynen vapa olisi ollut hyvä sijoitusmielessäkin. Unelmien vapaan ei vaan ole nyt mahdollisuutta. Tarjoan vapaa kuitenkin henkilölle jolla niitä (bambuja) on jo ennestään aikalailla. Vavan pitäisi päästä hyvää kotiin...

Koillismaalla kotipuolessa 29.5.

2010-05-31T10:21:00.004+03:00

Viikonloppuna vierailin kotipuolessa Taivalkoskella. Perjantai meni metsätöissä (kyllä ruumiillinen työ pitäisi kieltää nörteiltä) ja lauantaille sain sovittua Pekan kanssa kalareissun. Iijoki oli vielä kiinni (kausi alkaa 1.6.) joten suuntasimme pienelle joelle. Vesitilanne oli jo suhteellisen hyvä, tulva ei haitannut liikkumista. Keskityimme kalastamaan nivapaikkoja ja suvantoalueita. Saimme tapahtumia ihan hyvin neljän tunnin aikana. Se vaan, että kaikki harjukset olivat alamittaisia. Kevät oli aikaisessa muutaman viikon verran ja se näkyi myös hyönteismaailmassa. Sääsket olivat jo ilmaantuneet. Lisäksi karvasääskiä, pari koskikorentoa ja jopa pieniä vesiperhosia oli liikkeellä. Ja kuoriutuminen oli alkanut L.Vespertina – Kevätsurviaisella. Se aktivoi harjukset syömään vedenkalvosta emergenttejä suvannolla. Tästä se kesä alkaa!

CUBA Salt Water -reissu

2010-05-19T12:09:00.018+03:00

To 6.5. klo 19:18 Atlantin yllä
Kyllä perhokalastajalla on pitkä matka kaukaisiin kohteisiin. Aamulla oli herätys 04 aikaan, Oulusta kone lähti 06, Helsingistä Pariisiin 9 aikoihin ja sitten 13 (piti lähteä, oli pari tuntia myöhässä) kohti Havannaa. Kauan odotettu reissu oli alkanut Markun kanssa ja neljä vuotta kerätyt rahat oli käytetty.
Kaikenlaista tuskaa oli ilmassa ennen reissua. Sairastumisia, Islannin tulivuoren tuhkaa ja matkanjärjestäjän sekoilua. Kuukausi ennen reissu tuli ilmoitus, että emme pääsekään reissuun. He olivat tehneet tupla bookkauksen. Hieman ihmetytti mutta alkoi haista siltä, että Venäläisten iso raha ajoi Suomalaisten yli. Matkanjärjestäjä tarjosi alkuperäisen Santa Maria kohteen tilalta Cayo Cocoa/Cayo Romanoa. Suostuimme siihen varauksella ja tietyillä ehdoilla koska reissun valmisteluja oli tehty jo syksystä lähtien, lomat sovittu, työt siirretty jne. Reissumme oli myös eräänlainen matkanjärjestäjän pilot –reissu.

Lento oli pitkä, yli 10 tuntia kokonaisuudessaan. On se pitkä aika istua ahtaassa penkissä, takapuoli puutuu. Onneksi lentosukat pitivät jalat kunnossa. Lopulta pääsimme laskevan auringon valossa Havannaan. Heti lentokentällä tuli vastaan tuoksu jonka totesimme ”kommunismin hajuksi”. Se oli Havannan ominaishaju ja josta ei päässyt eroon missään. Yllätykseksi ja vastoin ennakko arvailuja kaikki laukkumme pääsivät myös perille. Ne laitettiin hihnalle Oulussa kaikkien lentojen osalta. Matka alkoi hyvin siltä osin. Ilman varusteita kalastus ei olisi onnistunut. Sen vuoksi olimme päättäneet myös olla pari yötä Havannassa jos laukkuja olisi pitänyt odottaa ennen siirtymistä kalastuskohteeseen. Istuimme kuitenkin jännityksen vallassa odottamassa niitä lentokentän ”VIP-tiloissa” tunnin ajan. Kaikki meni kuitenkin hyvin paikallisten toimesta. Kun astuimme ulos terminaalista, iski kostea kuumuus vasten kasvoja ja tiesimme tulleemme tropiikkialueelle. Oulusta lähtiessä oli aamulla vielä pakkasta. Taksilla öisen Havannan läpi Hotellille jossa menimme syömään heti sitten Pizzat Italialaiseen ravintolaan. Uni tuli sen jälkeen aika helposti. Nukkumaan menimme paikallista aikaa klo 01 (Suomessa oli jo aamu 09).

Pe 7.5. Tour de La Habana
Muutaman tunnin levottomien unien jälkeen aamupalalle. Oli aika hienoa, kun aamupalalla sai kuunnella samalla paikallista musiikkia live orkesterin soittamana. Tätä ei ole ennen tullut vastaan hotelleissa.
Sitten mopotaksilla vanhaan kaupunkiin. Sillä seikkailimme, välillä ehkä hieman liiankin syrjäisillä kujilla. Olimme ainoat valkonaamat koko alueella ja erotuimme aika selkeästi muusta joukosta. Kävimme oluella myös Hemingway –baarissa. Havannan infra oli aika huonolla tolalla. Kaikki rakennukset (hotelleja lukuun ottamatta) olivat todella surkeassa kunnossa. Myös mielikuva (saatu elokuvista ja kirjoista) siitä, että Havannan kadut ovat täynnä vanhoja American autoja romuttui. Se on vain legendaa. Enemmän siellä oli Ladan ja mossen raatoja. Mutta yllättävän paljon myös uusia autoja.
Palattuamme hotellille menimme uima-altaalle ja totesimme, että kyllä perhokalastus on hieno harrastus! Sielläkin vitivalkoiset ruhomme erottuivat muusta joukosta aika selkeästi.
Soitin Mikalle joka olikin samaan aikaan juuri lahden toisella puolella veneessä kalastamassa, Key saarilla USAn puolella. Kyllä maailma on pieni.
Pastaa ruoaksi ja illaksi vielä kylille ostoksille. Taksikuski vei meidän paikallisten käsityöläisten myyntitorille joka oli todella hyvä ostospaikka. Cuba oppaiden suosittelemat paikat osoittautuivat aivan surkeiksi. Niihin ei kannata luottaa pätkääkään. Matkaan tarttui pakollisten Che –paitojen ja Castro –lippisten lisäksi nahkainen sikarikotelo ja maalaus. Cuba on kallis paikka turistille.
Ostimme maalaukset mukavalta (yleensäkin paikalliset olivat todella ystävällisiä) kaverilta. Selvisi, että hän oli ammatiltaan lääkäri mutta maalauksia myymällä hän tienasi paljon enemmän.
Kävimme myös sikarikaupassa ostoksilla (vaikka itse en polta). Illalla suuntasimme hotellin Havanna Cafe clubille musiikkia kuuntelemaan.

La 8.5. Aero Caribben
Edessä oli siirtyminen sisämaan lennolla Havanna - Cayo Coco (noin 500 km itään). Sisämaan lentojen terminaali oli myös aikamoinen kokemus ja kulttuurishokki. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja pääsimme Aero Caribbean potkurikoneella perille Jardines del Rey –lentokentälle. Siellä tropiikin kuumuus sai heti hien iholle. Lennon aikana näkyi ensimmäisen kerran maisemaan hienoista Flat -alueista ja hiekkarannoista.
Siirtyminen bussilla 5 tähden All inclusive hotelliin. Se oli todella hieno paikka (ehkä kuitenkin 4 tähteä riittäisi). Loppu päivä meni meressä ja uima-altaassa uidessa, köllöttelyssä ja syödessä. Myös paikallinen matkanjärjestäjä piti tiedotustilaisuuden tulevasta kalastuksesta. Kaikki vaikutti lupaavalta. Edellisellä viikolla oli saatu paljon Tarponeita, mm. 140 lbs kala. Illalla laitoimme kaikki varusteet kuntoon seuraavaa aamua varten. Kyyti tulisi 6.30. Tilasimme myös Lunch -paketit valmiiksi seuraavalle päivälle. Illalla nukkumaan 22.

Su 9.5. School of Salt Water fly fishing
Päivä alkoi surkeasti. Tilattua lunch-pakettia ei ollut tehty valmiiksi ja lähtö viivästyi 40 min. Tarjoilija ei voinut kuulemma tehdä leipiä vaan piti odottaa oikein kokkia paikalle. Ajomatka satamaan kesti 40 min. Vaikka majoitus oli Cayo Cocossa, niin kalastus tapahtui Cayo Romanon alueella.
Matkan aikana kysyin liikennemerkistä joka oli varoitusmerkki peurasta. Peuroja ei saarella kuitenkaan ole kuin viisi jossakin aitauksessa. Selvisi että liikennemerkkitehtaalla ei ollut kuvaa lehmästä joten merkkiin laitettiin peuran kuva. Lehmiä sitten olikin muutama tien reunassa.
Opas (Abel) laittoi välineet kuntoon satamassa, perukkeet ja perhot paikoilleen. Tarpon peruke 2 m 0.80 lbs fluorocarbon siimaa. Barracuda peruke 2 m siimaa ja vaijeri viehelukolla (jonka kestävyyttä opas epäili ja joka vääntyikin suoraksi heti ekan kalan kanssa). Bonefish peruke 2.5 m 30 lbs fluorocarbon siimasta. Siinä ne yksinkertaisesti. Veneessä oli aina ”ladattuna” 5 vapaa valmiina. Olosuhteet olivat hyvät, aurinko paistoi, ilma oli +34 astetta ja tuulta ei laisinkaan.
Ajo flat –veneellä muutama minuutti ja tulimme ”Tarpon Hole” paikalle joka oli syvempi monttu matalampien vesien keskellä. Vajaa 10 minuuttia heittämistä ja ensimmäinen Tarpon pyörähti perhon perässä, jännitys nousi. Markku pääsi myös heittämään perhoa isolle Tarponille mutta se ei kiinnostunut siitä. Monttu oli sitten kalastettu siltä osin, kun vuorovesi muuttui. Ajoimme uuteen paikkaan.
Edessä oli School of Bonefishing – kirjaimellisesti. Etenimme veneellä Grass –matalikolla ja pian alkoi tapahtua. Opas alkoi huutaa; ”Bonefish, 12 a clock, front of your, 20 meters, can you see a fish? Can you see a fish? Front of you, 3 a clock, Cast, can you see a fish? Cast, cast again. No, No, No”. Ja tilanne oli ohi. Tätä sitten toistui muutaman kerran. Opas tuskastui ja me tuskastuimme. Olimme yksinkertaisesti liian hitaita. Emme olleet tottuneet tähän nopeatempoiseen toimintaan. Lisäksi kalojen näkeminen oli todella hankalaa Grass (ruoho) pohjalla. Bonefish – matalikon haamu oli nimensä veroinen. Lisäksi aluksi käytimme painotuksellisesti vääränlaisia perhoja – oppaan valinnasta huolimatta. Kymmeniä Bonefishejä tuli vastaan ja saimme lopultakin muutamia tartutettua. Ja molemmilla oli yhtä aikaa kala kiinni. Kun toinen sai tartutettua kalan, hän siirtyi veneessä alas ja toinen siirtyi heittopaikalle veneen keulaan. Näin saatiin kalastettua saman parven kaloja nopeasti. Kuten kalastusfilmeistä oli nähnyt, niin Bonefish veti siimaa heti alkuun ensiryntäyksellä noin 100 metriä. Sitten ankaraa kelausta ja pian pari lyhyempää vetoa mutta sitten se oli siinä. Yllättävän helposti Bonefish mielestäni antautui. Ensimmäinen Bonefish minkä sain, painoi 7 lbs, eli varsin mukavan kokoinen.
Sitten ajoimme vuoroveden laskiessa uuteen paikkaan, hiekka flatille jossa kanavaa pitkin kalat siirtyivät pois matalasta syvempään veteen. Pääsin heittämään (juuri ja juuri kerkisin) kahta Permittiä mutta ilman tulosta. Pian tapahtui se mitä oli näkynyt vain elokuvissa, neljä Tarponia ui kohti (suurin 70 lbs). Heitin niiden eteen perhon mutta en arvannut ottaa perhoa sisään tarpeeksi nopeasti joten kämmäsin tilanteen todella pahasti. Ja opas puisteli päätään. Lopulta ne uivat veneen ohi vain 10 metrin päästä. Sitä näkyä en unohda kovin nopeasti. Siinä oli elämäni ensimmäinen tilaisuus ja joka meni omien mokailuiden piikkiin. Markku pääsi myös heittämään kahdelle eri Tarponille mutta ilman tulosta. Opas alkoi olla aika puhki 7 tunnin jälkeen ja kalastuspäivä päättyi klo 16. Hotelli päästyämme menimme aulabaariin tilaamaan Dos Cervezat, sitten uimaan ja analysoimaan päivän tapahtumia. Se oli todellinen oppipäivä meille.
Vaikka olet lukenut / katsellut etukäteen aiheeseen liittyvää materiaalia niin käytäntö on kuitenkin aika toisenlaista kuin mihin Suomen kalastusoloissa on totuttu.
Kalojen näkeminen ennen perhon tarjoamista on ensiarvoisen tärkeää, jos et näe kalaa niin älä heitä. Hyvät lasit (kahdet erilaiset pinnoitukset) ovat välttämättömät. Vain näkyvää kalaa kalastetaan.
Perhon presentaatio – tarjominen on tärkeää. Se on tehtävä niin että kala näkee perhon mutta ei kuitenkaan säikähdä sitä. Perhomallilla ja painotuksella on suuri merkitys ja pohjan laatu vaikuttaa siihen myös. Kalat (Bonefish) uivat todella matalassa vedessä (10-30 cm). Jos kahlaat polvivedessä olet yleensä liian syvällä.
UV-vaatteet ovat todella hyvät.
Hyvä heittotaito on MUST. Ja nopeus on valttia. Turha vavan heilutus säikyttää kalat.
Mojito oli maultaan pettymys, Daiquiri oli parempaa.
Kun istuimme aulabaarissa niin yksi ohitse kulkenut mies (Kanadalainen) kysyi, että olimmeko olleet kalassa. Kerroimme päivän tilanteet ja hän kertoi olleensa myös omatoimisella kalastusreissulla mutta ilman suurempia tuloksia. Hän kuitenkin ihmetteli näkemäämme Bonefish määrää, saamiamme kaloja ja niiden kokoja. Meillä oli kuitenkin ollut ilmeisesti ihan hyvä päivä loppujen lopuksi. Nukkumaan ennen klo 22.

Ma 10.5. School of Salt Water fly fishing, part II
Herätys 05 ja 6.30 matkaan. Ilma oli aurinkoinen, +34 astetta ja tuulta vain nimeksi. Ajoimme jälleen ensin veneellä tarpon Holelle. Eka heitto ja Tarpon kiinni…3 sekuntia ja irti. Se siitä. Jatkoimme matkaa 40 min ja saavuimme laajalle Grass –flatille. Pian oppaamme löysikin Bonefish parvet ja niitä sitten riitti.
Kalat uivat isoissa, useamman sadan parvissa aivan matalassa 20 cm vedessä. Ne ”tailasivat” hienosti. Juuri niin kuin elokuvissa on joskus nähnyt. Se oli hienoa nähtävää. Päivän aikana näitä parvia pyöri veneen ympärillä useampia ja saimme lukuisia isoja > 6 lbs Boneja ylös. Se oli hienoa kalastusta.
Sitten opas huomasi hieman kauempana syvemmässä vedessä ison ”milky water” alueen joka oli vaalea samentuma alueella 80 x 30 m. Vene äkkiä alueen reunaa ja opas antoi ohjeita, että heitto sisään ja Crab –perhon annetaan vajota muutama sekunti ja sitten siimasta liikettä. Siinä oli sitten ½ tunnin säpinät, kalaa (isoja Boneja) tuli jatkuvalla syötöllä. Koko päivän saldo oli 14 kpl Boneja.
Siirryimme etsimään Tarponeja laajalle channel alueelle. Markku pääsi heittämään kahta eri Tarponia mutta nyt oli Markun vuoro ”töpeksiä” ja tilanteemme oli tasan kämmäysten suhteen. Minä pääsin heittämään perhoa yhdelle Tarponille mutta ei kelvannut. Markku pääsi vielä heittämään kahdelle Permitille mutta ilman tulosta. Lopulta opas näytti meille, että miten heittäminen pitää tehdä nopeasti ja tehokkaasti. Sillä olimme hieman liian hitaita. Päivä oli pulkassa.
Paluu hotellille, Dos Cervezat, uimaan ja syömään. Illalla juttelimme jälleen Kanadalaisen kaverin kanssa ja hän ihmetteli näkemiemme kalojen määrää ja sitä, että olimme saaneet 14 kpl isoja Boneja ylös. Olimme kuulemma onnekkaita. Tämän jälkeen alkoi selvitä, että oppaamme olikin alueen paras. Muut päivän venekunnat eivät olleet nähneet kuin muutaman Bonefishing ja kalastus oli ollut heikkoa. Hyvä meille, että saimme kunnon oppaan!

Ti 11.5. Winds of change
Kovaa tuulta, joka tiesi ongelmia. Edellisenä päivänä sopimamme ”Tarpon Tuesday” teema piti unohtaa. Kopasimme Tarpon Holen ilman tapahtumia, sitten ajoimme kovassa aallokossa 40 min. Saavuimme hiekka Flatille ja aloitimme kalastuksen kahlaamalla. Vene oli saatu juuri ankkuriin ja vapavirittelymme oli kesken kun opas huusi: ”Two big fish, maybe Tarpons!” Ja näimme kahden ison kalan saapuvan syvästä vedestä matalikolle. Oppaalla oli Tarpon vapa kädessä ja hän oli lähempänä kaloja, joten huusin että kokeile sinä. Hän juoksi kalojen eteen ja alkoi yrittää. Otin samalla veneestä toisen Tarpon vavan ja juoksin toisen kalan perään. Pääsin heittämään mutta ei kiinnostusta, seurasin kalaa. Heitto naaman eteen, perhoon liikettä ja kala kääntyi seuraamaan perhoa. Se otti….ja syöksyi samassa riutan ulkopuolelle ja hyppäsi ilmaan. Samassa opas huusi; ”Big Shark, big shark”! Ja näin evän ja sitten ison ruskean hain (3-4 m) nousevan pintaan kalani lähistöllä. Opas käski vetämään kalani turvaan matalikon puolelle. Löin jarrut kiinni ja sainkin kalan matalaan, pois hain edestä. Sitten selvisi, että kalani olikin todella iso Barracuda (> 10 kg). Lopulta vapautimme komean Barracudan. Se oli hyvä taistelu.
Kahlaamalla näimme sitten päivän aikana 40 Bonea, joista pääsimme heittämään 20:lle ja ylös saimme 5 (Markku 2). Lisäksi minulla oli Carbissa tosi hyvä Bonefish. Väsytys oli jo aivan lopussa ja juuri ennen kuin sain sen käteen, se irtosi. Bonefish oli oppaan mielestä > 8 lbs kokoluokkaa.
Illalla oli taas samat kuviot. Kanadalainen kertoi taas, että muilla kalastus oli ollut todella heikkoa ja muut eivät olleet saaneet mitään saalista.
Illalla iski myös mahatauti. Yöllä piti juosta vessassa. Otin kuitenkin heti lääkkeen ja sain olotilan rauhoittumaan aamuksi niin että seuraavana päivänä pääsin taas kalaan. Uusi tropiikin sananlasku; ”Syö paikallista pullaa, niin p…..a rullaa”.

Ke 12.5. More winds
Aamulla olo oli hutera mutta päätin ottaa riskin (ja vara kalsarit reppuun) ja lähteä kalaan. Oli entistäkin tuulisempi päivä. Tuuli oli puuskaista ja nopeus > 10 m/s. Muut venekunnat jäivät maihin. Sitä opas ehdotti myös meille mutta emme suostuneet kun kerran olimme päässeet sinne asti.
Ajoimme veneellä kovassa vasta-aallokossa tunnin ja pääsimme hyvälle Grass –flatille. Nyt kalastus oli entistäkin vaikeampaa ja kalojen näkeminen oli aallokon takia hankalaa. Päivän aikana näimme yhteensä 25 Bonea, joista pääsi heittämään 10:lle. Markku sai päivän ainoan kalan ylös. Se oli komea 7 lbs Bonefish.
Etsimme kaloja eri Channeleista mutta ilman tulosta. Edellisen päivän nousuvesipaikat eivät toimineet tänään.
Illalla hotellilla saimme kuulla, että Espanjan ja Portugalin lentokentät olivat menneet jälleen kiinni tuhkapilven takia. Jännitys paluumatkalle kasvoi.

To 13.5. More winds, again.
Ja tuuli vain voimistui ja muut jäivät maihin. Ajoimme taas aluksi 45 min vastatuuleen ja pääsimme uudelle flatille kahlaamaan. Heti alkuun pääsin tarjoamaan perhoa kahdelle hyvänkokoiselle Permitille mutta ilman tulosta. Saimme alueelta kaksi Bonea, 5-6 lbs kokoluokassa. Siirtyminen toiselle flatille, jossa kalastus oli erityisen hankalaa. Pohja oli aivan valkoista hiekkaa ja seassa oli joita ruohoja. Kalat olivat aivan kirkkaita, joten niiden havaitseminen oli hankalaa kovassa tuulessa. Sain sieltä yhden 6 lbs:n Bonen. Markku väsytteli ison Snapperin. Paluumatkalla Markku sai vielä yhden pienen Bonen.
Hotellilla juttelimme Kanadalaisen kanssa ja onnittelimme, kun hän meni siellä päivällä naimisiin. Hän kertoi myös, että oppaan kanssa oli ollut hankaluuksia. Opas oli laittanut veneen parkkiin väärin ja aallot olivat upottaneet veneen. Olivat joutuneet odottamaan etsijöitä useamman tunnin.

Pe 14.5. Viimeistä viedään.
Ja tuulta enemmän kuin muina päivinä. Nyt opas ei edes harkinnut ajamista kauemmaksi kovan merenkäynnin vuoksi. Nyt opas näytti jälleen, että kuka osaa hommat. Olimme koko päivän yhdellä samalla Grassa –flatilla ja kalastimme veneestä. Välillä piti odotella tunti ilman tapahtumia ja sitten yht’äkkiä kaloja taas ilmaantui. Heittäminen oli todella vaikeaa kovassa tuulessa, etenkin takaviistoon oikealle kovaan vastatuuleen keveillä perhoilla. Hyvään heittämiseen ei pystynyt edes opas.
Iltapäivällä jatkoimme grass flatin kalastusta. Opas huomasi 100 metrin päässä pieniä milkwater alueita, jotka tulivat kun bonefish kaivoi pohjasta rapuja. Opas huusi; "Tailing fish" ja samassa näimme kalan pyrstön pinnassa. Se oli isohko bonefish. Opas laittoi veneen parkkiin ja jäimme odottamaan kalan lähestymistä. Kesti 15 minuuttia kunnes kala oli tarpeeksi lähellä 20 metrin päässä. Tein tarkan heiton kalan eteen. Crab putosi hyvin mutta juuri sitä ennen kala muutti suuntaa eikä huomannut perhoa. Samoin kävi toisellakin kerralla. Pääsin yrittämään
vielä kolmannenkin kerran. Tein nopean heiton sivuvastaiseen tuuleen. Perho putosi reilun metrin päähän suoraan kalan eteen. Se huomasi perho ja alkoi seurata sitä kun aloin liikuttamaan sitä. Muutama nopeampi liike siimaan ja kala otti kiinni perhoon. Vastanykäisy siimasta ja
siima alkoi juosta sormien välistä. Bonefish veti ensivedolla reilu 100 metriä. Tämä toistui muutaman kerran. Lopulta sain ison Bonefish:n lähelle venettä ja kalan käsiin. Se oli todella hienoa ja iso Bonefish. Opas arvioi sen > 8 lbs painoiseksi. Eli se oli todella hyvänkokoinen Bonefish. Ei mikään ”puikula 2 lbs kala”.
Täytyy kyllä sanoa, että tämän kalan saaminen oli kokonaisuudessaan yksi elämäni hienoimmista perhokalastushetkistä. Se jäikin reissun viimeksi kalakseni. Markku pääsi vielä tarjoamaan perhoa muutamalle Bonelle mutta se ei onnistunut johtuen hyvin kovasta vastatuulesta. Päivän aikana näimme 40 Bonea. Heittämään pääsimme noin 20:lle ja 10 tuli ylös. Markku sai myös yhden ”Cowfishing” joka oli ruma kuin mikä.

Kalastus oli sitten siinä. Päivän päätteeksi kiittelimme opasta ja muita paikalla olleita henkilöitä reissusta. Annoimme oppaalle tipin lisäksi hieman erilaisia kalastustarvikkeita. Otin ylös myös oppaan yhteystiedot (jos joku joskus tarvitsee niitä).
Paluu hotellille ja jutustelua Canadan kaverin kanssa parin oluen kera. Sitten olikin edessä pakkaaminen.

La 15.5. Pitkä paluu arkeen.
Lauantaina klo 11 lähti bussi hotellilta. Lento Aero Caribbean koneella Havannaan, josta omatoiminen siirtyminen sisämaan terminaalista ulkomaan terminaaliin taksilla.
Muutama tunti odottelua ja lento kohti Pariisia. Jännitystä lisäsi myös se tieto, että Englannin kenttiä oli jälleen suljettu tuhkapilven vuoksi. Onneksi se ei estänyt lentoa. Koko lennon aikana en saanut oikein nukuttua (toisin kuin Markku). Pariisissa CDG kentällä oli sitten kiire. Aikaa PAR-HEL koneen lähtöön oli vain 40 min. Yritimme päästä nopeasti ulos terminaalista ja parin passintarkastuksen jälkeen pääsimme bussille jolla siirryimme toiseen terminaalirakennukseen. Siellä kiireinen tsekkaus lähtöportista, juosten kohti turvatarkastusta ja sen jälkeen vauhdilla portille. Pääsimme kuin pääsimmekin koneeseen ajoissa, aikaa jäi jopa 10 min ennen koneen lähtöä. Koneessa istuessamme arvelimme, että laukut eivät kyllä kerinneet mukaan. En suosittele näin lyhyttä aikaväliä koneiden vaihtoon Pariisin CDG kentällä. Aikaa pitää olla vähintään kaksi tuntia. Helsingissä piti odotella vielä 4 tuntia ennen Oulun koneen lähtöä. Yksi tuttu kalastaja tulikin vastaan lentokentällä. Ouluun pääsimme melkein aikataulussa. Ja yllätys oli suuri kun näimme laukkujen tulevan hihnalla. Onneksi matkat menivät hyvin. Kotona olin sunnuntaina noin kello 22. Ja sitten seuraava aamuna herätys kello 06 ja töihin. Maanantai menikin siiten hiukan tokkuraisessa olotilassa töissä. Lukemattomia sähköposteja oli tullut reilun viikon aikana 350…...

Yhteenveto
Kyllä SW oli taas aivan jotain uutta. Ja hienoa, sitä ei käy kieltäminen. Paikka oli pienoinen pettymys ja siitä matkanjärjestäjä ei saa kovin paljon pisteitä. Ja muutenkin oli pieniä kämmäyksiä pitkin matkaan. Jos menen paikkaan uudelleen niin tekisin sen hieman toisin. Nyt ovat suhteet ja yhteystiedot oppaaseen olemassa. Lisäksi lennot tekisin toisin. Kalasto oli paha pettymys Tarponien suhteen. Se oli onnetonta. Opas kertoi, että Tarpon kalastus oli siellä loistavaa jos sain kaksi kalaa viikossa. Permit kalastus oli myös aika heikkoa. Mutta Bonefish kalastus oli sitä vastoin ehkä maailman parasta jos ajatellaan kalojen kokoa. Tämän opas kertoi. Missään muualla maailmassa ei näin isoja Bonefishejä löydy näin paljon. Alueelta suurin saatu Bonefish painoi 14 lbs!
Myös aika suppealla perhovalikoimalla pärjää. Crab perhot olivat parhaita, erikokoisina ja painotuksilla. Yksi beige väri riittää. Muita malleja ei tarvitse.
Hyvä opas on kaikki kaikessa, sitä on tosin hankala tietää jos ei ole suosituksia tiedossa. Lisäksi matkan ajankohdan suunnittelussa olisi hyvä ottaa huomioon vuoroveden ajankohdat (tätä kukaan ei kertonut etukäteen). Heittotaitoa pitää treenata kovassa tuulessa. Jos pystyt heittämään (oikea kätinen heittäjä) #8 vavalla, oikealle takaviistoon > 10 m/s tuulessa 20 m ja saat perukkeen vielä oikenemaan hyvin, niin silloin et tarvitse treenausta. Nälkä jäi Tarpon kalastukseen….

Tässä muuta +/- merkit ansainneet:
+ Golf hanskat (nahkaiset) ovat ehdottomat SW-kalastuksessa
+ Vedenpitävät perhorasiat
+ Bite Primal Flats Wading Boots
+ Lentosukat
+ UV- Buffs
+ Columbia PFG Omni Shade lakki
+ Simms ja Columbia UV-kalastusvaatteet
+ Cristal ja Bucanero oluet
+ Siprion 250 mg mahalääke
- Fjällrävenin UV-housut
- Dr. Shade UV-hanskat

Kaksi yötä lähtöön

2010-05-04T09:36:00.001+03:00

Jännitys tiivistyy ja unettomat yöt alkavat, kun SW reissun lähtö lähestyy. Irlannin päällä on jälleen tuhkapilvi estämässä lentoja. Täytyy toivoa vain parasta, että se ei siirtyisi haittamaan meidän lentoja. Torstaina aamulla 06:00 kone lähtee Oulusta (OU-HEL-PAR-HAV). Kaikki varusteet on pakattu ja muutenkin kaikki on valmiina reissua varten. Raporttia tulee sitten kahden viikon päästä, viikolla 20.

Jännitys tiivistyy....

2010-04-20T11:27:00.001+03:00

SW- reissuun on aikaa 16 päivää ja monenmoista ongelmaa on tullut vastaan. On ollut pahoja sairastumisia lähipiirissä ja tälläkin hetkellä on itsellä akillesjänteen tulehtumisen kanssa ongelmia. Se kuitenkin saataneen kuntoon lääkkeillä. Työpaikalla on Noro virusta liikkeellä joka puolella ja tähän asti sen väistely on onnistunut. Ja viimeisimpänä ongelmana tämä Islannin tuhka... toivottavasti se tulivuori räjähtää nyt kunnolla lähipäivinä ja tuhkan leviäminen lakkaa. Tai tuulen suunta pitäisi kääntyä tulemaan etelän suunnalta. Saa nähdä miten tässä käy. Parilla kaverilla on lähtö nyt perjantaina ja heillä on kyllä aika hektinen tilanne päällä. Kyllä vastustaa....

Kausi alkoi…valokuvaamalla

2010-04-06T09:43:00.004+03:00

Hiljainen on perhokalastusrintama omalta osaltani. Hankikorri kalastus menee ohitse omalla painollaan. Näillä korkeuksilla sen merkitys on aika vähäistä. Pääsiäisenä vierailin kotipuolessa Taivalkoskella ja kävimme Pekan kanssa tutustumassa Kostonjoen tilanteeseen. Joki oli jo auki kuten tavallista mutta Hankikorrien esiintymisen suhteen oli vielä liian aikaista. Ainuttakaan korria ei näkynyt hangilla. Paikalla oli myös kaksi kalastajaa Kuusamon suunnalta. Mutta ilman tapahtumia. Jos Kostonjoelle haluaa mennä Hankikorrien aikaan niin se kannattaa ajoittaa 17.-18.4. tai jopa 24.-25.4. viikonlopulle. Toki ajoitus riippuu suotuisten olosuhteiden kehityksestä.
Sitten SW-reissusta. Vielä kuukausi aikaa lähtöön. Reissun suhteen on ollut matkanjärjestäjän osalta aikamoista säätämistä menneen kuukauden aikana. Katsotaan nyt miten siinä käy.

Perhokalastajan maailma on pieni

2010-02-24T20:25:00.002+02:00

On aika hauska huomata kuinka perhokalastus on globaali harrastus joka yhdistää erilaisia ihmisiä eripuolella maailmaa. Erilaisten sattumusten kautta tutuksi on tullut ihmisiä monesta eri maasta (Puola, Norja, UK, USA, Saksa jne). Ja netti laajentaa entisestään uusien ystävien joukkoa. Yksi tekijä on avoimuus eli asioista kerrotaan avoimesti kysyjille ja apua annetaan erilaisissa perhokalastukseen liittyvissä ongelmissa.
Yksi hauska tapaus oli se, kun muutama vuosi sitten sain sähköpostin Alaskasta. Henkilö oli sattumoisin Googlaamalla löytänyt nettisivuni ja sai sieltä tietoa Pohjoismaiden harjuksen kalastuksesta. Laitoin sitten kirjani menemään sinne ja sainkin pyynnön, että voisinko toimittaa hänelle käyttöön joitakin harjus valokuvia tulevaa projektia varten. Nyt vuosi sen jälkeen, hänen (Cecilia "Pudge" Kleinkauf:n) kirja "Fly-Fishing for Alaska's Arctic Grayling - Sailfish of the North" on kädessäni ja siellä oli kaksi kuvaani esillä (s. 149 ja 153) sekä muutama maininta tekstissä. Aika hauska tapahtuma tämäkin. Perhokalastajan maailma on pieni.

Hiljalleen kevättä kohti

2010-02-19T09:27:00.003+02:00

Kyllä on ollut aika hiljaista helmikuussa. Oikeastaan mitään en ole saanut aikaan. SW-reissun perhot on sidottu ja muita perhoja en ole saanut sidotuksi juuri ollenkaan. Yhden kerhoillan pidin jossa sidoimme kolme perhoa, siinä kaikki. Uusia ideoita on mielessä paljon ja niitä pitää alkaa tässä työstämään.

Niin, vielä on noin 2 kuukautta SW-reissuun. Ja nyt olen jo pakannut matkalaukkua….tosin sillä tarkoituksella, että testasin tavaroiden mahtumista laukkuun ja painoa. Pitää olla tarkkana lentoyhtiöiden sääntöjen vuoksi.
Toukokuun alussa on aika monta SW-reissuun lähtijää. Tiedossa on ainakin kuusi muuta meidän lisäksi. Toisilla on suuntana Belize ja Florida.

Uusimmassa 1/2010 Flugfiske i Norden -lehdessä on esillä Harjus -kirjan esittely ja artikkeli Sopuli perhosta.
Flugfiske i Norden -lehti

Eipä muuta talven pakkasten keskeltä.

Kausi alkoi

2010-01-18T09:30:00.001+02:00

Kausi alkoi tällä kertaa kurssituksen merkeissä. Kävin viikonloppuna Pieksämäen Perhokalastajien vieraana pitämässä luentoa Harjuksen järvi- ja suvantokalastuksesta. Luennossa meni kaksi tuntia. Sen jälkeen näytin Harjuksen Valtakunta –elokuvan ja lopuksi sidoimme vielä muutaman harjusperhon. Tilaisuus oli mukava ja paikalla oli vajaa 30 henkeä. Kiitokset vielä kutsusta Pieksämäelle.

Mitään muuta tapahtumaa tässä ei ole nyt tiedossa lähiaikoina. Tropiikkireissu lähestyy uhkaavasti, siihen on vielä aikaa 3.5 kuukautta. Varustepuoli alkaa olemaan jo valmiina. Vielä kuitenkin pitää hankkia kaikenlaista pientä sälää matkaa varten. Perhotilanne on myös hyvä. Bonefish ja Permit perhot ovat sidottuina. Tarpon perhoista on vielä sitomatta Toad –perhot. Sitten sidontaurakka olisi valmis.

Stressiä

2009-12-18T02:41:00.001+02:00

Aamuyö 2:27 arkena torstain ja perjantain välisenä yönä. Ei saa nukutuksi kun työasiat painavat mielessä, on se synkkää. Yöllä kun herää miettimään englanniksi seuraavan päivän ongelmia niin silloin ei ole kaikki kyllä kohdallaan työasioissa. Niin valitettavaa kuin se on niin globaali työympäristö ei toimi ainakaan Suomi-Saksa-Kiina osa-alueella. Ja siihen kun lisätään vielä Intialaiset niin sen tietää...
No onneksi on aina perhokalastus. Nytkin keskellä yötä kun unta ei saa niin voi rauhoittua hiukan perhokalastuksen parissa. Esimerkiksi Perhokalastajat.net on paras paikka jakaa tuskaa muiden kanssa näin talvella. Täytyy kyllä sanoa jälleen suuret kiitokset sivuston ylläpidolle. Myönnän, että olen koukussa sivujen suhteen. Foorumia tulee seurattua aika monta kertaa päivän aikana.
Nyt yöllä ajattelin tämän kirjoittelun jälkeen keskittyä perhonsidontaan parin tunnin ajaksi. Paljon pitäisi sitoa vielä saltwater perhoja toukokuun reissua varten. Bonefish ja Permit perhot alkavat olla hyvällä mallilla. Mutta Tarpon perhoja pitää sitoa vielä kymmeniä.
Pidimme Markun kanssa reissupalaveria ja kyllä odotukset ovat korkealla. Molemmat olimme hankkineet myös Suomi-Espanja sanakirjat, joten ei muuta kuin opiskelemaan.
Ei muuta kuin Buenas noches mi amigo!

Muistilistoja

2009-12-03T12:52:00.000+02:00

Tuli tässä mieleen, että kuinkahan moni perhokalastaja käyttää apunaan reissuja varten varusteiden pakkauksessa/hankkimisessa erilaisia muistilistoja.
Itsellä on tullut harrastettua niitä jo aika kauan ja niitä on valmiina monille erilaisille reissuille. On olemassa listoja päivän reissusta aina kahden viikon reissuun. Mökki- ja telttamajoitus reissuille. Lohi- ja harjus reissuille. Opastukseen ja kilpakalastukseen. Sekä ulkomaanmatkoille. Laskeskelin, että niitä löytyy ainakin 13 erilaista.
Muistilistojen avulla on helppo alkaa kasaamaan ja pakkaamaan varusteita. Ei tarvitse aina miettiä, että mitä pitää olla ja mitä ei. Muistettavia asioita on nimittäin aika paljon. Perhokalastajathan ovat tunnettuja tavaramääristään reissuilla. Joskus olen miettinyt, että olipa matkan kesto kaksi päivää tai kaksi viikkoa niin siltä matkassa on aina sama määrä roinaa.
Reissujen jälkeen voi listoja päivittää tarpeen mukaan. Niiden avulla voi myös optimoida tavaroiden määrää. Jos et ole vielä kokeillut niin suosittelen!

Kuusi kuukautta aikaa

2009-11-27T12:58:00.001+02:00

Se on siinä neljän vuoden säästämisen jälkeen. Saimme bookattua Markun kanssa reissun etelän lämpöön. Tarkoitus on suunnistaa Cuban vesille. Monet varoituksen sanat olen kuullut, kun aloimme suunnittelemaan reissua. Varoitus koski sitä, että tähän kalastuksen muotoon jää sitten koukkuun ja pahasti. Mutta nyt arpa on heitetty, katsotaan miten käy.
Se, että reissu on kohtuu kallis ei riitä. Lisäksi lähes kaikki varusteet pitää hankkia uudelleen. Vanhoista vavoista ei ole hyötyä tropiikin kalastuksessa. Yksikätisiä vapoja pitää hankkia luokkiin:8, 10 ja 12. Lisäksi jokaiseen luokkaan vielä varavavat. Keloista puhumattakaan. Lohikeloista ei löydy tarpeeksi jarrua noille kaloille (Tarpon). Siimoja on hankittu jo 9 kappaletta. Lisäksi fluorocarbon perukesiimoja, punottua pohjasiimaa jne. muita varusteita. Myös asusteet pitää miettiä uudelleen. Kotimaan paidoissa ja housuissa kun ei ole yleensä UV-suojausta nimeksikään.
Jos varusteet menevät uusiksi niin sama koskee myös perhoja. Pitää aloittaa tyhjistä rasioista. Mutta tämä kaikki on osa koko reissun viehätystä. Paljon valmistelua etukäteen ja tietojen keräilyä. Näin talviaika kuluu paremmin.

Synkkää perhonsidontaa…

2009-11-16T09:35:00.001+02:00

Perhonsidonnan SM-kisat olivat Jyväskylässä viime viikonloppuna. Osallistuin molempiin sarjoihin ja aika heikolla tuloksella. Yleisessä sarjassa päädyin sijalle 14. Osallistuin myös ensimmäistä kertaa lohisarjaan ja sijoitus oli 27. Lohisarjaan osallistuminen oli kyllä aika positiivinen kokemus. Teknisesti sidonnassa ei ollut ongelmia. Mokat tulivat sitten mittasuhteissa ja yleisessä huolellisuudessa. Onneksi seuramme muut jäsenet pärjäsivät todella hyvin. OSPK:lle tuli lohisarjassa sijat 2. ja 3. Lisäksi tulimme joukkuekisassa sijalle 3. Se tuo hieman lohtua omaan synkkään menestykseen.
Nyt kisojen jälkeen on kyllä itsetutkiskelun paikka. Kisoissa oli myös mielenkiintoista huomata se, että Jouni R. oli kisojen vanhin osallistuja ja minä sitten heti seuraavana. Kaikki muut olivat nuorempia. Missä ovat kaikki vanhemmat sitojat? Kisoissa oli nyt sarja niin junioreille kuin nuorille mutta miksei senioreille (>50 v.)?
Kisajärjestelyt menivät hyvin, tosin seminaarit hieman häiritsivät palkintojenjaon aikataulua. Materiaalit olivat hyviä mutta ajoittain niitä olisi voinut olla enemmän tarjolla. Esimerkiksi lohisarjassa mallardit olivat hyvälaatuisia ja ne riittivät mutta sitten silkit ja villalangat loppuivat kesken?
Ensi vuonna en taida osallistua perhonsidontakisoihin...pitää treenata hieman enemmän jos aikoo pärjätä.

Crab –perhoja ja treenausta

2009-10-28T18:51:00.002+02:00

Näin se on, että kalastukset ovat sitten ohitse tältä kaudelta. On aika keskittyä piiiitkäään talveen ja ensi kauden reissuihin. Marraskuussa pidetään Jyväskylässä perhonsidonnan SM-kilpailut ja tarkoitus on osallistua kisoihin. Jos ei menestyksen niin ainakin kannatuksen vuoksi. Viime vuoden kisoista on otettu opiksi ja toivottavasti samoja virheitä ei tule enää tehtyä. Ajattelin myös osallistua ensimmäistä kertaa lohiperhosarjaan. Siinä ei ole kyllä mahdollisuuksia, kun klassisia lohiperhoja ei tule juurikaan sidottua. Nyt kuitenkin piti aloittaa harjoittelu myös tällä osa-alueella. Toinen ja kolmas harjoitussidos alkoi olla ihan kohtuullisen näköinen mutta tarkkuutta vaaditaan paljon etenkin mittasuhteiden osalta. Katsotaan miten käy.

Muutenkin on tullut sidottua perhoja yllättävänkin paljon. Ja erityisesti saltwater perhoja. Niitä onkin pakko sitoa kevään reissua varten aikalailla. Olen sitonut mallien mukaan ja samalla kehitellyt crab –perhoja omien ideoiden pohjalta. Näiden crab –perhojen osalta ei voi kyllä puhua enää perhonsidonnasta sillä se on ennemminkin askartelua erilaisten liimojen kanssa. Softex:n, pikaliiman, epoksin ja kuumaliiman avulla saa tehtyä varsin hauskoja rapuperhoja. Kuumaliiman kanssa paloi sormet aluksi mutta nyt tekniikka on opittu ja siitä on helppo tehdä perhojen runkoja. Toinen materiaali mitä olen käyttänyt soveltavasti on villalevy (huopalevy), jota löytyy mm. Tiimarista. Siitä saa muokattua hyvän pohjan crab –perhon kovalle kilvelle. Ohessa kuvia muutamasta rapuperhosta.

Tästä jatketaan syksyä eteenpäin.

Syksyn viimeisiä viedään

2009-10-12T08:02:00.001+03:00

Sunnuntaina iltapäivällä ilma lämpeni hieman plussan puolelle ja ajattelin käydä pikamutkan seuran lammella. Ajaessani sinne huomasin matkalla, että pienemmät lammikot olivat saaneet jo kokonaan jääpeitteen. Silloin tuli mieleen, että onkohan lampikin jo jäässä. Saapuessani paikalle siellä oli muutama muukin tullut ihmettelemään samaan asiaa. Onneksi lammesta oli kuitenkin 1/5 osa vielä ilman jääkantta. Jaksoin kuitenkin kalastella vain puolentunnin ajan. Sitten alkoi kylmä tulla sormiin. Ja kuten tavallista niin mitään havaintoa kaloista ei ollut. Totesinkin, että nyt sitten taisi olla syksyn viimeinen reissu lampi/järvikalastuksen osalta. Joelle voisi vielä päästä käymään hyvällä tuurilla. Taitaa olla kuitenkin parempi alkaa keskittymään harrastuksen talvikauteen eli perhonsidontaan.
Ensi kuussa olisi sitten perhonsidonnan SM-kisat Jyväskylässä, minne on tarkoitus suunnata. Lisäksi edessä on suuri urakka SW reissun perhojen sidonnassa sillä niitä ei ole entuudestaan varastossa ollenkaan. Sunnuntaina sidoinkin 20 Gotcha –perhoa ja muutaman Toad:n alkulämmittelyksi.

SW testailua

2009-10-05T14:06:00.000+03:00

Oli aika kylmää lauantaina Oulun korkeudella. Olimme sopineet jälleen saltwater vapojen testausta aamulle alkaen klo 9. Pakkasta oli viisi astetta eli tropical siimat eivät olleet ihan oikeassa ihannelämpötilassa. Kokeilimme VM:n ja Korkin kanssa viisi erilaista sw-vapaa ja jälleen tilanne vaparintamalla selkiytyi. Täytyy kyllä sanoa kiitokset kaikille ystäville ja tutuille ympäri Suomea varusteiden lainaamisesta kokeiltaviksi. Ilman testausta varusteiden hankinta olisi ollut arpapeliä ja virheitä olisi varmasti tapahtunut.

Sunnuntaille sovimme VM:n kanssa, että käymme laittamassa siikajärven veneemme talviteloille. Otimme varalta myös kalastusvarusteet mukaan. Mutta siikajärvellä ei tullut mieleenkään lähteä veneeseen istumaan. Sää oli niin surkea. Saimme kuitenkin laitettua veneen odottamaan jälleen uuden kauden aloitusta. Päätimme poiketa Kiimingissä kirrelammella katsomassa tilannetta. VM:lle lampi oli tuttu mutta minulle ei. Kalastelimme surkeassa säässä (puuskittaista pohjoistuulta ja vesisadetta) pari tuntia. Kuten tavallista niin minulla ei ollut mitään tapahtumia. VM:llä oli yksi tärppi ja ylös asti tuli kaksi kirreä pinkillä leechillä.

Saapa nähdä, että miten tässä vielä pääsee kalastamaan tälle syksylle. Mieli tekisi vielä harjuksen syyskalastukseen. Myös merellä olisi mukava päästä käymään. Siika ja meritaimen kausi alkaa olla kohtapuolin Hailuodossa...

Syysharjusta Koillismaalla kalastamassa

2009-09-27T20:22:00.000+03:00

Vierailin kotipuolessa Taivalkoskella viikonloppuna ja lauantaina oli mahdollisuus lyhyeen reissuun joelle. Lähdimme Pekan kanssa yhden aikaan iltapäivällä kohti koskikalastusalueen yläosia. Sää oli muuten hyvä mutta kova tuuli (myrsky puuskineen) häiritsi hieman kalastusta.
Aloitimme koskialueen alaosasta ja sieltä tuli joitakin alamittaisia kaloja. Pekka sai yhden mitallisen harjuksen pinturilla (tanhukärpänen). Siirryimme ylävirtaan ja sieltä tuli edelleen vain pienempää kalaa pintureilla. Yksi tukevampi tärppi oli ministreamerissa. Niska-alueelta saimme sitten edelleen pieniä harjuksia. Ja yhden mitallisen harjuksen sain Tenon ministreamerillä.
Siinä kaikki tällä kertaa harjuksen syyskalastuksesta eli aika heikkoa oli sääolosuhteiden puolesta. Vesi oli myös täynnä puiden lehtiä ja sen lämpötila oli vielä 11 astetta. Nyt lokakuun puolella alkaa harjuksen syyskalastus olemaan parhaimmillaan Koillismaan korkeudella.

Lammella

2009-09-21T12:00:00.000+03:00

Kyselin paria kaveria kalalle sunnuntaille siikajärvelle mutta ei onnistunut, oli töitä ja opiskelua. En jaksanut lähteä yksin järvelle joten suunnistin pikareissulle seuran lammelle. Ilma oli hieno, aurinko paistoi ja tuulta ei ollut juuri lainkaan. Saapuessani järvelle 10.30 siellä oli jo pari seuran kaveria kalastelemassa. Oli ollut hiljaista.
Reilun kahden tunnin session aikana sain yhden kirjon pyörähtämään roikkubuzzerissa. Siinä kaikki tapahtumat. Siika-Simo sai kaksi kirjoa Usual –pinturilla samassa ajassa. Ei ole helppo kirjon kalastus. Tämä tuli jälleen todettua.

Visiitti lammelle

2009-09-18T08:57:00.000+03:00

Torstaina tuli mahdollisuus käydä pikainen visiitti seuran lammella iltakalassa. Olin paikalla 18:00 aikaan ja aloitin kalastuksen tuulen puolelta. Vajaan puolen tunnin kalastuksen saldona oli vain yksi pyörähdys pinnassa. Vaihdoin paikkaa tyynelle alueelle lammen toiselle puolelle, siellä oli joitakin pintakalvoaktiivisia kaloja liikkeellä. Aloitin uppoperhoilla mutta ei mitään kontaktia. Vaihdoin pintaperhon ja roikkujan. Paikalle tuli myös seuramme jäseniä, kaveri vaimonsa kanssa. Ja niinhän siinä kävi, että kaverin vaimo sai lähes heti tärpin pinturiinsa.
Kun pintaperhot eivät kelvanneet niin vaihdoin perhoiksi roikkubuzzerin ja uppobuzzerin. Pian pääsin heittämään tuikkiin ja samassa tuli tärppi ilman tarttumista.

Siinä olikin visiitin tapahtumat. Kello 19:30 lähdin pois, kun tuuli alkoi olemaan puuskaista ja vettä alkoi ropisemaan yhä enemmän. Siinäpä taas kaikki tältä reissulta.

Kisailua ja testailua

2009-09-14T08:03:00.001+03:00

Lauantaina oli syyskarsintakisa Oulussa. Tapahtuma oli mukava edellisenä vuonna ja päätin osallistua siihen myös tänä vuonna. Huonommin kisa ei voisi mennä kuin viime vuonna, silloin en saanut kalan kalaa.
Pääsin ensimmäisellä jaksolla paikkoihin jotka olivat hyviä. Ensimmäisen puolen tunnin aikana tiputin yhden ja sain ylös yhden kirjon oranssilla perinneperholla. Naapuripoolissa tuli ylös samaan aikaan neljä kirjoa. Toisen puolen tunnin aikana sain kirjon mustalla buzzerilla. Ensimmäisen jakson viimeisellä puolen tunnin ajalla oli myös yksi tärppi. Aloitus oli ihan hyvä.
Mutta sitten tuli taas paluu arkeen. Seuraavilla kolmella jaksolla en saanut ylös yhtään kalaa. Tärppejä oli kuitenkin muutamia. Ei ole kirjon kalastus minun lajini, se tuli jälleen kerran todistettua. Tulin kisassa sijalle 10. Lepakko –joukkueemme jäsen Korkki pärjäsi kuitenkin hyvin ja tuli toiseksi kilpailussa. Joukkueena olimme sitten lopulta kolmansia. Ensi vuonna tavoitteet ovat jälleen korkeammalla.

Sunnuntaina oli vuorossa jälleen Saltwater välineiden testausta Oulujoen varrella. Testasimme Markun, VM:n ja Korkin kanssa kymmenkunta erilaista SW vapaa erilaisilla siimayhdistelmillä. Jälleen tästä kokeilusta oli apua ja välineistön hankintakuvio alkaa olla jo selvillä tulevaa kevään reissua varten.

Tälle syksylle pitäisi päästä kyllä vielä käymään ainakin kerran siikajärvellä ja myös joella. Katsotaan miten käy.

Lammella pikavisiitillä

2009-09-04T09:15:00.000+03:00

Torstai-iltana pääsin piipahtamaan pikavisiitille seuran lammelle. Kalastukseen oli aikaa vain 1.5 tuntia. Paikalla oli kaksi muutakin seuran kaveria, kun saavuin paikalle. Ilma oli oikein sopiva ja mukavan lämmin ajankohtaan nähden.
Aloitin kalastuksen uppoperhoilla ja heti ensimmäisellä heitolla oli tärppi. Jatkoin uppoperhoilla mutta ilman muuta tapahtumaa. Vaihdoin paikkaa lammella aina 20 minuutin välein. Vaihdoin perhot roikkujiin ja sain niihin kolme pyörähdystä ilman kiinnittymisiä. Siinä kaikki, eli en saanut mitään ylös asti pikaisella reissulla. Heikkoa oli. Ei ole kirjojen kalastus mitenkään vahvinta osa-aluetta meikäläisellä.
Kiirettä on nyt vähän joka puolella ja saattaa olla, että vasta reilun viikon päästä pidettävä syyskarsintakisa on seuraava kalastustapahtuma.

Keski-ikää

2009-09-02T08:09:00.000+03:00

Keski-ikä on sitten virallisesti alkanut, kun 40 vuotta tupsahti täyteen. Se, että miten keski-iän kriisi alkaa näkymään on vielä avoin kysymys. Ainakaan vielä ei ole "suuria muutoksia" mielessä. Perhokalastuksen kannalta mietittynä keski-ikää ei ole vielä saavutettu. Jos vaikka perhokalastus on aloitettu 15 vuoden iässä ja se jatkuu 75 vuotiaaksi, niin perhokalastusuran keski-ikä on siinä 30 vuoden paikkeilla. Nyt perhokalastusta on takana 25 vuotta ja perhonsidontaa 27 vuotta. Eli paljon on vielä opittavaa ja tutkittavaa. On hienoa, että perhokalastus on niin monitahoinen laji että siinä kukaan ei pysty olemaan "täysin oppinut" eikä ole olemassa vain yhtä totuutta asioista. Aina on jotain uutta.
Viime vuosien aikana kiinnostus on suuntautunut entistä enemmän järvikalastuksen suuntaan. Sitä suosittelen jokaiselle jota alkaa koskikalastus puuduttamaan. Vaikka täysi vuosikymmen tuli täyteen niin mitään juhlia ei ole tarkoitus järjestää. Sitten 10 vuoden päästä katsotaan tilannetta uudelleen. Kuitenkin ensi keväälle on suunnitteilla reissu Korkin kanssa kokeilemaan tropiikin kalastusta. Sitä varten on säästetty nyt neljä vuotta. Siinä on lahja itselle. Tämä osa-alue on jälleen täysin uutta ja siihen pitää opiskella talven aikana perustietoja kirjallisuudesta. Lisäksi varustehankintaa pitää tehdä.
Aina täytyy myös olla mielessä/suunnitteilla uusia ideoita/projekteja perhokalastuksen osa-alueella. Niistä kuitenkin lisää parin vuoden päästä...
Tästä on hyvä jatkaa.

Testausta ja kalastusta

2009-08-24T09:59:00.002+03:00

Lauantaina kävimme VM:n kanssa testaamassa jokirannassa saltwater välineistöä. Kokeilimme erilaisia siimoja eri vapoihin, jotta oikea luokitus selviäisi ennen siimatilauksien tekemistä. Paikalla oli kymmenen erilaista SW-vapaa ja laukullinen siimoja. Testaaminen oli antoisaa ja paljasti jälleen monia hyödyllisiä seikkoja siimoista ja vavoista. Sekin tuli todettua, että nykyinen #12 9’ vapa oli todellinen ”ranteenmurskaaja” ja sillä heittäminen oli tuskaa. Vielä on paljon ostettavaa varustepuolella tulevaa loppukevään reissua varten…..

Sunnuntaille sääennuste näytti lupaavalta ja päätimme suunnata VM:n kanssa siikajärvelle. Saavuimme sinne 09:55 ja olosuhteet olivat kohdallaan. Tuulta oli vain nimeksi, aurinko paistoi (pilviä oli tulossa) ja oli oudon lämmintä (+19 astetta) ajankohtaan nähden. Lisäksi kalat olivat erittäin vedenkalvoaktiisia ja tuikkeja näkyi paljon. Syykin selvisi kun pääsimme vesille. Pinnalla oli paljon lentomuurahaisia ja kalat napsivat niitä.
Olin ennakoinut tilanteen rannalla ja sivutapsissa oli muurahainen valmiina. Vene ankkuriin, toinen heitto ja siika kiinni. Valitettavasti se pyristeli itsensä irti väkäsettömästä koukusta. Olimme kuitenkin hieman myöhässä sillä pian pinta-aktiivisuus hyytyi. Vaihdoimme paikkaa ja sain kirjon kuulapää nymfillä. VM sai myös kirjon roikkujalla ja heti sen jälkeen siian (noin 40 cm) joka vapautettiin liian pienenä. Paikalle saapui myös Siika-Simo joka näytöstyyliin otti peräkkäisillä heitoilla siiat 47 ja 48 cm. Meillä oli myös aikalailla tapahtumia; tärppejä ja nousuja perhoihin ja karkuutuksia. Sain vielä yhden siian (47 cm) ylös ennen kalastussessiomme loppua.
Täytyy kyllä todeta, että päivä oli erinomaisen mukava. Tapahtumia oli paljon pitkin päivää ja siiat näyttäytyivät pinnassa enemmän kuin kertaakaan koko kesän aikana aikaisemmin. Sää oli myös erittäin suosiollinen.

Kalastuskrapula

2009-08-01T17:48:00.001+03:00

Pääsin käymään pikareissulla siikajärvellä. Sää ei ollut mitenkään hyvä ja kova tuuli vaikeutti kalastusta. Veden lämpötilakin oli 21 astetta. Kalastelin kolme pitkää laskua pitkin järveä ajoankkurin kanssa mutta ei mitään, ei edes tärppiä. Siinä vaiheessa tuli tunne, että nyt en jaksa enää ja lähdin kohti kotia. Jotenkin oli tyhjä olo edellisen Finnmarkin reissun jälkeen. Siellä kalaa tuli ihan hyvin ja kotijärvellä ei oikein mitään. Oli tullut aivan ilmiselvästi kalastuskrapula.
Edellisen kerran olen kokenut vastaavan vuonna 2000 Varzinan taimenleirin kalastuksen jälkeen. Silloin kalastuskrapula oli vielä pahempi. Ja sen vaikutus on vieläkin vahva. Sen jälkeen en ole taimenta kalastanut tosissaan kotipuolen vesistöissä. Se vaara näissä hyvin paikkojen kalastusreissuissa on.
No, aika parantaa kalastuskrapulankin. Toivottavasti. Sillä edessä on muutenkin paluu arkeen ja työelämän pariin, kun lomat on sitten pidetty tältä vuodelta. Toivottavasti tässä elo-lokakuussa pystyy vielä käymään hyvillä viikonloppureissuilla.

Tour de Finnmarksvidda 2009 raportti

2009-07-28T22:56:00.020+03:00

Maanantai - Matka alkaa
Levottoman yön jälkeen (kuten aina matkaa ennen) heräsin ennen kellon soittoa 6.50. Kannoin varusteet autoon ja suuntasin hakemaan Veli-Mattia ja Korkkia. Kello 9 aikoihin olimme liikkeellä kohti pohjoista.
Pidimme kahvitauon hyväksi todetulla paikalla Kukkolankosken rannalla. Matka jatkui ja Hetassa söimme Grillikioskilla burger annokset. Kautokeinossa desinfiointi ja lupien osto. Ja lopulta 9 ½ tunnin ajomatkan jälkeen olimme parkkipaikalla. Kylmä olut maistui makealta. Ja yllättävän nopeasti, noin puolen tunnin jälkeen kyyti saapuikin hakemaan meitä. Vajaa pari tuntia höykkyytystä ja olimme majapaikassa 12 tunnin matkustamisen jälkeen. Paikassa oli myös muita kalastajia Puolasta ja Ruotsista. Loppuilta menikin sitten asennoitumisessa paikalliseen rytmiin ja erämaan tunnelmaan muutaman viileän oluen säestyksellä. Vesi oli viime vuoteen verrattuna todella alhaalla, noin ½ metriä matalammalla.

Tiistai – Suvantojärvi kutsuu
Aamulla heräsimme jo ennen kello kahdeksaa. Ja hitaiden aamutoimien ja pekoniaamiaisen jälkeen suuntasimme ylävirtaan moottoriveneellä. Sää oli loistava. Aurinko porotti mutta pohjoistuuli piti huolen siitä, että kaikki fleece varusteet piti olla päällä. Todellista kerrospukeutumista: lyhyet kalsarit, pitkät kalsarit, ohut fleece kerrasto, paksu fleece haalari ja kahluuhousut. Lisäksi ohut vaellussukka, paksu vaellussukka, gore sukka ja paksu fleece sukka.
Kalastus aloitettiin perinteisesti rannalta. Veli-Matti teki muutaman heiton ilman tulosta. Korkki jatkoi ja heti ensimmäisellä heitolla kala oli kiinni, joka kuitenkin irtosi pian. Toisella heitolla jälleen kala kiinni ja pian vapautettiin reissun ensimmäinen harjus. Koko tapahtumasarja saatiin videoitua. Minä menin seuraavana. Perhona oli edellisiltana sidottu koko pinkki Sopuli –perho. Neljäs heitto ja kala kiinni. Harjus oli noin 53 cm, joka vapautettiin. Päivä alkoi ihan mukavasti. Päivän tapahtumia:
VM: Päivän suurin oli 56-57 cm harjus, toistakymmentä yli 50 cm pituista. Paljon tiputuksia. Perhona oli Foam ”kypärä” Nelson Caddis.
Korkki: Viisi yli 50 cm harjusta, suurin 53 cm. Perhoista parhaiten toimi uusi pinkin sävyinen viritelmä (tarkemmin perhosta myöhemmin).
Mikko: Seitsemän yli 50 cm harjusta, suurin 52-53 cm. Perhoista paras oli Sopuli –perho. Myös Korkin uusi pinkki kuulapää ja edelliskesän ykkösperho ”Ylämaan Pajero” toimivat hyvin.
Pieniä < 50 cm harjuksia ei lasketa mukaan näihin tilastoihin.
Kalat löytyivät selkeästi syvistä väylistä. Matalalla oleva vesi aiheutti tämän.

Lopetimme kalastuksen 18.30, sillä iltakalastus ei ole ollut koskaan mitenkään hyvää. Oli sama siirtyä majoitukseen. Illalla ruokana oli poronkäristystä, joka tehtiin jälleen saksanhirvestä. Lisämausteena oli Hickory savuaromia. Ruoka tarjoiltiin perunamuusin ja karpalohyydykkeen kera. Myös suolakurkkuja löytyi. Valitettavasti tummaa olutta ei ollut nyt mukana. Lapin kulta sai korvata sen puutteen.

Illalla Puolalainen Darek tuli juttelemaan ja oli hiukan ihmeissään päivän tapahtumistamme. Ei meinannut uskoa vaikka näytin hänelle videota ja kuvia. Ilta jatkui ulkona siimojen testaamisella . Menossa oli mukana Vina Maipo (cabernet sauvignon) Chilestä.

Keskiviikko – Tuulet kääntyy etelään…
Aamulla aurinko helotti kirkkaalta taivaalta. Näky oli outo sillä aina ylämaissa oli ollut pilvistä ja sateista. Viime vuonnakin aurinko paistoi yhtenä päivänä pari tuntia. Myös sääsket ja mäkärät olivat huomanneet lämmön.
Oli taktiikkapalaverin paikka. Päätimme odottaa isännän heräämistä, että pääsisimme vihdoinkin rautupaikalle. Aamupalaksi laitettiin munakasta käristyksen lopuilla ja sipulilla höystettynä. Mutta meni muutama tunti, eikä mitään tapahtunut. Sitten meni hermot ja päätimme lähteä itse reissuun. VM jäi sairastamaan ja minun ja Korkin mukaan lähti Puolalainen Darek.
Vaikka tuuli oli etelästä, oli se silti sen verran kovaa että haittasi hieman järven kalastusta. Toki Korkki sai heti parin heiton jälkeen ensimmäisen kalan venepaikasta Puolalaisen puistellessa epäuskoisena päätään. Sitten päivä jatkuikin heikkona. Edellispäivän meininki oli poissa. Kalat olivat hukassa. Parin tunnin kalastuksen aikana sain kuitenkin pari > 50 cm harjusta. Perhona oli punamusta superpupa punaisella kuulalla.
Pidimme Korkin kanssa taktiikkapalaverin ja suuntasimme seuraavalle suvannolle. Siellä alkoi tapahtua. Ja perhona oli ”Ylämaan Pajero”. Korkki tuli myös paikalle. Parin tuikin jälkeen vaihdoin perhoksi Sopulin, johon tuli yksi nousu ilman tärppiä. Sitten Lepakko –perho siiman päähän ja > 50 cm harjus. Marek tuli paikalle ihmettelemään meininkiä. Hän aloitti kalastuksen mutta ilman tuloksia. Korkin kanssa saimme siitä vierestä muutaman > 50 cm harjuksen. Tunnin jälkeen paikka hiljeni.
Uusi tilannepalaveri ja paikan vaihto. Siellä laitoin siimaan Sopuli –perhon ja vajaan tunnin aikana sain kolme > 50 cm harjusta. Lisäksi perhoon tuli muutamia pyörähdyksiä.
Päivän saldo:
Korkki: kolme > 50 cm harjusta. Päivän perhoja olivat uusi pinkki, kuparipinkki ja #8 Lepakko Nelson.
Mikko: kuusi > 50 cm harjusta.

Ja paluu perusleiriin. Illallisena oli spagettia. Kastike muodostui sipulista, pekonista (500 g), kuohukermasta, hunajasta, tirauksesta konjakkia, mustasta pippurista ja juustosta. Ruokajuomana puna- ja valkoviiniä tuntemuksen mukaan. Huomautus reseptiä testaaville: Kastikkeessa pitää olla nestettä 4 dl, myös parmesan juusto olisi suositeltavaa. Jälkiruoaksi oli voissa paistettuja lättyjä mansikkahillon ja kermavaahdon kera. Juomana oli Cafe au Chocolat ja kermana toimi Stroh ”54”.
Puolalaiset vierailivat majapaikassa illan aikana useaan otteeseen. Annoin Sopuli –perhon koekäyttöön. Lisäksi he koeheittivät Vespertina –perhovapaa pihalla. Ja tilaus tuli.
Puolenyön aikaan olo oli aika turpea. Viini oli ainoa joka piristi edes vähäsen.

Torstai – kalastusta vaan
Heräsin kello 8 aikaan. Oli pilvistä, aurinko pilkisti aina välillä. Mutta se tuuli, niin se oli jälleen kääntynyt pohjoiseen. Ja se oli puuskittaista. Ennen Korkin ja VM:n heräämistä sidoin pari Sopulia rasiaan kaiken varalta. Samalla mietin, että jotain uusia paikkoja pitäisi päästä kokeilemaan mutta kulkeminen on se ongelma.
Reilun tunnin päästä heräsivät myös toiset. Puolan kaveri oli ollut aamuyön kalassa ja palasi leiriin, kun olimme aamuaskareissa. Pekoniaamiaisen jälkeen otimme konjakkisnapsit jotta maha pysyy hyvänä erämaassa, eikä ala oireilemaan.
Sitten ajo veneellä ja kävelyä renkaat selässä. Saavuimme paikkaan joka oli ollut edellisenä kesänä hyvä mutta nyt veden vähyys teki siitä paikasta hankalan. Syviä paikkoja ei ollut paljon ja siitä oli tullut entistäkin enemmän vain päivystyspaikka.
VM meni yläosaan ja sai nopeasti kaksi 55 cm harjusta streamerilla. Korkilla ja minulla oli hiljaisempaa, vain muutama tärppi. Korkki sai kuitenkin pian 50+ cm harjuksen. Kalastelimme aikamme ja oli jälleen taktiikkapalaverin paikka. Ja koska oli hiljaista päätimme suunnata jälleen tutulle järvelle. Kuljimme kelluntarenkailla pitkin suvantoja hiljakseen samalla kalastellen. Juuri ennen järveä tuli ”Ylämaan Pajeroon” tälli oikein kunnolla. Väsyttelin sitä aikani ja sain lopulta ylös mitattavaksi 56.5 cm harjuksen. Loppuvaiheessa väsytystä piti olla tarkkana sillä paikalle ilmaantui ylämaan shakaali eli hauki. Hauki (4-5 kg) seurasi harjusta tarkasti ja ennen kuin vapautin sen, ajoin vavan kärjellä hauen tiehensä. Ruokatauon ja taskulämpimän konjakkisnapsin jälkeen jatkoimme järven kalastusta.
Suuntasimme Korkin kanssa varmoille tutuille paikoille järvessä (niitäkin löytyy järvistä yllättävän hyvin) ja sain sieltä Korkin pinkillä 50+ cm harjuksen. Juttelimme samalla, kuinka järviä oppii lukemaan vuosin myötä ja Hotspotit ovat varmoja vuosi toisensa jälkeen. Jatkoimme syvänteen reunan kalastusta ja pian tuli tälli ja samassa kala oli ilmassa. Taimen! Se otti samaan pinkkiin perhoon. Tiukan taiston jälkeen sain kalan ylös. Mittasimme sen myöhemmin 53 cm pituiseksi. Otin sen ylös kun kokit halusivat sen syötäväksi. Se päätyi savustettavaksi.
Jatkoimme järven kalastusta ja perhoiksi laitettiin Sopulit. Pian alkoi tapahtua muuten hiljaisella järvellä. Saimme 5 kpl 50+ cm harjuksia ja lukuisia tällejä. Se oli hienoa kalastusta.
Päivän saldo:
VM: 7 kpl 50-55- cm harjuksia. Perhona Marabou Sopuli (pyrstö marabousta).
Markku: 4 kpl 50+ harjuksia. Perhoina Sopuli ja pinkki.
Mikko: 5 kpl 50+ cm harjuksia, suurin 56.5 cm. Perhoina Sopuli, pinkki ja ”Ylämaan Pajero”.

Leiriin päästyämme oli illallisen aika. Ruokana oli kanaa ja riisiä (Jasmin). Kastikkeessa oli mukana limeä, hunajaa, chiliä ja kuohukermaa. Jälkiruoaksi oli valkosuklaa moussea.
Kalastuksen aikana oli joulupukki vieraillut jälleen leirissämme. Nyt sinne oli jätetty Puolalaista makkaraa ja WARKA olutta. Vietimme Puolalais teemailtaa.

Tuuli oli ollut kovaa. Eikä kalastuksellisesti ollut mikään huippupäivä, jotain uutta pitäisi keksiä seuraavalle päivälle. Saimme sovittua yläosan veneen lainasta seuraavalle päivälle.

Perjantai – kevyttä retkeilyä ja kelluntaa
Kello 7.30 sää näytti lupaavalta. Ei ollut paha tuuli idän suunnalta. VM sairasteli ja päätti jäädä leiriin. Pakkasimme Korkin kanssa varusteet kantokuntoon päiväreppuihin. Mukaan otettiin minimivarustus eväiden suhteen (energiapatukoita ja konjakkia). Tukevan pekonimunakas aamiaisen jälkeen lähdimme matkaan, sinne missä emme olleet aikaisemmin käyneet. Reilun kolmen tunnin matkaamisen jälkeen pääsimme vesille uudessa järvessä. Järvi näytti pian luonteensa, se oli rautujärvi profiililtaan ja harjuksen kalastukseen se ei ollut oikein sopiva. Tutkimme järveä koko päivän ja harjuksia löytyi aikaisempien kokemuksien perusteella sopivan näköisistä paikoista (pohjaprofiili ja syvyys). Olimme siellä mistä Lidman on kirjoittanut. Koko 4 km pituisesta järvestä löysimme kuitenkin pienen alueen josta harjuksia löytyi. Päivän saldona oli kaksi 50+ cm harjusta sekä rautu ja pieniä taimenia. Renkaalla tuli polskittua 6.5 km, eipä tarvinut mennä kuntosalille reisilihaksia treenaamaan. Alemmalla järvellä pääsimme mukaan hienoon pintaperhosessioon, kun harjukset söivät tuulen rajassa pintakalvosta hyönteisiä. Se oli hienoa kalastusta.
Olimme takaisin pääleirissä 23.50. Myöhäisenä illallisena söimme tortilloja jauheliha, sipuli, paprika ja chili/valkosipulisoosi täytteillä. Unta ei tarvinut houkutella parin viinilasillisen jälkeen.

Lauantai – ilman sääskiä ei ole harjuksia
Alkuperäinen suunnitelma mennä ylös ei onnistunut taaskaan. Kuskilla oli muita sovittuja menoja. Eli suunnitelma B käyttöön. Lähijärvelle omalla kyydillä.
Alku oli hankalaa ja heikkoa. Mutta sitten Korkki löysi paikan jossa harjusparvet pyörivät. Eli kalat pitää etsiä järvistä, ei ne häviä sieltä mihinkään. Ja kalastus olikin sitten yhtä juhlaa. Parin tunnin ajan harjuksia tuli solkenaan. Ja erityisesti isoilla pintaperhoilla.
Päivän saldo:
Korkki: 6 kpl > 50 cm harjuksia, perhoina pinkki ja peurankarva lepakko.
Mikko: 5 kpl > 50 cm harjuksia, perhoina Klinkki #8 ja kaksi ylämaan sarjan perusperhoa.
VM: 4 kpl > 50 cm harjuksia., perhona pinkki Sopuli (kunnes häntä meni poikki).

Sää oli itä parhain. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta koko päivän ja lämmintä oli 18-20 C astetta. Nyt tarkeni jopa ilman paksua fleece paitaa ja pipoa.

Illalliseksi oli porsaan fileepihvejä ja uusia perunoita. Kastike: pippurikastike, sulatejuustoa ja kermaa. Lisänä maustevoita. Jälkiruokana oli mansikkakiisseliä ja kermavaahtoa.

Illalla saimme sovittua, että aamulla (viimeinen kalastuspäivä) lähdemme kello 09 paikallista aikaa kohti todellista ylämaata. Odotukset olivat korkealla kun menimme nukkumaan.

Sunnuntai – ylämaan seikkailua
Yöllä 02 aikaan ulkona oli hienoa. Auringon nousu punasi hennosti lumihuippuiset vuoret syleilyynsä. Kun heräsin 08 kellon piipitykseen oli muutos tapahtunut. Kaikki oli kostean sumun peitossa ja näkyvyys oli pari sataa metriä. Synkkyys valtasi mielen.
Pääsimme kuitenkin matkaan minuutilleen (mikä on harvinaista) kohti ylämaita. Matkasimme veneillä noin kaksi tuntia ylöspäin, paikoille joissa kukaan meistä ei ollut koskaan käynyt. Siellä myös ilma kirkastui ja aurinko alkoi paistaa pilvettömältä taivaalta. Maisemat olivat kuin elokuvista (jollainen pitäisi tehdä). Meillä oli aikaa 11 tuntia, sitten kyyti tulisi jälleen hakemaan.
Kalastimme monia uusia järviä, etsien oikeanlaisia paikkoja, profiileita ja syvyyksiä. Lopulta pääsimme järveen joka oli kuin tehty harjuksille. Ja niinhän se olikin. Se oli aikamoista tykitystä pari tuntia. Ranteet olivat aivan tohjona väsyttelystä. Sain siinä ajassa 10 kpl 50+ cm harjuksia (mm. 54, 55 ja57 cm).
Jatkoimme kuitenkin matkaa ja saavuimme pari tuntia ennen hakua viimeiseen järveen. Sitten alkoi sataa kaatamalla. Mikä oli outo kokemus, kun olimme tottuneet jo jatkuvaan auringon paisteeseen. Kyyti tuli hieman etuajassa ja olimme takaisin leirissä puolen yön paikkeilla.
Päivän saldo:
Korkki: 2 kpl 50+ cm harjuksia, perhoina Pajero ja uusi pinkki, joka nimettiin Violetta –perhoksi. Uusi perho oli saatu Ylämaalais –perhosarjaan.
VM: 4 kpl 50+ cm harjuksia, perhoina pinkkiä, pintureita ja surffilauta.
Mikko: 10 kpl 50+ cm harjuksia, perhoina ”Ylämaan Pajero” ja pari muunnosta. Lisäksi täysin pinkillä Sopulilla tuli yksi rautu!

Violetta
Koukku: 8, Kamasan B175
Kuula: oranssi kuula
Pyrstö ja runko: marabou FL. CERISE (Blood Quill) MB511
Kierre: soikea hopea

Ylämaan vanhoja viisauksia 2000-luvulta: “Kun ikää tulee lisää niin perhot isonee ja perukkeet vahvistuu ja samoin kalat”

Maanantai – paluu kotimaisemiin
Ja matka alkoi kohti kotia hyvissä ajoin ja aikataulussa. Muoniossa Pizzaa syödessä päätimme tehdä poikkeuksen ja ajaisimme kohti etelää Ruotsin puolta. Kun pääsimme rajan yli, totuus valkeni karseasti, Ruotsi on kehitysmaa teiden kunnossapidossa. Voinkin sanoa, että älä aja koskaan väliä Muonio-Kolari Ruotsin puolta jos et halua autosi särkyvän. Suomessa ehkä joskus sotien jälkeen ovat tiet olleet yhtä huonossa kunnossa kuin oli tuo tie. Tulipahan ainakin käytyä paikassa nimeltä Huuki. Myös autonavigaattorin karttavalmistaja on todennut saman sillä, kartta oli aivan pielessä tuolla osuudella. Miksi päivittää karttaa, kun siellä ei ole kunnon tietäkään. Pyysin tuolla synkällä osuudella Korkkia myös valitsemaan levylaukustaan mahdollisimman ankeata kotimaista musiikkia. Ja niinhän ajelimme vajaa 100 km Janne Tulkkia kuunnellen, eikä masentavampaa musiikkia ehkä voi enää olla….
Kun pääsimme takaisin kotomaan kamaralle, laitettiin Led Zeppelin soimaan ja tunnelma kohosi heti (ehkä syynä oli myös laadukkaampi tie). Olin kotona 20.50.

Kiitoksia mukana olleille hyvästä matkasta! Jälleen tuli opittua uutta ja haastetta riittää tuleville vuosille.

Matkalla otin 257 kuvaa Pentax Optio WPI -kameralla ja 869 kuvaa Canon 5D Mark II kameralla (EF 24-70 mm f/2.8L USM). Kaikki harjukset väsyteltiin Vespertina Grayling Series vavoilla ja keloilla.

Parempaa kuvashowta ehkä tulevana talvena sitten jossain...

Tour de Finnmarksvidda alkaa

2009-07-19T19:40:00.000+03:00

Tätä on taas vuosi odotettu. Huomenna alkaa matka kohti pohjoista ja Tour de Finnmarksvidda 2009 käynnistyy. Mukana ovat VM ja Korkki. Tavoitteena ovat jälleen suuret harjukset. On parempi ettei aseta etukäteen mitään liian huimia tavoitteita eli katsotaan sitten miten käy. Olen takaisin koneen ääressä 28.7. ja kunhan valokuvat on purettu muistikorteilta niin kirjoittelen tänne tarinaa tapahtumista. Niin ja perhohuoneen remontti valmistui myös ajallaan, päivää ennen reissuun lähtöä. Siitäkin lisää sitten myöhemmin.

Taivalkosken suunnalla

2009-07-14T20:48:00.002+03:00

Sunnuntaina tuli pikalähtö Taivalkoskelle. Illalla tein pikaisen visiitin Kurtinjärvelle harjuksien toivossa. Mutta se reissu lopahti jo alkuunsa ukonilmaan ja rankkaan vesisateeseen. Vain muutamia särkiä kerkisin saada perholla ennen paluuta mökille.
Maanantaina suuntasin uusitulle (kunnostetulle) Kostonjoen yläjuoksun koskelle. Olin vieraillut siellä viimeksi kahdeksan vuotta sitten. Ja kovasti oli maisemat muuttuneet. Koski oli kunnostettu täysin uusiksi ja vanha uoma oli otettu käyttöön. Mielestäni kunnostuksen jälkeen koski näytti paljon paremmalta kuin aikaisemmin, uittoränninä. Kalat olivat vain tiukassa. Joitakin harjuksia sain ja yksi taimen veti tapsit poikki. Odotellaan vielä muutama vuosi ja sen jälkeen Kostonjoesta voi tulla erittäin hyvä kohde koillismaalla.
Siinä meni aamu- ja iltapäivä. Illalla suuntasimme Pekan kanssa Pärjänjoen suvantojaksolle. Tavoitteena oli etsiä siikoja. Ja tavoitteeksi se myös jäi. Pekka sai reissun ainoan kalan, 40 cm harjuksen pienen kosken niskalta. Suvantoalue oli täysin kuollut. Lisäksi vesisade sotki loppuillan kalastuskuviot. Tulipahan ainakin ulkoiltua ja rämmittyä sääskien syöttinä. Ehkä ensi vuonna juhannuksen aikaan siellä voisi vierailla uudelleen.
Nyt sitten jatkuu perhohuoneen remontti ja varusteiden pakkaus alkaa hiljalleen.

Kisailemassa

2009-07-12T08:36:00.003+03:00

Vuorossa oli kesän toinen karsinta ja samalla viimeinen. Vaikka enää ei ollut mahdollisuuksia päästä finaaliin piti silti lähteä mukaan kisaan, sillä järvikalastus on kuitenkin aina hauskaa. Kisat pidettiin Valkeisjärvellä, Utajärvellä.
Lähdimme Korkin kanssa aamulla matkaan ja sovimme menomatkalla joukkuekisasta sekä suunnittelimme taktiikkaa päivälle. Sää oli haasteellinen: lämmintä +25 astetta ja auringon porotusta.

1. Jakso: Veneparina oli Aki T. Suuntasimme mökkirannan tuntumaan ja pian alkoi tapahtua. Aki sai ensimmäisenä kalan, siian 43 cm jäniksennaamakarvanymfillä. Minä sain kirjon 42 cm pienellä pehmythäkiläisellä uppoperholla. Siinä jakson tapahtumat. Korkki sai myös yhden siian.

2. Jakso: Veneparina oli Petteri M. Suuntasimme tutuille paikoille mutta ei mitään, ei edes tärppiä koko jakson aikana minulle eikä veneparilla. Tässä meni metsään. Joka jaksolta pitää saada kalaa jos aikoo pärjätä. Korkki sai yhden kalan.

3. Jakso: Veneparina: Markku I. Menimme keskelle järveä alueelle josta edellisellä jaksolla oli tullut hyvin tapahtumia. Jakson aikana sain yhden 48 cm siian perus nymfillä. Venepari jäi ilman tapahtumia, samoin Korkki.

4. Jakso: Veneparina oli Juha H. Takaisin mökkirantaan. Ensin oli tärppi ilman tulosta. Hieman myöhemmin sain kirjon 43 cm pehmythäkiläisellä uppoperholla. Siinä kaikki veneen tapahtumat. Korkki sai yhden siian ja muutama tärppi oli ollut myös.

Sijoitukset:
1. Aki Tikkanen (OSPK)
2. Kaj Kujala
3. Markku Korhonen (OSPK)
4. Janne Määttä (OSPK)
5. Kristian Salmela
6. Mikko Halonen (OSPK)

Lopuksi: Kisa meni selvästi paremmin kuin edellisenä vuonna. Hyönteismaailman kuoriutumiset olivat tyystin erilaisia kuin aikaisemmin ja sen varaan ei voinut laskea. Jälleen tuli opittua uutta ja uusi ajoankkuri menee ostoon. Ensi vuonna vuoden kisaan ollaan jälleen hieman viisaampia.

Ensi viikolla jatkuu remontti ja käväsen mutkan Taivalkoskella. Sitten onkin edessä kesän kohokohta....

Kelluntarengaskausi on aloitettu

2009-07-04T15:54:00.003+03:00

Sain puhuttua pikakäynnin siikajärvelle lauantaina. Ehtona oli, että takaisin pitää olla jo klo 14. Aamulla oli kello soimassa 6.30. Pikainen aamupala ja matka kohti siikajärveä. Olin pakannut kaikki valmiiksi autoon jo illalla. Kelluntarengas oli myös täytetty jo kotona valmiiksi jotta aikaa ei kuluisi turhaan siihen puuhaan järvellä. Ajattelin, että nyt on aika aloittaa kauden kelluntarengaskalastus. Sää ei ollut oikein otollinen, ajattelin kun saavuin järvelle. Lämmintä oli vain 7 astetta! Ja tuulta pohjoisesta.
Ei ollut sääskiä mutta ei myöskään mitään hyönteisiä järvellä. Polskiessa järvelle tuli heti sellainen tunne, että nyt alkaa tapahtumaan sillä kelluntarenkaasta kalastettaessa tuntuma ja fiilis on ihan eri luokkaa kuin venekalastuksessa. Kymmenen minuutin jälkeen tuli tärppi ja siikahan se siellä. Pian vapautin noin 40 cm siian, hyvin alkoi. Jatkoin kelluskelua ja pian oli pari tärppiä. Toista siikaa väsyttelin jonkin aikaa mutta se tippui sitten pois. Näin sen siian käyvän pinnassa ja sain heitettyä nymfit sopivalle etäisyydelle ja erittäin hitaasti otin siimaa sisään, välillä pysäyttäen. Tärppi oli erittäin varovainen, mutta niin vain siika ei pysynyt väkäsettömässä koukussa.
Pidin hetken taukoa ja jatkoin kalastusta keskellä järveä. Eikä aikaakaan kun tuli tukevan tuntuinen tärppi. Varovaisen väsyttelyn jälkeen haavitsin 45 cm pituisen siian. Perhona oli Ylämaan Zulu. Otin kalan mukaan, kun se ei oikein toipunut.
Sää alkoi huonontua ja kauden ensimmäinen kelluntarengassessio painoi jo jaloissa. Päätin lähteä pois kahden ja puolen tunnin kalastuksen jälkeen. Olin erittäin tyytyväinen lyhyen kalastuksen tapahtumiin.
Ensi viikolla on luvassa perhelomailua Etelä-Suomessa ja sitten lauantaina on Karsintakisa. Kisaan ei ole paineita sillä finaaliin ei ole enää mitään mahdollisuuksia. Ajattelin keskittyä kisassa kokeilemaan erilaisia tekniikoita.

Siikajärvellä

2009-06-29T07:33:00.000+03:00

On se helppoa nykyään, nimittäin kalastusreissujen suunnittelu lyhyellä aikavälillä kun on käytettävissä erilaisia sääennustuksia. Yksi käyttökelpoisimmista on Forecan täsmäsää palvelu. Seurasimme näitä ennustuksia VM:n kanssa pitkin viikkoa ja tulimme siihen tulokseen, että lähdemme siikajärvelle sunnuntaina 09.00. Kriteereinä olivat; pilvisyys, tuulen suunta ja voimakkuus.
Saapuessamme järvelle olosuhteet näyttivät ihanteellisilta. Ei juurikaan tuulta, oli lämmintä ja pilvistä. Soudimme järvelle ja tapasimme siellä V-A:n kaverinsa kanssa, olivat olleet järvellä jo pari tuntia ja kertoivat kalojen olleen aktiivisia jo ennen 09 aikaa. Muutama tiputus oli siioista tullut ja yksi ylös asti.
Suuntasimme järvellä kohtaan jossa oli tuulen raja ja tarpeeksi syvää. Kolmen tunnin aikana näimme kyllä pintakalvoaktiisia kaloja mutta aika heikolla menestyksellä. VM sai sentään yhden kirjon pienellä kuulapäänymfillä. Hyönteisiä oli hyvin liikkeellä ja myös Järrisirvikästä (P. bipunctata) kuoriutui mukavasti. Vaihdoimme paikkaa ja laitoin siiman päähän Lepakko –pinturin. Eikä aikaakaan kun alkoi tapahtua. Sain sillä perholla kaksi kirjolohta. Ja vielä yhden kuulapää nymfillä. VM sai emergentillä vielä yhden kirjon ja nymfillä pienen 40 cm siian, joka vaputettiin. Se vaan, että siiat olivat jälleen hukassa. Juttelimme ja tulimme siihen tulokseen, että järven siikakanta on mennyt alaspäin ja kovaa vauhtia. Enää ei edes kaloja näy vaikka on kesän paras aika...
Lopettelimme kalastuksen 15 aikoihin, kun ukonilma alkoi tulemaan päälle oikein kunnolla.

Tekopitäjässä

2009-06-22T12:12:00.003+03:00

Juhannuksena oli suunta Taivalkoskelle. Lauantaina oli sitten pikainen mahdollisuus käydä joella. Kun aikaa oli vähän, suuntasin läheiselle Turvakon alueelle. Kalastelin kolme tuntia jokien liittymäkohdasta alavirtaan. Harjukset olivatkin yllättävän aktiivisia pintakalvoravinnon suhteen. Päivänkorentoa kuoriutui hiljalleen ja kalat söivät pinnan tuntumasta emergenttiä ja esiaikuista. Sain muutaman mittaharjuksen. Kalastus oli mukavaa pitkästä aikaa. Se vaan, että aikaa oli niin vähän käytettävissä.

Jälleen on edessä työviikko ja ehkä tulevana viikonloppuna tulee suunnattua siikajärvelle.

Karsintakisassa

2009-06-15T07:36:00.002+03:00

Lauantaina sitten oli Kemin/Simon karsintakisa. Arpa heitti minut B-ryhmään eli ensin järvelle. Venekaveriksi tuli Perttu. Aloitimme järvikalastuksen perinteisestä hyvästä paikasta. Eikä mitään ensimmäisellä laskulla. Vaihdoimme paikkoja mutta ei niin mitään koko neljän tunnin jakson aikana. Kisa alkoi mahdollisimman huonosti.
Ensimmäinen jokijakso oli pooli 2 Kalliokoskella. Keskityin kalastamaan kovemman virran alueita ja monttuja mutta ei mitään. Ei ainuttakaan mitallista harjusta koko poolista.
Toinen jokijakso oli Hamarinkoskella, pooli 7. Mielestäni paikka näytti selvältä ja taktiikka oli tiedossa. Kahlasin suoraan joen yli nopean virtauksen pääväylään. Lähdin kampaamaan tarkasti aluetta ylävirtaan puolalaistekniikalla. Yli puolet jaksosta kului tähän. Eikä mitään kontaktia kaloihin vaikka paikka oli kuin tehty harjukselle. Yläosaan saapumisen jälkeen päätin vaihtaa taktiikkaa ja lähdin menemään alavirtaan perinteisillä uppoperhoilla. Näin yhdessä tasaisen virran alueessa tuikin ja viistätin uppoperhon alueen yli. Sain mielestäni pienen harjuksen tarttumaan perhoon. Katselin kalaa ja olin vapauttamassa sitä, kun ajattelin että pitää se sittenkin mittauttaa varmuuden vuoksi. Ja niinhän se olikin sitten 30.5 cm pitkä harjus. Ja samalla ainoa kisassa saamani mittakala. Eli meni aika surkeasti nämä kisat. Jälkikäteen mietittynä oli pitänyt panostaa enemmän hitaan virtauksen / matalampiin paikkoihin pooleissa. Mutta näinhän sitä taas oppi uutta.

Kaikenlaista

2009-06-12T08:12:00.003+03:00

No niin, nyt on aika palata jälleen kalastuksen pariin ja kaikenlaista on tapahtunut tässä viimeaikoina.

Olimme perhereissulla etelän mailla ja siellä sattui kaupassa silmään seuraavan näköinen vesipullo (etiketti) ja tietysti valitsen sen monien joukosta.

Lohiuutisia kuuluu joka puolelta. Keski-Norjassa on ollut heikompaa, kun ei ole vettä. Simojoelta on tullut jo lohta ja tapahtumia on ollut paljon. Tornionjoen alaosalta tulee parhaillaan lohta. Kaveri sai sieltä mm 17 kg lohen ja isompi vei kaikki siimat...

Kamera puolella olen siirtynyt nyt Canonin käyttäjäksi.

Ja pääsin lopultakin käymään to 11.6. siikajärvellä. Odotukset olivat korkealla sillä ajankohta on juuri oikea L. Vespertinan hätsingeille. Olosuhteet olivat myös kohadallaan. Tuulta vain nimeksi, pilvistä ja lämmintä. Veden pintalämpötilakin oli jo 15 astetta. Mutta kalastus ei vain sujunut niin kuin suunnittelin. Kuoriutumisia oli todella vähän ja kalat eivät oikein aktivoituneet niistä, paitsi ahvenet ja pari kirjoa. Siiat olivat hukassa, pari pintakäyntiä kuitenkin näkyi. Päivän tuloksena oli yksi tärppi, kolme siian pyörähdystä emergentissä ja yhden kirjon tiputus väkäsettömään koukkuun sidotusta pinturista. Ei onnistu nyt siian kalastus laisinkaan.

Lauantaina on vuorossa sitten Kemin/Simon karsintakisat. Kahluuhousuja en ole vielä tälle kaudelle jalkaan laittanut...

Siimoja oikomassa

2009-05-29T07:34:00.000+03:00

Keskiviikkona oli seuran perinteinen siimojen oikomistilaisuus joka pidettiin seuran lammella. Paikalle oli saapunut mukavasti porukkaa ja tunnelma oli leppoisa. Sadekin rauhoittui ja sää oli mitä parhain. Kalat vain olivat tiukassa. Tapsa sai pari kalaa ja minä väsyttelin jonkin aikaa yhtä kirreä. Siinä tapahtumat tunnin ajalta.
No niin, nyt sitten koittaa puolentoista viikon hiljaisuus kalastusrintamalla. Sen jälkeen päivän verran siiankalastusta ja sitten on edessä Simossa karsintakisat. Se vaan, että jokikalastuskautta tässä ei ole kerinnyt vielä avaamaan ennen kisoja....

Erämessuilla

2009-05-24T20:09:00.001+03:00

Se oli sitten neljän päivän rutistus. Olin to – su Pohjois-Suomen Erämessuilla OSPK:n osastolla. Messuilla oleminen onkin paljon helpompaa ja vähemmän rasittavaa kun ne ovat kotikaupungissa.
Mukavaa oli jälleen tavata paljon vanhoja tuttuja. Ostoksia en tehnyt paljoa, vain yhdet housut ja E.W. Honkavuoren lohiperhoista tehdyn taulun ostin.
Seuraava tapahtuma on keskiviikkona seuran lammella, siellä on kevään viimeinen perhoilta ja perinteiset siimojen oikojaiset. Sitten tuleenkin parin viikon hiljaiselo perhokalastusrintamalla. Vuorossa on perhelomailua. Sen jälkeen on tarkoitus päästä tosissaan siiankalastuksen pariin ja myös kilpakalastukseen.

Siikajärven kauden aloitus

2009-05-17T21:21:00.001+03:00

Vihdoin pääsin erinäisten sattumusten johdosta käymään kauden aloitusreissun siikajärvellä. Aurinko paistoi, tuulta oli juuri sopivasti ja kaikki kohdallaan. Pintaveden lämpötila oli 11 astetta. Olin järvellä 10.00-15.00. Kalastelin tutuilla alkukauden paikoilla ja etsin siikoja aikaisemmin keväällä toimineilla perhoilla. Olin järvellä aivan yksin pari tuntia, sitten paikalle saapuivat myös Jukka T. ja Mikko R. Sekä muutama tunnistamaton perhokalastaja.
Mutta ei mitään. En saanut mitään kontaktia siikoihin. Eivätkä myöskään Jukka ja Mikko. Ihmettelimme vaisuutta. Mutta tämmöistähän tämä on varsinkin alkukaudesta.
Näin kalastuksen aikana yhden tuikin. Pinnalla oli aika hiljaista hyönteismaailmankin suhteen, vain pieniä kaksisiipisiä kuoriutui vähäsen.
Ensi viikolla on ohjelmassa Pohjois-Suomen Erämessut Oulussa. Sen jälkeen viikko menee perhelomalla ja vasta kesäkuun puolivälissä pääsen seuraavan kerran käymään kalalla. Synkkää on....ei voi mitään. Perinteinen Tenon lohireissukin meni puihin tänä vuonna. Kesä on jo mennyt etukäteen vaikka ei ole edes kunnolla vielä alkanutkaan.

Pakko päästä

2009-05-11T08:36:00.001+03:00

Sunnuntaina oli semmoinen tunne, että nyt on jo pakko päästä kalastelemaan. Edes vähäksikin aikaa. Aamulla oli hoidettu äitienpäivän kakkukahvit ja iltapäivälle ei olisi mitään ohjelmaa tiedossa. Sää oli vain aika kurja. Vettä sateli mutta katsoin netistä sadealueen liikkeet ja totesin, että sateet ovat loppumassa (on se näppärä palvelu). Suuntasin siis seuran lammelle pikavisiitille. Lammelta oli jäät lähteneet vajaa viikko sitten. Kun pääsin rantaan niin sadekin loppui ja tuuli tyyntyi.
Kalastelin lammella kaksi tuntia mutta ilman tapahtumia. Näin kuitenkin neljä tuikkia keskellä lampea eli jokunen kala oli vielä hengissä talven jälkeen. Oli kuitenkin rentouttavaa päästä edes heittelemään kunnolla talven jälkeen. Tästä se kesä alkaa!

Demoilta

2009-05-09T21:51:00.003+03:00

Päätimme muutaman hengen porukalla järjestää Oulun seudulla perhokalastusvälineiden demoillan ja nyt oli se päivä. Se vaan, että normaalin tuurin mukaisesti sää oli mitä surkein. Juuri kun ilta oli alkamassa niin taivas repesi ja vettä alkoi sataa kaatamalla ja sitä sitten kesti seuraavat kolme tuntia. Kyllähän kunnon varusteilla pärjäsi ulkona, ei siinä mitään mutta säätila vaikuttaa suoraan yleisön määrään. Onneksi paikalle tuli kuitenkin innokkaita perhokalastuksen ystäviä sentään muutama kymmenen kokeilemaan erilaisia varusteita. Tästä on hyvä jatkaa ja varmasti tulevina vuosina ajatusta kehitellään eteenpäin.
Olin esittelemässä uutta Vespertina tuotemerkkiä ja sen Grayling Series perhovapaa ja –kelaa. Ja vapaa testanneet olivatkin positiivisen yllättyneitä sen toiminnasta.

Saapa nähdä, että milloin sitä pääsee oikein kalalle tänä vuonna. Pahalta näyttää jo koko tuleva kesä etukäteen, taitaa kalastukset jäädä aika heikoille....
Lähiaikoina pitäisi kuitenkin päästä avaamaan jo järvikausi. Ja pian on edessä myös Pohjois-Suomen Erämessut missä olen mukana perhoseuran osastolla.

Perhomessuilla

2009-04-27T10:25:00.000+03:00

Torstai-iltana aloitin jo auton pakkaaminen messuja varten. Farmari oli mitoitettu aika tarkasti täyteen tavaraa. Perjantaina alkoi sitten heti aamulla 08 aikaa pitkä ajomatka kohti Tamperetta. Pääsin hyvin messuhallille iltapäivällä ja sain onneksi ystäviltä apua osaston pystyttämisessä. Olisi ollut aika hankala laittaa niitä sermejä yksin pystyyn. Kiitoksia Matille ja messujen vieraille (Marvin Nolte, Stoyan Filipov ja Trevor Jones) avusta! Illalla sain Mikalta kutsun osallistua perhomiesten saunailtaan. Siellä oli paikalla SW-kalastuksen joukkoa. Vanhoja tuttuja ja uusia tuttavuuksia. Kyllä tarponeita väsyteltiin ja Shock Tippet perukkeita sidottiin. Loppuillasta meno oli jo railakasta. Pääsin nukkumaan 02 aikoihin.

Lauantaina sitten alkoivat messut kunnolla. Täytyy sanoa, että nyt järjestäjät olivat panostaneet messujen uudistamiseen ja kiitokset siitä heille. Messuilla oli jälleen mukava tavata vanhoja tuttuja ympäri Suomea. Se oli messujen parasta antia itselle. En päässyt katsomaan mitään näytöksiä kun kaikki aika meni osastolla. Yleisöä ei vaan ollut nyt niin paljon kuin odotettiin ja kauppa ei oikein käynyt. Sitä samaa sanoivat myös muut näytteilleasettajat. Itsellä messut menivät rahallisesti tappion puolelle.
Mukavaa oli kuitenkin jutella vierailijoiden kanssa Harjus –kirjasta. Illalla oli sitten vuorossa kalamiesilta ja siellä esittelin harjus-elokuvaa. Ja oli mukava saada hämmästeleviä kommentteja varsinkin ulkomaan vierialijoilta. Jätin Whiskyt suosiolla väliin ja menin nukkumaan jo 23 aikaan sillä sunnuntaina oli pitkä ajomatka taas Ouluun edessä.

Sunnuntai olikin sitten perinteisesti aika hiljainen päivä messuilla. Ehkä pitäisi miettiä messujen pitämistä vain yhtenä päivänä? Annoin harjus kirjan Jardinelle ja hän oli ihmeissään varsinkin kirjan kuvista. Onneksi sain jälleen apua Matilta, Helenalta ja Marvinilta osaston purkamisessa ja pääsin liikkeelle 17 aikoihin. Kuusi tuntia meni kotimatkassa. Kilometrejä kertyi yhteensä 1056. Illan hämärtyessä jännitystä toi väsymyksen lisäksi hirvet. Niitä bongasin 4 Viitasaaren – Oulun väillä. Yksi tilanne oli aika vaarallinen...onneksi ei sattunut mitään.

Nyt odotellaan jäiden sulamista ja Pohjois-Suomen Erämessuja.

Kiitokset kaikille messuilla juttelemassa käyneille!

Siimoja ja vapaa testaamassa

2009-04-20T11:25:00.002+03:00

Kävimme VM:n kanssa testaamassa uutta Vespertina Grayling Series vapaa. Tarkoitus oli etsiä sille sopivia siimoja suositeltavaksi. Kokeiltavana oli 14 eri siimaa luokissa 5 ja 6. Oli kyllä aika mielenkiintoista kokeilla eri siimoja yhdellä vavalla. Sitä suosittelen kyllä muille myös. VM ei aluksi tiennyt mikä siima oli aina kokeiltavana ja yllätys oli suuri kuin kerroin siiman. Aina ei kallein siima ole paras. Nyt halvin siima (12 €) päihitti monta kalliimpaa siimaa (esim. 80 € siiman).
Vavalle löytyi kolme eri siimaa joita voi suositella varauksetta. Mutta toki täytyy aina muistaa, että mieltymykset ovat meillä jokaisella erilaiset siimojen ja heittotyylien suhteen. Vapaa voi testata myös nyt Perhomessuilla tulevana viikonloppuna Tampereella. Siellä nähdään, tervetuloa osastolle (Nordic Pro-Fly Fishing) juttelemaan.

DVD katsaus – Bugs of the underworld

2009-04-17T11:59:00.000+03:00

Jokainen perhokalastaja tietää sen, että hyönteismaailman tuntemus auttaa kalastuksessa. Sen suunnittelussa ja taktiikoissa. Tulin hankkineeksi trailerin perusteella mielenkiintoisen DVD:n - Bugs of the underworld. Siinä näytetään pinnan alta, että miten eri hyönteiset liikkuvat. Ja siitä onkin apua perhojen suunnitteluun ja kalastukseen. Ainakin itse (ja VM myös) sain uusia ideoita etenkin järvikalastukseen, perhojen rakenteisiin (pupat) ja varsinaiseen kalastukseen. Suosittelen kyllä katsomaan kyseisen DVD:n.

Hankikorreja etsimässä

2009-04-11T09:30:00.009+03:00

Ja niin koitti Pääsiäisen aika. Olin perhereissulle käymässä Taivalkoskella ja ajattelin samalla käydä katsomassa perinteiden mukaisesti kevään edistymistä Kostonjoen rannoilla. Hiihtelin rantatörmää ja etsin samalla merkkejä Hankikorreista. Mutta oli vielä aika hiljaista. Parin sadan metrin matkalla näin vain 10 aikuista korria hangella. Nymfejä ei näkynyt missään. Toki vesi ja lumitilanne oli semmoinen, että nymfeillä oli aika hankala päästä ryömimään rantatörmälle kuoriutumaan. Paras aika on vielä edessä Kostonjoella, ehkä viikon päästä voi olla jo täysi tohina päällä.
Ajatuksena oli kuvata videolle veden alta nymfien liikehdintää mutta se jäi nyt haaveeksi. Joitakin kuvia sain sentään otettua pokkarilla. Mielenkiintoisin seikka oli löytää aivan vesirajasta jään päältä tyhjiä vesiperhosen toukkien suojakoppia. En keksi tähän muuta järkevää selitystä kuin, että koskikara on sukeltanut niitä pohjasta ja kaivanut sitten toukan sieltä kopan suojasta jään päällä.
Muutaman Hankikorrin lisäksi löysin hangelta kaksi erilaista kaksisiipistä. Siinä kaikki tällä kertaa. Ensi viikolla on luvassa taas uutta ja mielenkiintoista tapahtumaan perhokalastusrintamalla mutta siitä sitten lisää myöhemmin.

On the road again…

2009-03-30T09:38:00.001+03:00

Nyt oli päämääränä Etelä-Savo ja Savonlinna. Olin Savonlinnan Seudun Perhokalastajien vieraana pitämässä esitelmää, perhonsidontaa ja näyttämässä elokuvaa. Oli jälleen mukava tapahtuma, paikalla oli 25 henkeä.
Pitkä oli jälleen matka, yhteensä tuli ajettua 920 km. Seuraavaksi aletaan sitten valmistautumaan Perhomessuille. Kaikki osaston tavarat pitää laittaa kasaan ja tehdä mainos yms. asiat valmiiksi. Siinä se huhtikuu menee mukavasti. Hankikorri kalaan ei taida päästä tänäkään vuonna. Ehkä pääsiäisenä voisi käydä katsomassa Koillismaan kohteita.

Esitelmä Kuusamossa

2009-03-22T09:02:00.000+02:00

Vierailin lauantaina Kuusamossa Siilasmajan Kilta ry:n kutsumana. Pidin esitelmää harjuksen järvikalastuksesta ja näytin myös elokuvan. Paikalle oli tullut mukavasti porukkaa, noin 40 henkeä vaikka ulkona oli mitä parhain keväinen ilma. Oli jälleen mukava kertoa järviharjuksen perhokalastuksesta ja siitä kuinka Kuusamossa on hyvät mahdollisuudet tähän kalastukseen. Toivottavasti moni innostui tästä perhokalastuksen muodosta ja alkaa etsiä harjuksia Kitkajärveltä tulevana kesänä.
Tilaisuuden loputtua vierailin pikaisesti Jounin kotona ja tutustuin vanhojen Suomalaisten perhon kokoelmaan. Jounilla onkin varsin mielenkiintoisia perhoja olemassa alkuperäispakkauksissa.
Viikon päästä suuntaan sitten Savonlinnan suuntaa esitelmän pitoon.

Aina ei onnistu…

2009-03-17T20:02:00.001+02:00

Eikä edes joka toinen kerta, saati sitten kolmaskaan kerta. Tämä tilanne on tullut vastaan viimeisen vuoden aikana erilaisten kalastusreissujen suhteen. Monenlaista matkaa olisi ollut tarjolla, ilmaiseksi tai edullisesti. Ruotsiin, Skotlantiin tai tropiikkiin. Mutta aina, erilaisista syistä johtuen en ole voinut lähteä reissuun. Viimeisin tarjous tuli tänään, olisi ollut lohen kevätkalastusta Skotlannissa huhtikuun lopussa kuuluisalla joella ja vielä hyvillä pooleilla. Mutta niin vain sattui, että Perhomessut ovat samaan aikaan ja sinne on pakko mennä kirjoja myymään. Ei auta...no jospa se sitten vielä joskus onnistuisi. Ainakin ensi talvena pitäisi päästä lämpimään paikkaan. Sitä reissua varten on säästetty nyt muutama vuosi Markun kanssa.
Tulevana viikonloppuna vierailen Kuusamossa pitämässä esitelmää ja näyttämässä harjus elokuvaa.

Lohiperhoja sitomassa

2009-03-08T12:30:00.006+02:00

Pitkästä aikaa oli jotain vaihtelua näin talven keskellä. Pienellä porukalla olimme sitomassa lohiperhoja Pasi K:n opastuksella. Sidoimme perhoja Tenolle ja samalla juttelimme kalastuksesta ja sen eri teorioista. Ilmanpaineen vaikutuksesta ja värien maailmasta. Siinä sitä riittääkin miettimistä yön pimeille tunneille jos ei meinaa uni tulla.

Hiljaista on....

2009-02-27T11:30:00.002+02:00

En tiedä, että mikä taas on mutta ei oikein saa taas mitään aikaan perhokalastusrintamalla. Yksi ilta sain sentään sidottua kaksi järviperhoa - Kate McLaren mallia. Englannissa tätä kehutaan joten pitää kokeilla myös kotoisissa vesissä. Muutenkin pitäisi aloittaa Irlanti/Englanti suunnalta tulevien järvikalastusperhojen laajamittaisempi kokeilu. Pitäisi vain saada sidottua niitä.
No onneksi maaliskuu on lähellä, jospa auringon lisääntyvä määrä saa taas aktivoitumista aikaan.

Tulihan sitä palautetta elokuvasta…

2009-02-15T20:00:00.002+02:00

No niin, nyt Harjuksen Valtakunta –elokuvan teatterinäytökset on sitten pidetty. Ja yllättävästi tuli myös palautetta kiertoteitse ei siis suoraan, vaan Rovaniemen tilaisuuden järjestäjille oli soiteltu oikein urakalla.

Trailerin nähneet ovat tienneet, että elokuvassa otetaan myös miestä väkevämpiä juomia (tosin aika hillitysti), lisäksi varsinaisessa elokuvassa käytetään kirosanaa peräti kaksi kertaa. Elokuvaa ei mainostettu lasten elokuvana ja silti näistä asioista oli tullut kriittistä palautetta. Hmmm...kun katsoo iltapäivällä TV:stä vanhoja kotimaisia elokuvia niin meno niissä on usein paljon rankempaa, puhumattakaan alkuillan saippuasarjoista.
Pitääkin muistaa jatkossa, että perhokalastuselokuvia ei kannata katsella alle 15 -vuotiaiden kanssa. Ehkä sille pitäisi hakea peräti K-18 leima. Se ei sovi myöskään ahdasmielisille (AM K-??). Niin ja eihän elokuvaa olisi ollut pakko katsoa jos alkoi ahdistamaan, keskenkin sieltä olisi voinut poistua. Elokuvan toinen kirosanan tulee esille jo ensimmäisen kahden minuutin aikana, sen jälkeen olisi kyllä kerinnyt poistua salista.
Lisäksi oli tullut valitusta musiikista, se ei ollut kuulemma sopivaa. Valitan...mutta humppafestivaalien yms. musiikkia voi etsiä toisenlaisista elokuvista. Jos ei melodinen hevi miellytä, niin ei voi mitään.
Valitusta oli tullut myös siitä, että elokuvassa ei kerrottu ja opastettu juuri mitään. Musiikkia oli ollut liikaa. Niin...muistaakseni trailerissa kerrotaan, että siinä ei opeteta mitään. Niitä elokuvia voi ostaa muualta. Elokuva oli ollut myös liian pitkä, väsytyksiä oli ollut liikaa, heittämistä ei näytetty juuri ollenkaan. Maisemaa oli liian vähän jne...
Tässä pahimmat valitukset. Olen pahoillani tilaisuuden järjestäneen tahon puolesta jos rahoille ei saanut vastinetta...ai niin, tilaisuus (luento) ja elokuva olivat ilmaisia kaikille joten en valitettavasti voi palauttaa pettyneille pääsymaksurahoja takaisin. Menetetylle vapaa-ajalle en voi mitään.

Nämä asiat muistan mainita etukäteen tulevissa esityksissä. Esityksiä on vielä pari kertaa Savonlinnassa ja Perhomessuilla. Sen jälkeen sitä ei ole enää nähtävillä.

Tämä jos mikä antaa jälleen motiivia tehdä asioita omalla kustannuksella ja tarjota niitä kaikille ilmaiseksi...kyllä perhokalastus on hieno laji!

Onneksi elokuvasta tuli myös kannustavaa palautetta ja kiitosta siitä, että joku näkee vaivaa järjestääkseen kyseisiä tilaisuuksia.

Lauantain OSPK:n näytöksessä ja sunnuntain yleisessä näytöksessä oli molemmissa noin 30 katsojaa.

Ei nukuta, ei sitten millään...

2009-02-12T00:14:00.002+02:00

Pakko oli mennä hetkeksi tietokoneelle rauhoittumaan. Tulin juuri Rovaniemeltä luentoreissulta. Kyllä takki on taas tyhjä. Aamulla oli herätys 6.30, siitä töihin. Töissä puolipäivää workshoppia ja muuta hommaa. Kello 14 lähdin ajamaan kohti Rovaniemeä. Tilaisuus alkoi kello 18 ja loppui 20.30. Sitten taas tien päälle ja kohti kotia. Kotona olin sitten 23:40. Nyt valvomista tunnin verran ja sitten kokeilemaan josko uni tulisi. Aamulla on taas herätys 6:30.

Mutta oli hienoa käydä Rovaniemellä pitämässä esitelmää harjuksen perhokalastuksesta järvillä ja suvannoilla. Antti oli saanut hyvän mainoksen Lapin-Kansaan kuvan kera.
Esitelmän pitopaikka oli Tekun luentosalissa. Kyllä alkoi hymyilyttämään, kun aloitusajankohdan lähestyessä sali täyttyi. Lopulta kaikille ei löytynyt edes istumapaikkaa. Antti laski, että paikalla oli Rovaniemen Seudun Perhokalastajien iltamien ennätysyleisö, kolme kertaa jäsenmäärä. Siellä oli paikalla 122 henkeä! Oli uskomattoman hieno tunne pitää esitelmää isolle porukalle joka oli kiinnostunut aiheesta. Myös Harjuksen valtakunta -elokuva sai mukavaa palautetta, vaikka sitä ei voitu katsoa aivan loppuun, kun videotykki lämpeni liikaa ja sammutti itsensä automaattisesti.

Kiitokset vielä Rovaniemen Seudun Perhokalastajille kutsusta.

Pitkän ajomatkan aikana kerkesi taas ajatella syvällisiä asioita ja sitä, että miksi sitä pitää kulkea pitämässä näitä tilaisuuksia. Siinä saa ajella yksin pitkiä matkoja ympäri Suomea ja palkkiota ei niistä juurikaan saa, eikä kehtaa Suomessa edes pyytää. Sen, että matkakulut saa pois. Saapa nähdä kuinka kauan tätä jaksaa....

Kirja maailmalla

2009-02-03T13:26:00.003+02:00

Olipa mukava nähdä, että Perhokalastajan Harjus -kirja on saanut huomiota myös maailmalla. Kirja on esitelty lyhyesti Saksan perhokalastajien foorumilla osoitteessa: http://www.fliegenfischer-forum.de/buchbe.html

Seuraava tapahtuma on vierailu Rovaniemen Seudun Perhokalastajien kerhoillassa 11.2. (http://www.rovaseudunperho.net/Kalenteri.html) ja sen jälkeen viikonloppuna on sitten Harjuksen Valtakunta elokuvan esitys Oulussa. Tällä selviää ohitse helmikuusta ja kohti kevättä.

Kerhoiltaa pitämässä

2009-01-26T10:52:00.000+02:00

Vierailin sunnuntaina Keski-Suomen Perhokalastajat ry:n kerhoillassa Jyväskylässä. Pidin esitelmää harjuksen järvikalastuksesta ja näytin myös Harjuksen valtakunta –elokuvan. Toivottavasti jokunen innostuu harjuksen järvikalastuksesta. Siinä on mahdollisuuksia paljon. Jyväskylänkin ympärillä on yllättävän paljon kohteita.
Kyllä on todettava, että ajomatka oli pitkä yhdelle päivälle taas äkkiseltään. Mutta siihen pitää taas tottua. Seuraava tapahtuma on vierailu Rovaniemen Seudun perhokalastajien kerhoillassa helmikuun 11. päivä.

Kerhoillassa

2009-01-15T09:46:00.001+02:00

Hiljaista on ollut tammikuun alku. Perhoja en ole saanut tehtyä ollenkaan. Kaikki ylimääräinen aika on mennyt elokuvan editoinnissa ja nyt se on valmis. Enää ei jaksa tiivistää.
Kävin pitkästä aikaa kerhon seuraillassa. Aiheena oli Pomperon sidonta ja tarinointia kalastuksesta.
Seuraava aktiviteetti on vierailu ensi viikolla Keski-Suomen Perhokalastajien kerhoillassa.

Uutta vuotta!

2008-12-31T23:15:00.001+02:00

Vielä on 44 minuuttia vuoden vaihtumiseen ja siis aika toivottaa kaikille menestystä tulevalle uudelle kalastuskaudelle 2009! Tästä on hyvä jatkaa.

Editointia

2008-12-26T13:17:00.003+02:00

Ja joulu on sitten ohitse. Pitkinä päivinä sain editoitua videoita varsin hyvin. Elokuvan traileri on nyt esillä www.pro-flyfishing.fi sivuilla. Ei muuta kuin katsomaan.

Vapoja testaamassa

2008-12-20T21:14:00.001+02:00

Sain pari uutta vapaa viime viikolla ja päätimme käydä Veli-Matin kanssa testailemassa niitä eri siimoilla kunhan kelit antaisivat myöten. Nyt lauantaina ilma oli asteen verran plussan puolella ja tuulta ei ollut nimeksikään. Menimme jokirantaan nurmikkokentälle testaamaan vapoja. Kummasti ohi ajavissa autoissa päät kääntyivät suuntaamme. Olipa mukava päästä kokeilemaan uusia vapoja ja siimoja. Hyvältä vaikuttivat.
Nyt sitten ei muuta kuin Hyvää Joulua kaikille blogin lukijoille.

Perhonsidontaa

2008-12-19T09:00:00.001+02:00

Joulu alkaa lähestyä vääjäämättömästi, onneksi kaikki pakolliset ostokset on tehtynä. Pitkien pyhien aikana voi sitten keskittyä perhonsidontaan ja kalareissujen videoiden editointiin. Videoprojektista lisää ensi vuoden alkupuoliskolla…

Perhonsidonta on hyvässä vauhdissa. Uppo buzzer valikoima alkaa olla valmiina. Seuraavaksi täydennän roikkuja buzzereiden ja emergenttien valikoimaa. Ei muuta kuin Hyvää Joulun aikaa kaikille!

Perhonsidontaa

2008-12-12T18:34:00.001+02:00

Keskiviikkona vierailin pitkästä aikaa seuramme iltamissa. Vuorossa oli kirppisilta. Myyjiä oli enemmän paikalla kuin ostajia. Sain kuitenkin myytyä yhden kelan 10 eurolla.
Illat ovat menneet perhonsidonnan merkeisssä, kun innostusta on löytynyt yllättävän paljon. Olen tehnyt perhoja sarjoissa ja nyt kaksi eri värisävyä alkaa olemaan valmiina buzzereissa. Vielä muutama sävy pitäisi saada aikaiseksi.

Perhonsidontaa

2008-12-10T10:28:00.000+02:00

Sain eilen soiton Etelä-Suomesta Teemulta. Oli juuri saanut 8 kg hauen mereltä kelluntarengaskalastuksessa… Täällä Oulun korkeudella ollaan valitettavasti täysin talven vietossa. Joten keskityin illalla perhonsidontaan. Sain tehtyä kuusi mustaa buzzer perhoa lyhyessä ajassa.

Sidontakausi aloitettu

2008-12-08T11:20:00.001+02:00

Meni sitten osallistuminen OSPK:n pikkujouluihin aivan puihin. Sairastuminen esti osallistumisen. No sitten ensi vuonna…
Lopultakin sain sen verran aikaiseksi, että aloitin talven perhonsidontakauden. Nymfirasia pitäisi saada kuntoon talven aikana. Yksinkertaisia nymfejä on onneksi nopea sitoa ja lyhyen session aikana sain tehtyä kymmenen perhoa. Tarkoitus olisi myös kehitellä uusia nymfimalleja lähinnä siian järvikalalastukseen vanhojen hyväksi todettujen mallien seuraksi. Tästä on hyvä jatkaa kohti kevättä.

Perho vs viehe ohjelma

2008-12-03T08:04:00.001+02:00

Tiistaina esitettiin MTV3 MAX kanavalla Perho vs Viehe –ohjelma, jossa Markku vieraili Rostojärvellä harjusta kalastamassa. He he…oli aika hauska katsella ohjelmaa, kun siinä oli hyvin esillä tuttu vaaleanvihreä mainoslippis. Lisäksi Perhokalastajan Harjus –kirja myös vilahti pikaisesti ruudussa. Myös Markulle lainaamani perhorasiat tulivat hyvin esille.

Perhonsidontaa Simossa

2008-12-01T11:51:00.000+02:00

Olin pitämässä Länsi-Pohjan Perhokalastajille sunnuntaina 30.11. harjusperhojen sidontasessiota Simossa. Samalla näytin dvd:tä harjuksen kalastusreissuilta, sekä esittelin kirjaa. Oli mukava viettää iltapäivää perhonsidonnan merkeissä kaamoksen tunnelmissa. Sidoimme muutaman kirjassa esitellyn harjusperhon.

Jotenkin pitäisi aktivoitua taas perhonsidontaan. Ostin uuden rasian pikkuperhoille ja se pitäisi täyttää tässä talven aikana. Noin 200 perhoa ainakin pitäisi sidoskella ja lähinnä siikaperhoja.

Tämä viikko meneekin perjantaita odotellessa. Silloin seuran (OSPK) perinteiset pikkujoulut.

Elokuvan katselua

2008-11-26T09:37:00.002+02:00

Vietimme Markun ja Veli-Matin kanssa elokuvailtaa katsoen viime kesän kalastusreissun tapahtumia. Sain kasattua materiaalista vajaan tunnin mittaisen koosteen harjusreissun tapahtumista. Oli mukava palata kesän tunnelmaan elokuvan muodossa. Markku tarjosi samalla hyvää purtavaa. Suunnittelimme hieman myös tulevan kesän reissua samoihin maisemiin.
Hiljaista on perhokalastusrintamalla muutenkin näin loppuvuodesta. Perhoja ei saa sidottua laisinkann ja muutenkin jatkuva pimeys ahdistaa. Vielä viisi kuukautta kevätkauden alkuun....jotakin tässä pitää alkaa taas kehittelemään ja suunnittelemaan.

Onnittelut 10-vuotiaalle Pohjolan Perhokalastaja -lehdelle

2008-11-13T08:06:00.002+02:00

Se oli perjantai 13.11.1998, kun ensimmäinen 1/1998 Pohjolan Perhokalastaja -lehden numero ilmestyi. Päivää ennen Helsingissä pidettyjä Perhonsidonnan SM-kisoja.
Oli se hienoa. Julkistamispaikkana oli ravintola (nimeä en muista) Helsingin keskustassa. Paikalle oli kutsuttu alan yritysten edustajia, erikoisvieras Gary Borger ja henkilöitä jotka olivat mukana tekemässä lehteä. Olin mukana perustamassa lehteä ja jatkoin toimituskunnassa aina vuoden 2006 loppuun.
Moni ei kyllä uskoisi jos kuulisi mitä kaikkea vajaan kymmenen vuoden aikana on tapahtunut. Paljon tuli vietettyä unettomia öitä. Mutta paljon positiivistakin se on myös antanut.
Moni arvostelee lehtiä helposti, mutta suosittelen kokeilemaan itse lehden tekemistä Suomessa marginaaliryhmälle... Sen jälkeen on varaa arvostella, kun tietää mitä se on käytännössä.
Toivotankin Pohjolan Perhokalastaja -lehdelle onnea ja menestystä myös jatkossa. Tsemppiä.

Helsingissä iltamaa pitämässä

2008-11-07T09:33:00.002+02:00

Vierailin 6.11. Helsingin Perhokalastajien kerhoillassa. Pidin luentoa harjuksen järvi- ja suvantokalastuksesta. Lisäksi näytin dvd elokuvaa reissuiltamme. Samalla esittelin kirjaa ja perhoja. Oli mukava olla vierailemassa mukavassa porukassa. Esityksen jälkeen harjuksen järvikalastus saa varmasti uusia ystäviä, sillä niin innokkaan oloisia kaikki olivat. Kiitoksia seuralle kutsusta.
Kulutin iltapäivällä aikaa Mikan kanssa. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa ja jutella reissuista. Viimeistään perhomessuilla sitten nähdään seuraavan kerran.
Kotimatka sujui sitten hieman huonommin. Lento myöhästyi 3.5 tuntia ja muuten oli kaikenlaista kämmäystä henkilökunnan toimesta. Olin kotona 2.30. Nukkumisesta ei tietenkään tullut mitään, kun olin juonut ajankuluksi kentällä monta kuppia kahvia...ja kello sitten piippasi 6.30. Virkeä päivä tiedossa.

Perhonsidonnan SM Kajaanissa 25.10.2008

2008-10-27T10:56:00.007+02:00

Reilun kymmenen vuoden jälkeen oli mukava osallistua jälleen kisoihin kilpailijana. Tunnelma ja olosuhteet olivat säilyneet samana Kajaanissa. Oli mukava tavata jälleen tuttuja pitkästä aikaa.
Kisa alkoi pienellä hermoilulla ja jännitys aiheutti hieman tärinää. Ensimmäinen perho Connemara Black oli heti aika paha, etenkin siipensä puolesta. Ja etenkin sen takia kun mallard materiaali ei ollut perhon kokoon suhteutettuna oikein sopivaa. Omalta osaltani tämä oli ainoa materiaali kisassa joka oli huonoa. Tein myös virheen heti kättelyssä, kun en leikannut ensimmäisenä parasta osaa mallardeista. Jäin tuon materiaalin valinnan osalta viimeiseksi. Kämmäsin myös perän teossa, tein siitä hieman liian pitkän mutta kisan alkuvaiheessa ei osaa näköjään ajatella heti kaikkea. Siipi meni perhossa hieman pieleen ja se verotti pisteitä. Kiireessä en muistanut, että minulla oli myös kamera mukana joten kuvaa perhosta ei ole nyt saatavilla.
Toinen perho Pintakelmu oli sidontateknisesti helpompi. Olennaista oli tuntea historiaa ja vanhojen Perhokalastuslehtien sisältöä eli millainen perhon pitäisi olla olemukseltaan. Ja miten se pitäisi sitoa. Klassisia mittasuhteita perhossa ei olisi saanut käytännössä noudattaa esim. kierteiden suhteen. Tämä selvisi kun katsoin kotona sidontaohjetta. Lisäksi perho oli hieman epäselvä sen osalta, että mitä se jäljitteli. Osalla kilpailijoista oli tämän kanssa ongelmia. Tein itse virheen pyrstön pituuden ja rungon muodon suhteen.
Kolmas perho oli luomistehtävä, jossa piti tehdä vesiperhosen pupa vaihetta jäljittelevä sidos. Pääsin tehtävässä hyvin alkuun ja aloin tekemään hieman isompaa (Isosirvikäs) pupaa. Alkuun tein dubbausmateriaalista punomalla lyhyen irtorungon. Se oli hyvä ajatus mutta sen jälkeen idea meni pieleen. Aloin mielestäni tekemään hyvää pupamallia mutta se meni hieman pieleen kokonaisuutena, aloin kikkailemaan liikaa ja miettimään yksityiskohtia. Sidoksesta tulikin lopulta enemmän kalastusperho kuin sidontateknisestä näyttävä ja selkeähahmoinen perho. Keep it simple! Tämä pitäisi aina muistaa luomistehtävissä.
Ensimmäinen jakso meni hieman pieleen mutta aika riittikin kuitenkin ihan hyvin.

Ruokatauolla juttelimme kilpailijoiden kanssa toisen jakson mahdollisista perhoista ja mitä emme haluaisi sitoa. Ja niinhän siinä sitten kävi, ensimmäisenä perhona oli streamer Lord Iris (Mr. Preston Jennings). Itsellä oli ongelmana se, että en ollut koskaan sitonut kyseisen mallisia streamereita. Suurin ongelma oli mittasuhteissa. Mutta muuten sidontateknisesti perhon teossa ei ollut ongelma. Perhosta tulikin ihan kohtalaisen hyvä.
Toinen perho oli Iso Sorsa (Wiljo Saaristo). Tämä olikin ehkä selkein teknisesti. Pääsin tekemään pöydästäni tätä perhoa ensimmäisenä joten pääsin valitsemaan parhaat palat materiaaleista. Tämä helpottikin erityisesti siiven tekemistä. Tästä perhosta tuli omasta mielestäni paras kisaperhoni, niin oli myös tuomareiden mielestä. Sain perhoni valmiiksi 15 minuuttia ennen jakson loppumista.

Kisan jälkeen oli helpottunut olo ja hyvä mieli sen suhteen, että sain sidottua kisaperhot kohtuullisen hyvin. Tästä on hyvä jatkaa ensi vuoden kisoihin.
Tuloksien odottelu oli pitkästyttävää. Tuomareiden työskentely venyi ja venyi aikalailla. Lopulta 2.5 tunnin odottelun jälkeen en jaksanut enää odottaa ja lähdin kotimatkalle. Ajattelin lähteä ajoissa ajomatkalle sillä väsymys alkoi jo painamaan. Matkalla sain sitten soiton Jounilta, että olin tullut neljänneksi. Tämä oli itselle kyllä positiivinen yllätys. Yllättävän hyvin meni odotuksiin nähden. Pysähdyinkin Ihme-paikassa tauolle ja nautin pullakahvit menestyksen johdosta. Ehkäpä osallistun kisoihin myös ensi vuonna jos kisat ovat kohtuullisen kulkumatkan päässä. Kiitokset hyvälle pöytäporukalle mukavista kisoista ja onnittelut lohisarjan menestyksestä!

Viestiä Bahamalta

2008-10-23T10:22:00.002+03:00

Joo...on se mukava saada tekstiviesti syksyn synkkyyteen Bahamalta. Kaveri on siellä perheen kanssa lomailemassa ja tietysti kalastamassa. Viesti: Haita pyytämässä, ei kelpaa tinseli. Boneja löytyy hyvin. Kova tuuli vaikeuttaa näkemistä.
No ei auta. Vielä kun Markun kanssa säästämme vuoden verran rahaa niin sitten pääsemme jonnekin lämpimään paikkaan....

Lammella

2008-10-20T08:19:00.001+03:00

Lauantaina oli hetkinen aikaa käydä lammella. Ilma oli aika hyvä. Tuulta oli vain hieman pohjoisesta ja lämpötila oli kolme astetta. Olin lammella kahdentoista aikaan eikä muita kalastajia näkynyt. Menin suoraan tyynelle alueelle ja pian näin varovaisen tuikin. Tein heiton parin metrin päähän tuikista ja ehkä noin minuutin kuluttua perho hävisi pinnalta. Perhona oli pieni #18 musta cdc roikkuja. Kala oli pieni kirjolohi. Päästin sen takaisin odottamaan ensi kevättä. Siinä kaikki tapahtumat. Olin lammella reilun tunnin verran.

Talven valmistelua

2008-10-13T09:02:00.002+03:00

Talvi tulee väistämättä. Kävimme Jyrkin kanssa laittamassa Siikajärven kolhoosiveneen talviteloille. Pesimme ja laitoimme sen odottamaan jälleen uuden kauden alkua keväällä. Talven tuntua oli ilmassa ja ruska oli jo hiipunut pois.
Katselimme hetken järveä laiturilta ja huomasin kaksi taimenta uimassa parin metrin päässä. Ne oli helppo huomata vaaleaa hiekkapohjaa vasten.
Ei se auta, pitkä talvi on taas edessä. Seuraava tapahtuma perhokalastusrintamalla taitaakin olla Kajaanin perhonsidonnan SM-kisat 25.-26.10. Ajattelin osallistua pitkästä aikaa kisoihin. Edellisestä kerrasta taitaakin olla jo yli 10 vuotta.
Saapa nähdä, että pääseekö tässä vielä käymään kalalla tälle kaudelle. Periaatteessa kahden viikon sisällä alkaisi meritaimenen kalastus olla jälleen ajankohtaista Hailuodossa. Myös syysharjusta olisi vielä mahdollista kalastaa ainakin Iijoella. Katsotaan miten käy.

Taivalkoskella 27.9.

2008-09-29T09:08:00.005+03:00

Olin vierailemassa kotikulmilla Taivalkoskella. Sattumoisin samaan aikaan oli Pohjolan Voima järjestänyt näytöstilaisuuden kalaistutuksista. Siellä sai jokainen halukas istuttaa jokeen poikasia. Kävin paikalla katsomassa tapahtumaa ja istutin jokeen pienen määrän yksivuotisia harjuksen poikasia. Toivottavasti ne selviävät kahdeksan vuotta ja saan ne sitten siiman päähän.
Iltapäivällä suunnistin koleassa ilmassa ja pohjoistuulen vallitessa Iijoen koskikalastusalueen ylimille koskille. Olin hämmästynyt, kun siellä oli kolme muuta perhokalastajaa samoilla paikoilla. Oli ruuhka-aika. Hiljaista oli kaikilla ollut. Pieniä harjuksia kävi hakemassa vedenkalvosta aivan minipieniä mustia kaks'siipisiä. Mutta isommat harjukset eivät olleet niistä kiinnostuneita, toki eivät myöskään perhoistani. Kokeilin tarjota perhojani eri vedentasoihin mutta ilman suurenpaa menestystä. Vain joitakin pieniä harjuksia tarttui perhoihini. Olin paikalla pari tuntia ja lähdin pois.

Karsintakisat 20.9.

2008-09-22T08:07:00.000+03:00

Ajelin paikalle jo hyvissä ajoin ennen kwllo kahdeksaa. Pitkämatkalaiset olivat jo saapuneet mutta paikallisia ei vielä näkynyt. Arvonta pääsi kuitenkin käyntiin 8.30 ja kisat pääsivät alkamaan. Sää suosi kilpailijoita. Tuulta ei ollut juuri lainkaan, pilviverho peitti taivaan ja lämpötila oli reilusti plussan puolella.
Arvonta vaikutti tulokseen paljon kahden ensimmäisen jakson aikana. Jos pääsit jo entuudestaan hyväksi tiedetyille paikoille niin kalaa tulisi varmuudella. Ja näinhän siinä kävi. Se vaan, että itse jouduin huonoimpaan mahdolliseen lahden pohjukkaan. No selittelyt eivät auta. Kun ei osaa kalastaa kirrejä niin sitten ei. Kisa meni osaltani aivan puihin. Koko päivänä ainut tapahtuma oli yksi tärppi. Pitänee keskittyä taas muuhun kalastukseen….

Kisalammella 14.9.

2008-09-15T08:04:00.001+03:00

SM-karsintakisat lähestyvät ja päätin käydä testailemassa perhoviritelmiä koitosta varten. Ilma oli mitä parhain. Heti aamulla oli 6 astetta lämmintä ja aivan tyyntä. Lampeen oli istutettu kisakirrejä viikolla. Vaan nyt oli alkanut istukkaille tyypillinen hetkellinen passiivisuusjakso. Kalat eivät innostuneet perhoistani.
Olin lammella kolme tuntia. Ensimmäisen kirjon sain pian saapumiseni jälkeen salaisella kirjoperholla (tosin perho on mainittu tällä palstalla jo aikaisemmin..). Kirjon koko oli vain järkytys, en olisi uskonut että lampeen oli laitettu niin pieniä kaloja. Nyt menee kisaperhot uudelleen sidottavaksi. Seuraava tapahtuma oli vasta parin tunnin päästä ja se oli vain varovainen tärppi. Siinä kaikki. Ei ole kirjolohen kalastus oikein allekirjoittaneella hallinnassa. Katsotaan miten kisassa käy.

Oulun Seudun Perhokalastajat ry:n15-vuotis juhlareissu

2008-09-08T09:34:00.016+03:00

Perjantaina, juuri ennen kuin olin lähdössä Simoa ja Juhoa hakemaan 16.45 puhelin soi. Matti soitti Pudasjärveltä ja kertoi autonsa hajonneen. Ajoinkin sitten ensin autoliikkeeseen hakemaan tarvittavaa laakeria ja sen jälkeen suuntasin hakemaan kyytiläiset. Pudasjärvellä Matin auto saatiin onneksi kuntoon.
Täytyy todeta, että Sallan perukoille, Naruskan takamaille on pitkä matka. Perillä olimme hieman kello 22 jälkeen. Reissuun oli tullut paikalle 19 henkeä.

Majapaikkamme oli todella hieno Kenttälammen kämppä tai Lodge, ainakin varustetason perusteella.

Illanvietto vierähti pitkälle aamuyön puolelle. Mutta aamulla porukka heräili yllättävän virkeänä jo 7 aikoihin. Kello 9 suuntasimme autokunnittain kalalle Naruskalle.

Ennakkotietojen perusteella emme odottaneet Naruskalta mitään kalastuksen huippujuhlaa (kuten kävikin). Suuntasimme ensin Hiukkakoskelle. Rantapolut kertoivat totuuden. Porukkaa on kulkenut rannoilla haitaksi asti. Kaloja ei juuri ollut. Sillan yläpuolelta Juho, Simo ja Sami saivat kuitenkin muutamia juuri mitallisia harjuksia. Itse keskityin alavirran suuntaan. Bongasin välittömästi oppikirjojen mukaisen paikan, jossa pieni joki liittyy Naruskaan. Sen alapuolelle muodostui hieno virtapaikka. Pian näinkin varovaisen tuikin sillä alueella. Kalastin kuitenkin ensin pienellä kuulapää nymfillä ja sain pari pientä harjusta. Vaihdoin lopulta pinturin, vesiperhos jäljitelmän. Se ei kuitenkaan kelvannut. Vaihdoin pienen epämääräisen muurahaisen ja se kelpasi välittömästi harjukselle. Sain yhden juuri mitallisen 31 cm harjuksen. Suuntasin sen jälkeen alapuoliselle suvannolle. Sieltä sain nymfillä pieniä harjuksia ja taimenia. Kolmen tunnin kalastuksen jälkeen ajattelimme vaihtaa paikkaa ja suuntasimme ylös Tammen seutuville.

Simon kanssa päätimme suunnata ylävirtaan siikoja etsimään. Se vaan, että valitsin väärän puolen joesta ja jouduin kahlaamaan upottavalla suolla enkä päässyt edes heitto etäisyydelle joesta. Suuntasin alavirtaan. Koskijakson alta löysin hyvän näköisen paikan mutta harjuksia en saanut ollenkaan. Sama tilanne oli Samilla. Parin tunnin jälkeen lopetimme kalastuksen ja suuntasimme majapaikkaan. Simo oli saanut kolme juuri mitallista harjusta suvannosta ja Juho sai reilusti alavirran suunnalta kaksi mukavaa harjusta 36 cm ja 43 cm.
Majapaikassa jatkoimme seuran juhlaohjelmaa kisailujen ja saunomisen merkeissä. Juhlaillallinen alkoi kello 21. Ilkka ja Peerit apulaisineen olivat tehneet todella hyvää ruokaa.

Aluksi kohotimme kuohuviini maljat seuralle puheiden kera. Alkupalana oli salaattia ja tuorejuustolla/katkaravuilla täytettyä lohta valkoviinin kera. Pääruokana oli parasta Stockmannilta ostettua härän sisäfilettä valmistettuna uunissa korvasieni muhennoksella ja taikinakuorrutuksella. Lisäksi oli pippurikastiketta, valkosipuliperunoita ja kasviksia. Tietysti hyvän punaviinin kanssa tarjoiltuna. Ensimmäisenä jälkiruokana oli juustovalikoima, jossa oli mm. sini- ja valkohome juustoja. Toisena jälkiruokana oli lämmitettyjä hedelmiä valkosuklaakastikkeella makean viinin kera. Kyllä perhokalastus on hienoa!

Osa jatkoi juhlintaa pitkälle yöhön mutta minä painuin nukkumaan ennen puoltayötä. Tämä oli parasta sillä aamulla 10 aikoihin lähdimme sitten paluumatkalle. Juhlat on juhlittu ja paluu arkeen on edessä.
Tarkoitus on kalastaa vielä järvillä muutaman kerran tälle syksylle. Parin viikon päästä on myös ensi vuoden karsintakisa seuran lammella johon ajattelin myös osallistua.

Siikajärvellä 31.8.

2008-09-01T08:03:00.003+03:00

Enää ei ole kesää juurikaan jäljellä.... Oli aika kylmä aamu sunnuntaina, vain 1.5 astetta plussan puolella kun heräsin 6.30. Olimme päättäneet Veli-Matin kanssa käydä vielä kalastamassa siikajärvellä. Kun saavuimme järvelle oli ilman lämpötila neljä astetta ja tuulta pohjoisesta. Päivän mittaan lämpötila nousi sentään kahdeksaan asteeseen. Veden lämpötila oli 11 astetta.
Suuntasimme tuulesta johtuen tuulen puolen rannalle jossa oli kapea tyyni kaistale. Parin heiton jälkeen sain yllättäen tärpin ja varovaisen väsyttelyn jälkeen haavitsin virkeän kirjolohen. Perhona oli hieman muunneltu Diawl Batch perho #12. Seuraavan tunnin aikana VM sai kolme tärppiä samalta alueelta mutta ei saanut kaloja pysymään kiinni hetkeä kauempaa. Siinä olikin sitten päivän aktiivinen hetki. Mitään hyönteisiä ei näkynyt. Lopetimme kalastuksen tuulen edelleen yltyessä klo 14 aikoihin. Siioista ei ollut edelleenkään havaintoa. Siikojen heikkoa esiintymistä syksyn saapuessa on tullut mietittyä. Yksi teoria voisi olla se, että hyönteismaailman hiljentymisen myötä siiat keskittyvät syömisessään planktoniin.
Järvikalastus taitaa olla kohtapuolin ohitse tältä vuodelta. Vielä jos pystyisi syys-lokakuussa käymään järvellä kerran tai kaksi. Syksyllä on kuitenkin mahdollisuus kokea mahtavia hetkiä järvellä, kun sattuu olemaan lämmin ja tyyni iltapäivä. Silloin kuoriutuu vielä viimeisiä kaksisiipisiä ja kalat ovat aktiivisia vedenkalvoravinnon suhteen. Silloin on #24 F-fly perhon aika. Ja perukkeen kärkiosan vahvuus menee alle 0.10:n. Ensi viikonloppuna on tarkoitus suunnistaa Sallan suuntaan Naruskajoelle jonne seuramme järjestää 15 v. juhlareissun.

Siikajärvellä 17.8.

2008-08-18T08:19:00.000+03:00

Sunnuntaina oli mahdollisuus pikaiseen vierailuun järvellä ja päätin käyttää tulleen tilaisuuden. Olin järvellä 8.45 ja ilma oli kohtuullisen hyvä. Lämpötila oli 13 astetta ja vähäistä tuulta. Se vaan, että aurinko alkoi paistaa kirkkaalta taivaalta. Enää ei näkynyt niin paljon kuoriutuvia vesiperhosia kuin edellisellä kerralla. Myöskään kalat eivät olleet enää kovinkaan aktiivisia. Pian saapumiseni jälkeen alkoi myös tuuli voimistua. Se ohjasi kalastuksen tyynen raja-alueelle. Parin tunnin saldona oli yksi tärppi oliiviin buzzer roikkujaan. Ei ollut kovinkaan paljon menestystä. Järvellä ei ollut jälleen kerran ketään muita kalastajia. Pari tahnaonkijaa tuli rannalle kun olin lähdössä.

Siikajärvellä 10.8.

2008-08-10T21:06:00.007+03:00

Veli-Matti soitteli lauantaina paluumatkalla siikajärveltä. Keli oli ollut kurja mutta silti tapahtumia oli ollut hyvin. Ylös neljä siikaa ja pari kirjolohta. Itsellä oli jo pari viikkoa kulunut siitä kun edellisen kerran pääsin kalalle, pikkuisen alkoi jo poltella.
Sunnuntaina pääsin siikajärvelle. Kun ajelin aamulla 08 jälkeen oli usvaa monessa paikassa, syksy tulee taas väistämättä. Järvellä tilanne oli aamulla hyvä. Tuulta ei ollenkaan, veden lämpötila oli 15 astetta. Jo venerannassa näkyi aktiisia kirjolohia olevan liikkeellä. Olin vesillä 09 ja kaksi eri vesiperhoslajia oli kuoriutumassa. Se meno kuitenkin loppui kello 11 jälkeen.
Tämä päivä oli taas niitä, kun mikään ei onnistunut. Siikoja näkyi jonkun verran syömässä vedenkalvosta mutta enemmän siellä oli kirjolohia aktiivisena. Mutta, mutta... sain kahdeksan kalaa nousemaan ja ottamaan roikkujaperhojani mutta yksikään ei pysynyt hetkeä kauempaa kiinni. Ei sitten millään. En ymmärrä, että mikä nyt oikein meni pieleen. Mutta tämmöistä se aina välillä on. Päivä oli kuitenkin hieno. Järvellä ei ollut muita kalastajia ja ilma oli sopiva. Kello 11 jälkeen kuoriutuminen alkoi hiipumaan ja samalla myös kalojen aktiivisuus. Kello 14 aikaan suuntasin auton kotia kohti.
Saapa nähdä milloin pääsee taas seuraavan kerran käymään kalalla...

Tour de Finnmarksvidda 2008

2008-07-29T12:19:00.044+03:00

20.7. Matka alkaa
Yö tuli nukuttua huonosti, heräsin jo 03. Sinnittelin hereillä tunnin verran ja nukuin vielä 6.30 asti. Auton pakkauksen jälkeen hain Veli-Matin ja Markun, jonka jälkeen matka alkoi kohti pohjoista. Matkalla opimme (jälleen kerran), että älä jätä mitään tavaraa hankkimatta tai rahaa nostamatta Pelloa pohjoisemmaksi. Nyt esimerkiksi Muonion ja Enontekiön pankkiautomaatit olivat rikki.
Matka meni hyvin. Tapasimme seuran porukkaa ohimennen Kautokeinossa. Olimme sovitulla parkkipaikalla 17.30. Kyyti tuli sitten 18.30 ja parin tunnin erämaa-ajon jälkeen pääsimme vihdoin perille tuttuun majapaikkaamme 12 tunnin matkustamisen jälkeen. Sinne pääsystä oli talvi haaveiltu ja nyt odotus oli loppu. Sääsket ja mäkärät olivat myös paikalla runsain joukoin vastaanottamassa meitä.
Varusteiden purkamisen jälkeen oli aika rauhoittua, ottaa olut ja alkaa suunnittella seuraavan päivän kalastustaktiikoita. Jokainen kaivoi esille perhorasiansa ja esitteli uusia ”salaisia” perhoja joita oli sidottu synkän talven aikana. VM asetti reissun tavoitteeksi saada 60 cm harjus isolla kumijalkapinturilla. Jokeriperhona olisi Sirppi & Vasara –perho. Markku veikkasi Leech –muunnosta tämän kesän perhoksi. Itse ajattelin, että Sopuli –perhon taika toimii tänäkin kesänä. Henkilökohtaiseksi alamitaksi asetin 60 cm harjukselle.
03.30 aikoihin olimmekin valmiita nukkumaan. Odotukset olivat suuret tulevalle päivälle Finnmarkin ylängöllä aamuyön auringossa. Kesä oli paikallisen mukaan tullut ylängölle vasta pari viikkoa sitten. Juhannuksena siellä oli ajettu vielä moottorikelkalla. Kesä oli pari viikkoa myöhässä tavanomaiseen nähden.

21.7. Kalastus alkaa
Heräsin 07 aikaan ja totesin, että samahan tuo oli jo nousta. Talvella kerkiää nukkua aivan tarpeeksi. Ulkona oli tyyni ilma ja näytti, että päivästä on tulossa pilvipoutainen. Markku heräili myös ja keitti kunnon pannukahvit. Aloimme sitoa vielä perhoja heti aamutuimaan, kun odottelimme VM:n heräämistä. VM heräsi 08.20 ja edessä oli varustautuminen päivän koitokseen. Tarkoitus oli suunnata suvantojärvelle tutuille paikoille.
Varusteet piti miettiä tarkasti, että millä pärjää päivän. Vaikka oli keskikesä ylängöllä ja kesän kolmas lämmin päivä (> 10 astetta) oli alkamassa, piti kahluuvarusteiden alle pukea täysi varustus. Pitkät kalsarit, fleeche väliasu ja paksu fleeche haalari. Muuten ei tarkenisi kalastaa kelluntarenkaasta koko päivää kylmissä vesissä.
Markku teki tuhdin aamiaisen: pekonia 100 g/hlö, munakasta sipulilla ja pippurilla, leipää ja kahvia. Vuoden kolesteroli vajaus tuleekin tasattua viikon reissulla.
Kello 11 aikaan pääsimme lopultakin lähtemään, kun saimme veneeseen moottorin. Oli mukava luottamus, kun saimme käyttöömme 40 vuotta vanhan jokiveneen ja täysin uuden perämoottorin. Sillä joki on aika kivinen ja hankalasti kuljettavissa.
Tuuli oli yltynyt, kun pääsimme kohteeseen ja tunnelma oli korkealla. Oli hienoa olla jälleen tutussa paikassa. Aloitimme kalastuksen rannalta ja samalla kuvasin videota mutta ilman tulosta. Se antoi selvää merkkiä tulevasta kalastuksesta. Se oli paljon vaikeampaa kuin yleensä. Nyt töitä jouduttiin tekemään paljon.
Aloitin kelluntarengaskalastuksen myötätuulen rannan tuntumasta ja sain sieltä reissun ensimmäiseksi harjukseksi 53 cm kalan. Perhona oli uusi violettisävyinen malli jonka sidoin edellisenä iltana. Ensimmäisen neljän tunnin kalastuksen aikana sain kolme muuta yli 50 cm harjusta. Perhoista toimivat Sopuli –perho ja Ylämaan Oranssikupari.
VM aloitti tuulen puolen rannan tuntumasta ja sai sieltä paljon harjuksia. Noin 55 cm harjuksia kuusi kappaletta, pienempiä ei laskettu. Musta Leech muunnos oli päivän perho VM:lla. Markulla päivän suurin harjus oli 56 cm ja pari muuta yli 50 cm harjusta tuli myös. Vaikka tuuli oli kova, paras perho oli ollut Lepakko –pintaperho (kova tuuli yhdistettynä vesisateeseen on myös hyvä pintaperhokeli).
Tauon jälkeen sää oli edelleen tuulinen mutta kohtuullisen lämmin, kuitenkin alle 14 astetta. Sain toisella jaksolla 52 ja 54 cm harjukset Ylämaan Oranssikupari perholla ja Fiery Claret/musta superpupalla, jossa oli pinkki kuula. Ensimmäinen päivä alkoi kohtalaisen mukavasti.
Majapaikassa illan ruokana oli härän filepihviä, uusia perunoita, hyvää kastiketta ja ruokajuomana punaviiniä Chilestä. Jälkiruokana cappuchino moussea.
Ruokailun jälkeen jatkoimme perhonsidontaa ja uusien mallien kehittelyä lähinnä violetin ja sinisen eri sävyistä. Nukkumaan menin 23 aikoihin.

22.7. Sateista ja tuulista
Aamu oli sateinen, harmaa ja tuulinen. Aamulenkillä kiipesin läheisen kukkulan päälle josta sai puhelinyhteyden kotijoukkoihin. Katsoin samalla puhelimella säätiedotuksen joka lupasi lähipäiviksi sadetta, voimakasta sadetta, tuulta ja kovaa tuulta. Tänään testattaisiin kahluutakin vedenpitävyys. Se ei luvannut hyvää videokuvauksia ajatellen.
Markku laittoi aamiaista englantilaiseen tyyliin, munakasta pekonin, sipulin ja perunoiden kera.
Saavuimme venematkan jälkeen suvantojärvelle. Onneksi tuuli ei ollut paha, vain vesisade oli haittana. Aloitimme kalastuksen ja alku oli nihkeää. Sitten tuuli tyyntyi yllättäen ja sade taukosi. Samalla alkoivat päivänkorennot kuoriutua ja harjukset intoutuivat pintakalvoaktiivisiksi.
Markku sain Lepakko –pintaperholla useita hyviä yli 50 cm harjuksia. Oleellista oli, että perholle annettiin pientä liikettä, se aktivoi kalat ottamaan suuren pintaperhon vaikka vastaavan kokoisia vesiperhosia ei ollut liikkeellä. Itse keskityin videokuvaukseen ja välillä sain muutamia hyviä yli 50 cm harjuksia Sopuli –perholla. Markku sai myös uudella violetinsävyisellä uppoperholla useita yli 50 cm harjuksia. VM sai parhaiten kaloja (useita yli 50 cm) Nelson Caddis pintaperholla (punaruskea jossa lisäksi foam kypärä). Minulla toimi parhaiten Sopuli, uusi violetti malli ja Ylämaalainen Oranssikupari perhot. Sain viisi yli 50 cm harjusta.
Palasimme leiriin 19 aikaan (parasta kalastusaikaa ylängöllä on ollut usean vuoden aikana kello 10-18 välinen aika). Leirissä meitä odotti mukava yllätys. Mökissämme oli käynyt vierailija (Joulupukki) joka oli jättänyt pöydälle hieman hyvää Glen Grant Single Malt Whiskyä ja Hardy’s punaviiniä. Kun Whisky laseja ei ollut mukana (tietenkään) niin käytimme tyhjiä filmipurkkeja (hätä ei lue lakia). Oli hyvää.
Illalla luovutimme Perhokalastajan harjus –kirja majapaikan isännälle. Hän oli siitä todella otettu ja mielissään.
Illan ruoka: Härän pihviä, perunamuusia ja punaviiniä. Jälkiruoaksi valkosuklaa moussea.
Päivässä oli parasta se, kun harjukset intoutuivat pintakalvoaktiivisiksi. Oli hienoa nähdä tuikkeja ympäri suvantojärveä.

23.7. Edelleen kurjat olosuhteet
Herätessämme oli sää taas onneton. Tuuli oli kovaa ja puuskittaista pohjoisesta. Lisäksi yllättäen satoi vettä. Mietimme päivän taktiikkaa aamun perhonsidonnan aikana. Jälleen kerran hankalissa olosuhteissa tuli esille se, että kelluntarenkaissa on eroja. Kovassa tuulessa korkealla kelluvilla kelluntarenkailla ei tee juuri mitään. Matalaprofiiliset ovat parempia. Myös räpylöillä on suuri merkitys.
Menimme suvantoon laskevan kosken alle. Siellä oli menossa runsaat kuoriutumiset päivänkorennoilla. Ja kalaa oli kuin kuppaa Töölöössä (perinteinen kansanviisaus).
VM sai 7 kappaletta yli 50 cm harjuksia pikku Tinselillä (7 cm pitkä), Nelson Caddiksella ja kumiperä leechillä. Markku sai viisi yli 50 cm harjusta (suurin 54 cm) Lepakko pintaperholla ja uudella violetilla uppoperholla. Minulla tuli viisi yli 50 cm harjusta (suurin 54 cm) Kumiperällä, Ylämaan Oranssikuparilla ja vaaleanruskealla Adams (laskuvarjohäkilä) pintaperholla. Oli hienoa kalastaa kun harjukset söivät vedenkalvosta valikoiden. Vaikka sää oli surkea, kovaa tuulta pohjoisesta ja vesisadetta, silti oli hyvää pinturikalastusta. Kalojen on syötävä pohjoisessa säällä kuin säällä, kun hyönteisiä on tarjolla.
Illalla majapaikassa jatkoimme perhonsidontaa. Yöllä sää alkoi kirkastua ja odotukset olivat toiveikkaat seuraavalle päivälle. Tuuli kääntyi illalla pohjoisesta lännen suuntaan.

24.7. Ei uutta pohjoisrintamalta
Heräsimme 7 aikaan ja yhdeksältä olimme jo liikkeellä. Sää oli samanlainen, tuulta luoteesta ja tihkusadetta. Suuntasimme kosken alussuvantoon. Havaitsimme, että päivänkorentojen kuoriutuminen oli selkeästi vähäisempää kuin edellisenä päivänä. Uutena hyönteisenä kuoriutui pieniä (1 cm pituisia) vesiperhosia joiden ruskeansävyiset pupat ryömivät kelluntarenkaaseen kuoriutumaan. Oli mielenkiintoista seurata kuoriutumista, joka kesti yllättävän pitkään. Pupat olivat myös varsin vikkeliä liikkeissään ja hyppelivätkin ihmeen reippaasti.
Paikalla oli aika vähän harjuksia ja parvet eivät olleet nousseet sankoin joukoin ruokailemaan sinne.
VM sai viisi yli 50 cm harjusta tinselillä, vaaksiais pinturilla ja valkoisella boobylla (perinteinen harjusperho?). Markku sai yhden yli 50 cm harjuksen. Toimivia perhoja olivat Lepakko ja uusi violetti uppoperho. Minä sain kolme yli 50 cm harjusta, suurin 55 cm. Perhoina uusi violetti, Sopuli, klinkhämer ja Ylämaan Oranssikupari.
Päivä tuli täyteen 17 aikoihin kun suvanto hiljeni selkeästi. Vesi oli noussut edelleen ja nyt se oli noussut muutaman päivän aikana jo 40 cm. Tuuli kääntyi takaisin pohjoiseen. Illasta tuli aurinokoinen.
Illalliseksi oli poronkäristystä, joka oli tehty saksanhirvestä (1.5 kg kolmelle hengelle) perunamuusin, suolakurkkujen ja karpalohyydykkeen kera. Jälkiruokana oli lettuja mansikkahillon ja kermavaahdon kera.

25.7. Lupauksia paremmasta säästä
Aamu sarasti kuten ennenkin, sateisena ja harmaana. Kun heräsi ei tiennyt oliko yö vai päivä, yhtä harmaata oli aina. Yöllä oli kuitenkin tyyntä ja tuuli oli heikkoa, kun suuntasimme kosken alussuvantoon. Saimme parin tunnin aikana hyvin pintaperhoilla harjuksia. Sitten tuuli yltyi jälleen ja sotki samalla suunnitelmamme vierailla rautujärvellä. Kalastimme kuusi tuntia. VM sai viisi yli 50 cm harjusta Nelson Caddis pinturilla. Markku sai kuusi yli 50 cm harjusta. Perhoina ”peurankarvahässäkkä pinturi”, oranssinruskea uppoperho ja uusi violetti. Minä sain neljä yli 50 cm harjusta, kaksi suurinta oli yli 55 cm pituisia. Perhoina Nelson Caddis, uusi violetti ja Sopuli.
Mietimme kalastuksen ohessa, että miksi suvantojärvi ei toiminut edellisvuosien malliin. Syynä oli todennäköisesti voimakas vedennousu, joka yhdessä kovan tuulen muodostamien aaltojen kanssa sotki veden varsin sameaksi hiekkapohjaisessa suvantojärvessä. Se on ollut ennenkin syynä heikkoon kalastukseen mm. Lakselvan yläosan järvellä. Näkösaalistajalle samea vesi on pahasta.

Päätimme Markun kanssa nimetä uuden violetin perhomallini Ylämaan ”pajero” –perhoksi (koska Deep Purple nimi oli jo jostain syystä varattu). Se oli osoittanut toimivuutensa kalareissulla. Se toimi niin sateella kuin kirkkaalla ilmallakin. Ohessa resepti.

Ylämaan ”pajero”
Sidos: Mikko Halonen
Koukku: 6, Kamasan B175
Kuula: Light Pink 3.8 mm
Pyrstö: violetti (purple) marabou lyhyenä ja tuuheana. Sivuille 3 kpl puolelleen hologr. Viininpunaista Flashabouta (nro 6995).
Kierre: ohut soikea hopea (ristiin runkohäkilän kanssa)
Runkohäkilä: grizzle kukko
Runko: ½ purple Ice Dub (ICE298) ja ½ Holo. Purple Ice Dub (ICE172)

Illalliseksi nautimme kanaa riisin ja hyvän chilipitoisen kastikkeen kera, sekä sopivan viileää Etelä-Afrikkalaista valkoviiniä. Jälkiruokana oli mansikkakiisseliä kermavaahdon kera.

Testasin päivän kalastuksessa myös saltwater suunnasta tuttua Circle –koukkumallia, nro 16. Mutta heikoin tuloksin, en saanut siihen tarttumaan yhtään harjusta. Ainakin 20 kalaa kävi näykkäsemässä perhoa (todellista C and R kalastusta). Se ei toiminut ainakaan pintaperhoissa. Pitää testata sitä vielä siikaperhoissa ja nymfimalleissa. Sain kuvattua päivän aikana hyvin materiaalia videolle, kun aurinko paistoi ja valoa oli riittävästi. Tarkoitus on tehdä jälleen Oulun Seudun Perhokalastajien pikkujouluun kooste aineistosta, Grayling Bum ver. III on tulossa.

26.7. Viimeinen kalastuspäivä, taas.
On viimeisen kalastuspäivän aamu, valitettavasti. Uskomattoman nopeasti on viikko taas mennyt. Ja jälleen oli pilvistä, kohtalaista tuulta pohjoisesta. Ihme ettei satanut vettä. Menimme taas kosken alle. Kovalla tuulella on hankala (raskasta) kalastaa isoilla järvillä, vaikkakaan se ei ole mahdotonta.
Kosken alla oli kuitenkin nihkeää. Markku sai Ylämaan ”pajero” perholla viisi yli 50 cm harjusta, suurin oli 52 cm. VM sai neljä yli 50 cm harjusta, joista suurin oli mukava 58 cm harjus! Se tuli Nelson Caddis muunnoksella jossa on foam kypärä (katso kuvaa). Sain kuvattu väsytyksen videolle. Minulla ei ollut hyvä päivä. Väsytin yhtä todella suurta harjusta monta minuuttia. Viimein sain sen pyörähtämään pinnassa ja se oli SUURI. Mutta pian sen jälkeen se irtosi, valitettavasti. Perhona oli Ylämaan ”pajero”. Muita yli 50 cm harjuksia en tavoittanut. No sain kuitenkin yhden 65 cm kalan, ”ylängön haukkan” eli hauen… Tavoitteista kuitenkin jäätiin. Emme saaneet alamittaa rikki, ehkä ensi vuonna.

Viimeistä iltaa vietettiin varusteita pakaten ja viimeisiä ruokia syöden. Nyt oli illalliseksi pekonipastaa ja lettuja jälkiruoaksi mansikkahillon ja kermavaahdon kera….

27.7. Paluu kotimaisemiin
Paluureissu sujui hyvin, jos ei lähdön kolmen tunnin odottelua lasketa. Oli paikallisella kuskilla mennyt ilta hieman pitkäksi viihteellä. Semmoista se aina näköjään on. Sovitusta ajankohdasta myöhästytään 15 min – 5 tuntia, ei ole niin tarkkaa. Kotona oli 23.30 sunnuntaina. Onneksi maanantai oli vielä lomapäivä. Tiistaina alkaa jälleen arki. Vielä lähes 12 kuukautta seuraavaan pohjoisen harjusreissuun. Kyllä se siitä, vai mitä?

Kesän kohokohta lähestyy

2008-07-18T18:11:00.003+03:00

Viikko on mennyt, että en ole päässyt kalalle. On ollut perhelomailua ja kaikenlaista ylimääräistä tuohua. Mutta nyt kesän odotetuin kalareissu on jo lähellä. Sunnuntaina 20.7. lähdemme Veli-Matin ja Markun kanssa kohti pohjoista, Finnmarksviddaa. Tavoitteena ovat jälleen suuret harjukset Jiesjavren maisemissa. Varusteet ovat jo pakattuina ja kaikki on valmiina. Tuleva viikko on sitten viimeinen lomaviikko ja edessä on paluu arkeen ja työelämän pariin. Laitan tänne blogiin reissuraporttia, kun pääsen taas koneen ääreen.

Karsintakisoissa sittenkin

2008-07-13T08:23:00.011+03:00

Päätin olla osallistumatta Valkeisjärven karsintakilpailuihin mutta pari päivää ennen kisoja soitti Ilkka ja kysyi haluaisinko osallistua kisoihin ns. ”täytekilpailijana” jotta osallistujia saataisiin tarpeeksi.
Se sopi sillä ajattelin sen olevan hyvää harjoitusta kilpailemiseen ja samalla saisin käsityksen tasosta missä mennään kisoissa.

Päivä oli mitä parhain sään puolesta. Enimmäkseen oli pilvistä ja ilman lämpötila nousi lopulta 20 asteeseen. Vesi oli 16.5 asteista mikä on todella vähän keskimääräiseen arvoon nähden.
1. Jakso:
Aikaisemmalla reissulla olin tavoittanut hyvin kirjolohia tyyneltä alueelta. Huomioin myös, että kirjolohet olivat heti aamusta aktiivia kun Isosirvikkäitä kuoriutui. Suuntasin veneen heti jakson alkaessa samalle alueelle. Sain jakson aikana kolme kirjolohta Lepakko pintaperholla. Myös muut kilpailijat saivat hyvin kaloja.
2. Jakso:
Taktiikka oli nyt eri kun annoin venekaverin päättää taktiikasta. Suuntasimme keskelle järveä siikaa tavoittelemaan. Mutta heikoin tuloksin. Venekaverilla oli yksi tärppi sekä ylös asti saatu hauki. Jakson puolivälissä suuntasimme kirjolohipaikalle mutta sielläkin oli heikkoa. Venekaverilla oli yksi tiputus ja minulla yksi pyörähdys perhoon ilman tarttumista. Siinä se.
3. ja 4. Jakso:
Ei minkäänlaista tuntumaa kaloihin. Siioista en saanut mitään havaintoa. Ja kirjolohet olivat myös passivoituneet kirkastuneen sään myötä.

Lopuksi voisi todeta, että kisa ei mennyt ihan odotusten mukaisesti. Olin odottanut, että saisin siikoihin kontakteja. No, tästä on hyvä jatkaa kohti ensi kesän karsintakilpailuja.

Siikajärvellä 5.7.

2008-07-05T17:43:00.008+03:00

Keli ei vaikuttanut lupaavalta, kun katselin säätiedotusta perjantaina. Tuulta luvattiin noin 10 m/s ja lämpötila laskisi reilusti. Lauantaina katselin aamulla säätä ja päätin kuitenkin lähteä kalalle. Ilman lämpötila oli klo 8 aikoihin yhdeksän astetta ja tuuli oli puuskittaista. Saavuin järvelle klo 9 ja tuulen vaikutuksesta menin kalastamaan pieniä tyyniä alueita.
Näin heti pintakalvoaktiivisia kaloja ja pian sain ensinmäisen kalan tarttumaan perhoon. Se oli kirjolohi, noin 1.5 kg. Vapautin sen pikaisen väsytyksen jälkeen. Perhona oli Markun Zulu-perhon muunnelma. Ja pian toistui sama uudelleen. Samassa perhossa oli kirjolohi kiinni. Se oli virkeä kala ja ryntäsi heti veneen alle. Sain pidettyä sen poissa ankkuriköyden lähettyviltä mutta myöhästyin hieman uuden syöksyn alkaessa. Se meni uudelleen veneen ali ja nousi samassa pintaan. En kerinnyt laittaa vavan kärkeä riittävän nopeasti veteen ja siinähän kävi perinteisesti. Peruke tarttui solmukohdasta kiinni veneen alla olevaan rikkonaiseen kohtaan ja naps. Se meni menojaan.
Siikoja ei vain näkynyt, eikä kyllä hyönteisiäkään. Vaihdoin paikkaa mutta siellä oli toivotonta. Menin pian uudelleen pienelle tyynelle alueelle ja sain nopeasti taas kirjolohen siiman päähän. Tällä kertaa se otti pieneen #16 kuulapää nymfiin. Vapautin myös sen.
Siiat vaan olivat hukassa. Pari tärppiä sain perhoon joiden oletin olleen siikoja mutta täyttä varmuutta siitä ei tietenkään ole. Iltapäivällä alkoi tuuli yltyä ja vesisade voimistui. Oli tullut aika lähteä kotiin. Olin järvellä koko päivän aivan yksin, muista kalastajista ei ollut tietoakaan. On se jännä huomata kuinka vähän on järvikalastuksesta kiinnostuneita perhokalastajia. Mutta se ei haittaa....
Ensi viikko menee perhelomailun merkeissä ja sen jälkeen on taas mahdollista päästä kalalle.
PS. Kuvassa näkyy venepenkki jonka väsäsin talvella. Runko on alumiiniprofiilista ja sen pituus on säädettävissä. Penkki on pyörivä ja se on päällystetty vedenpitävällä kankaalla. Kyllä venekalastus on paljon helpompaa, kun on kunnollinen penkki. Suosittelen.

Tutkimusmatkailua

2008-07-04T11:24:00.010+03:00

Talvella olimme Teemun kanssa tutkineet TE:n istutusrekistereitä uusien siikakohteiden toivossa. Pari paikkaa valittiin tarkemman tutkimuksen jälkeen. Noihin paikkoihin suuntasimme helteisenä päivänä. Ensimmäinen lampi oli vain muutaman sadan metrin kävelymatkan päässä metsäautotieltä. Yllätys oli suuri kun saavuimme lammen rantaan. Siellä olikin kaksi mökkiä veneineen. Kalastimme siellä aikamme ja saaliiksi tuli vain ahvenia. Ei ollut epäselvyyttä siitä etteikö siellä oltu verkotettu. Ensimmäinen epäonnistuminen.
Seuraavaksi vaelsimme seuraavalle lammelle joka oli keskellä laajaa suoaluetta. Yllätys oli vieläkin suurempi kun sielläkin oli ilmeinen "sala" mökki veneineen odottamassa tiettömän taipaleen takana. Tämä kertoi taas kaiken. Verkotusta oli varmuudella suoritettu. Ei onnistunut tällä kertaa uusien kohteiden etsiminen. Pitänee turvautua jälleen tuttuun ja varmaan siikajärveen jatkossakin.

Lepakoiden aika on alkanut - Siikajärvellä 28.6.

2008-06-29T09:42:00.014+03:00

Lauantaina piti siis olla kilpakalastusta mutta kuten jo totesin niin se peruuntui. Koska päivä oli saatu jo vapaaksi kotoa niin kalalle oli päästävä. Sovimme Markun kanssa, että lähdemme siikoja tavoittelemaan kelluntarenkailla lauantaina. Keli oli mitä mainioin. Tuulta vain nimeksi, pilvistä ja lämmintä yli 10 astetta. Niin, Suomen suvi ei ole oikein lämmin ainakaan tällä kertaa. Päälle sai pukea pitkät kalsarit, väliasu fleece:t ja vielä paksu fleece haalari kahluuhousujen alle. Sitten tarkeni.
Olimme järvellä 11 aikoihin ja siellä oli paras meininki jo päällä. Huomasimme, että oli tullut ”Lepakoiden”-aika eli Isosirvikkäät, Järrisirvikäs (P. bipunctata) olivat aloittaneet kuoriutumisen. Lepakko nimitys tulee siitä, että silloin toimii Lepakko-niminen perho (löytyy mm. Perhokalastajan Harjus –kirjasta). Sidontaohjeet ja artikkeli kalastuksesta löytyy myös Pohjolan Perhokalastaja –lehdestä (4/2001 ja 3/2002).
Ensimmäisen puolen tunnin aikana sain ylös yhden 40 cm siian juuri Lepakko –perholla ja toisen karkuutin. Siinä olivatkin sitten minun päivän tapahtumat. Markulla onnistui paremmin. Hän sai ylös kolme siikaa ja yhden kirjolohen ja lisäksi tärppejä oli kymmenkunta. Ero oli siinä, että Markku käytti uppoperhoja. Paras perho oli yllättäen Zulu.
Vedenkalvossa oli paljon hyönteistä tarjolla mutta silti siiat olivat aika hiljaisia pintakalvo aktiivisuuden suhteen. Paras Isosirvikkäiden aika on vielä edessä.

Se siitä kilpakalastuksesta

2008-06-27T07:24:00.004+03:00

Ei onnistu kilpailemaan pääseminen sitten millään. Ensin Kuusamon karsintakisat siirretään uuteen ajankohtaan ja sehän ei enää sopinut omiin suunnitelmiin. Oli tullut sovittua jo muita kalareissuja uudelle ajankohdalle.
Sitten tulvan vuoksi Pyhäjoen kisat peruutetaan, ilmeisesti. Virallista tietoa asiasta en ole vielä saanut.
Ei taida kannattaa edes osallistua Valkeisen kisaan, koska finaaliin ei ole mahdollista päästä yhden kilpailun perusteella. Turha maksaa tyhjästä 50 €. Pitänee mennä sinne samana ajankohtana kalastamaan / treenaamaan yksikseen.
Näköjään jos haluaa alkaa kisailemaan niin pitää ilmoittautua useampaan kuin kolmeen karsintaan. Jos olisin ilmoittautunut vielä Äyskosken kisaan niin kaikki olisi ollut täydellistä....
Eli ensi vuonna pitää ilmoittautua sitten vähintään viiteen kisaan, mielummin ehkä kymmeneen. Joista voi sitten päästä arvonnan kautta ehkä muutamiin kisoihin. Se vaan, että suurin osa karsintakisoista on etelässä. Ei kehtaisi ajaa 600 km suuntaansa yhden karsintakisan takia näillä bensan hinnoilla. Mutta tämä on tietenkin henkilökohtainen valinta. Jokainen tavallaan.

Tenolla 2008

2008-06-23T12:12:00.018+03:00

Pitkä matka, 745 km alkoi lauantaina 14. päivä. Perillä Nuorgamissa ja Lassen mökillä olin yhdeksän tunnin ajon jälkeen. Pikaisen rauhoittumisen jälkeen suuntasimme kalastamaan Alakönkään särkille. Vesitilanne ja sääolosuhteet olivat kohtuullisen hyvät. Luottavaisin mielin aloimme kalastamaan. Paikalla vain muutama tuttu Pattijoen suunnalta. Ensimmäisen luvan aikana oli hiljaista. Kalastimme 24 tunnin aikana 14 tuntia. Ainoa kala oli Lassen saama 2 kg titti.
Rauhoituksen jälkeen lähdimme uudellee Siirin suuntaan ja oli ylläty, että luvan alkaessa siellä ei ollut muita kalastajia. Vasta yöllä alkoi sinne saapua hieman enemmän porukkaa. Koko lupa meni sitten tyhjää pyytäessä. Joensuun suunnalta tullut kalastaja sai kuitenkin noin 8 kg lohen, siinä kaikki.
Kolmas lupa meni samoissa merkeissä, yhtä tyhjän kanssa. Ei sitten mitään tapahtumia. Porukkaa oli edelleen todella vähän ajankohtaan nähden. Yleensä Siirin ringissä on ollut 10-20 henkeä juhannuksen alusviikolla mutta nyt siellä oli maksimissaan 5 henkeä. Tämäkin kertoo sen, että kalan tulo oli aika heikkoa kyseisenä ajankohtana tänä vuonna.
Kalaa näkyi nousevan jonkun verran mutta perhot eivät kelvanneet. Siimoja ja perhoja ttuli kokeiltua monenlaisia, mutta ilman tulosta. Ei ollut teno suosiollinen minulle tänäkään vuonna….
Kalastin vain kolme lupaa tällä kertaa. Ja tietysti muutama päivä sen jälkeen, juhannuksena alkoi sitten tulemaan viestejä puhelimeen että nousu on alkanut kunnolla. Väärä aika ja väärä paikka.

Ei ole helppoa olla töissä....

2008-06-12T12:10:00.002+03:00

...kun kaverit soittelevat milloin mistäkin ja kertovat onnistuneista kalastusreissuista. Pahoja ovat myös kuvat sähköpostissa. No, hyvä että joku sentään pääsee kalastelemaan nyt kun tapahtumia riittää. Juuri nyt pitäisi olla Tornionjoella, siellä nousee lohta niin että perhot eivät sovi sekaan uimaan ja kaikki saavat kuulemma kalaa. Vielä kaksi yötä ja sitten autoilemaan kohti Nuorgamia...

Siikajärvellä 8.6.

2008-06-09T08:31:00.008+03:00

Suuntasimme VM:n kanssa järvelle jo 09 aikoihin. Olosuhteet eivät näyttäneet aamulla kovin hyviltä. Tuulta oli reilusti puuskittain (5 m/s) mutta pilvisyys pelasti hieman tilannetta. Ilman lämpötila oli vain hieman yli 10 astetta.
Suuntasimme veneellä tuulen suunnan mukaan lahdelmaan jossa olisi hyvä tavoitella siikoja. Alku lupasi hyvää, sain pari tärppiä kuulapupaan. Mutta sitten hiljeni.
Jukka tuli myös paikalle ja jatkoimme sinnikästä yrittämistä. Oli aivan hiljaista kunnes kello tuli 13.30. Silloin alkoi jälleen kevätsurviaisten kuoriutuminen ja siiat saapuivat paikalle. Kaloja oli paljon ja ne olivat pintakalvoaktiivisia. Mutta kyllä oli taas siian kalastus vaikeaa. Kävimme perhoja läpi nymfeistä emergenttien kautta esiaikuisiin mutta mikään ei kelvannut. Ei ole ennen ollut siian kalastus niin tuskaisan vaikeaa. Yhdessä vaiheessa havaitsin, että kevätsurviaisia ei enää kuoriutunut mutta siiat hakivat silti pintakalvosta syötävää. Silloin laitoin perhoksi oliivin surviaissääsken roikkujapupan, heitin tuikin läheisyyteen ja heti kala kiinni. Kala oli todella virkeä ja käyttäytyi kuin taimen mutta yllätykseksi se olikin siika kun sain sen lähelle. Pituutta noin 40 cm. Lopetimme klo 16 aikaan kun kalojen aktiivisuus alkoi vähentyä.
Illalla Teemu oli käynyt vielä järvellä ja oli saanut jälleen mukavan noin 50 cm siian ja pari pienempää.

Nyt siiat saavat odottaa pari viikkoa. Seuraavan kerran pääsen järvelle vasta juhannuksen jälkeen. Nyt viikko töitä ja sen jälkeen talviloman viettoon Tenon Alakönkään särkille.

Siikajärvellä 6.6.

2008-06-09T08:24:00.007+03:00

Olin tehnyt työpaikalla tunteja sisään ennakkoon, jotta hyvän ajankohdan koittaessa olisi mahdollista suunnata siikoja kalastelemaan. Teemun kanssa katsoimme, että perjantai olisi se päivä jolloin kevätsurviaiset alkaisivat kuoriutumaan ja silloin myös sää näytti olevan sopiva. Tarkoituksena oli saada videolle materiaalia siian perhokalastuksesta.
Ja sää oli mitä mainioin. Hieman tuulta ja pilvistä. Lämpötila oli vähän alle 20 astetta. Vesi oli 16.5 astetta. Jukka oli ollut järvellä pari päivää aikaisemmin ja päiväkorentoja oli jo näkynyt. Kaikki oli siis kuten arvioitiin ajankohdallisesti.
Suuntasimme järvellä tuulen suunnan antamien vinkkien perusteella lahdelmaan järven toisessa päässä. Teemu kalasti kelluntarenkaasta ja minä veneestä.
Ennen kuin kaloja alkoi näkyä sain pari tärppiä kuupapupaan mutta ne eivät tarttuneet. Sama tilanne oli Teemulla. Klo 10-15 välillä saimme kuitenkin joitakin siikoja ylös asti. Teemun saldo oli kolme siikaa.

Pikavisiitti lammelle

2008-06-04T11:22:00.001+03:00

Illalla tuli klo 20.30 aikaan ajatus, että nyt pitää päästä kalalle. Ja sitten ajelin pikaisesti vain seuran lammelle. Siellä olikin paikalla VM, Kalle ja Mikko. Joitakin kirjoja oli näkynyt mutta muuten oli ollut hiljaista. Ja sääsket olivat jälleen ilmestyneet kalastajien riemuksi. Tietysti hyttysmyrkyt olivat jääneet pois matkasta.
Tunnin ajan kalastin vain III-upposiimalla, testaten samalla erilaisia kirjoperhoja. Yhden kirjon sain vapautettavaksi. VM sai ylös yhden ”Sirppi & Vasara” –perholla ja muutama tärppi oli myös ollut. Se siitä pikareissusta. Vielä pitää jaksaa muutama päivä ennen kuin pääsee siikoja kalastamaan.

Kilpakalastusta kokeilemaan

2008-06-03T12:26:00.002+03:00

Vuosi oli 1999, kun viimeksi kokeilin kilpaperhokalastusta. Ja nyt sitä voisi kokeilla taas uudelleen. Ihan mielenkiinnosta on mukava katsoa, että minkälainen meininki on kisoissa nykyään. Kipinän kilpailemiseen sain viime kesän Simojoen MM-kisoista. Oli todella mielenkiintoista olla mukana kisakuvioissa USA:n joukkueen kanssa. Siellä oppi jälleen paljon uutta kilpakalastuksesta. Voihan se kuitenkin olla, että sitä on jo liian ”vanha” kilpailuihin…
Aloittelen kuitenkin rauhallisemmin tämän kilpakalastuksen ja osallistun kahteen lähi alueen karsintaan. Pyhäjoesta ei ole mitään kokemuksia ja kisa menee aivan tutustumisena kohteeseen. Valitettavasti sinne ei kerkiä ennakkoon harjoittelemaan. Katsotaan miten käy.
Toinen kisa on sitten tutulla Valkeisjärvellä. Siinä on haastetta kilpailumielessä. Siellä kun on tottunut kalastemaan vain leppoisasti, joten ehkä paikka on liiankin tuttu. Lisää kisoista sitten niiden jälkeen. Tavoitteeksi itselle voisi laittaa pääsyn loppukilpailuun.

Videokuvausta

2008-06-01T08:51:00.006+03:00

31.5.2008 Siikajärvi

Aurinkoinen ilma +24 astetta, vesi +14.5 astetta ja tuulta vain nimeksi. Olosuhteet ennustivat vaikeaa siiankalastusta. Paikalla etsimässä siikoja olivat Jukka, VM, Mikko, Teemu ja allekirjoittanut. Aloitimme klo 9.30 aikoihin toiveikkaina Teemun kanssa, että saisimme kuvatuksi videolle siian perhokalastusta.
Mutta totuus oli kohdattava jälleen kerran. Kenelläkään ei ollut mitään tapahtumia klo 13.30 mennessä. Päätimme pitää ruokailu tauon.
Klo 14 aikoihin olimme valmiina uuteen yritykseen. Siirryimme tyynelle alueelle järven matalaan päähän. Puolen tunnin jälkeen VM tartutti kalan, väsytteli sitä pari minuuttia ja sitten ohut tapsi meni poikki. Siirryimme Teemun kanssa samalle alueelle ja ei aikaakaan kun Teemu tartutti siian ja vieläpä ihan mukavan kokoisen. Videokamera käyntiin ja kuvausta pinnan alta. Siika oli 53 cm ja perhona kuulapupa. Ja sama tahti jatkui. Teemu sai jälleen syvän puolelta siian joka oli vain hieman ensimmäistä pienempi. Se vapautui mittauksen jälkeen. Perhona oli pieni buzzer.
Siinä oli päivän tapahtumat. Minulla ei tärppiäkään. Samoin oli tilanne muillakin, lukuun ottamatta VM:n yhtä karkuutusta. Pintakäyntejä näkyi vain todella harvakseltaan. Mutta pintakalvossakaan ei ollut tarjolla juuri laisinkaan hyönteisiä. Siian syönnöksissä oli lähes pelkästään vesisiiroja (Asellus Aquaticus) eli se oli keskittynyt syömään pohjan tuntumasta.
Kotona sitten paljastui totuus videokuvauksesta. Vaikkakin järven vesi on kirkasta niin silti vedenalainen kuvaus oli turhaa työtä. Vedessä oli niin paljon partikkeleita, että kuvaus meni aivan hukkaan. Siihen ei kannata tuhlata enempää aikaa jatkossa näillä korkeuksilla.

Pohjaeläimiä etsimässä

2008-05-29T08:27:00.004+03:00

Perhoseuran kevään lopettajaiset olivat seuran lammella. Paikalle tulikin mukavasti yli kymmenen henkilöä. Muutama jaksoi kalastella.
Minulla mielenkiinto kohdistui lammen pohjaeläimiin. Haavin avulla tongin hieman pohjaa ja rantapengertä. Sieltä löytyikin muutamia pohjaeläimiä. Eniten löytyi Kevätsurviaisen L. Vespertina –toukkia, joiden kuoriutumisen aika on pian käsillä. Myös muita lajeja löytyi.
Kotona oli sitten edessä hyönteisten valokuvaus illan hiipuvassa valossa. En jaksanut viritellä ”studiovaloja” kodinhoitohuoneeseen vaan kuvasin pelkästään luonnonvalossa. Siinä menikin sitten muutama tunti. Ei ole helppo saada vikkeliä nymfejä pysymään paikoillaan ja ”poseeraamaan”. Paikasta löytyi myös yksi uusi päivänkorento jota en ole aikaisemmin livenä tavannut. Tunnistaminen ei itsellä onnistu kun ei ole mikroskooppia käytettävissä. Ilman sitä on mahdoton selvittää kiduslehtien muotoja joiden perusteella tunnistuskaavoja voisi käyttää. Laitan sen Stanislawille tarkempaan tunnistukseen.

Vielä pitää sidoskella muutamia nymfimalleja testattavaksi siiankalastukseen.

Odotusta

2008-05-28T09:57:00.003+03:00

Katselen työpaikkani ikkunasta keväistä maisemaa. Tätä on odotettu koko pitkä ja synkkä talvi. Pääsisi nyt vaan kalastelemaan…. Mutta töissäkin on oltava. Kesän reissut ovat jo mielessä, päivittäin. Töissäkin on hankala keskittyä työasioihin. Palavereissa on välillä tuskaisaa istua. Ymmärrät varmaan.

Tänään on sitten perhoseuramme kevään lopettajaiset lammella, se tuo hiukan helpotusta asiaa ennen viikonloppua. Viikonloppuna olisi tarkoitus keskittyä siian kalastukseen ja videokuvaukseen. Viikon - kahden sisällä onkin yksi parhaista siian kalastuksen ajoista käsillä. On tullut aika kevätsurviasten kuoriutumisen.
Sitten kesäkuun puolivälissä pidän talviloman (turha sitä keskellä talvea on pitää lomaa...) ja lähden Tenolle Alakönkään särkille.

24.5.2008 Iijoki, Pirinkoski

2008-05-26T09:28:00.000+03:00

Kevään aloitus virtavesissä ja Iijoella. Tosin vierailu joelle oli aika pikainen, vain 3 tuntia (josta kalastukseen käytettiin vajaa tunti). Reissun tarkoitus olikin muu kuin kalastus. Sain Pekalta puhelun viikolla ja sovimme tapaamisen Taivalkoskelle lauantaiksi, kun sopivasti olin käymässä siellä kotipuolessa. Tarkoitus oli tehdä haastattelu- ja kuvausreissu Iijoelle. Artikkeli on tulossa paikalliseen matkailulehteen kesäkuussa.
Kalastus oli enemmän valokuvausta varten kuin pelkkää tehokasta kalastusta. Muutama pieni harjus kuitenkin löytyi Pirinkosken alaosasta. Kalastuksessa käytin puolalaistekniikkaa. Perhoista kelpasivat voimakkaasti painotetut vihreän ja vaaleanruskean sävyiset larvat. Harjuksia oli Pirinkosken alaosassa saaren sivussa ja aivan loppuosalla. Niitä löytyi syvän reuna-alueilta noin 1.5-2 metrin syvyydestä, kovemman virtauksen reunasta.
Vesitilanne oli todella hyvä ja tulvasta ei ollut enää tietoakaan. Yllättävää kyllä joella oli aika paljon jo perhokalastajia. Enimmillään joessa näkyi 6 perhokalastajaa. Tuttuja oli ainakin Raahen suunnalta.

Kalastuskausi 2008 on avattu

2008-05-23T13:21:00.000+03:00

18.5.2008 Siikajärvi
Vihdoinkin kausi on aloitettu ja parhaalla mahdollisella tavalla, siiankalastuksen merkeissä. Kylmää oli +6 astetta, pilvistä ja hiukan tuulta (pohjoisen, lännen ja idän suunnalta). Yksi siika (35 cm) tuli Diawl Batch perholla #14, helmiäiskierteellä ja kulta kuulalla (silloin kun pinnassa ei ollut tapahtumia). Kun pintakalvossakäyntejä oli niin oliivilla roikkujalla tuli tärppi noin 20-50 cm syvyydestä. Yläperhona oliivi cdc-tupsuroikkuja ja alaperhona oliivi hylkeenkarva roikkuja viidakkokukko poskilla ja helmiäiskierteellä. Myös musta pieni cdc roikkuja olisi toiminut. Muilla oli tapahtumia mustassa uppo buzzerissa (hopea kierre). Hienoa kalastusta alkukaudesta. Tästä se lähtee.

Blogin alkusanat

2008-05-23T13:06:00.003+03:00

Tämä on tätä päivää, blogi on tullut osaksi myös perhokalastajien elämää. Miksi en siis minäkin kirjoittaisi blogia? En tiedä onko tälle mitään tarvetta mutta kokeillaan... Tosin ensinmäisen kerran tein päiväkirjan pitoa vuonna 2000 Pohjolan Perhokalastaja -lehden web-sivuilla Midge-Mike nimimerkillä.

Pelkkää perhokalastusta -blogin nimi kertoo jo kaiken oleellisen siitä, että mitä tässä blogissa käsitellään. Tarkoitus on käydä läpi tulevan kalastuskauden tapahtumia ja kokemuksia. Tekstin lisäksi luvassa on kuvia, niin tapahtumista kuin perhoistakin.

Toivottavasti viihdyt!