Kisa alkoi pienellä hermoilulla ja jännitys aiheutti hieman tärinää. Ensimmäinen perho Connemara Black oli heti aika paha, etenkin siipensä puolesta. Ja etenkin sen takia kun mallard materiaali ei ollut perhon kokoon suhteutettuna oikein sopivaa. Omalta osaltani tämä oli ainoa materiaali kisassa joka oli huonoa. Tein myös virheen heti kättelyssä, kun en leikannut ensimmäisenä parasta osaa mallardeista. Jäin tuon materiaalin valinnan osalta viimeiseksi. Kämmäsin myös perän teossa, tein siitä hieman liian pitkän mutta kisan alkuvaiheessa ei osaa näköjään ajatella heti kaikkea. Siipi meni perhossa hieman pieleen ja se verotti pisteitä. Kiireessä en muistanut, että minulla oli myös kamera mukana joten kuvaa perhosta ei ole nyt saatavilla.
Toinen perho Pintakelmu oli sidontateknisesti helpompi. Olennaista oli tuntea historiaa ja vanhojen Perhokalastuslehtien sisältöä eli millainen perhon pitäisi olla olemukseltaan. Ja miten se pitäisi sitoa. Klassisia mittasuhteita perhossa ei olisi saanut käytännössä noudattaa esim. kierteiden suhteen. Tämä selvisi kun katsoin kotona sidontaohjetta. Lisäksi perho oli hieman epäselvä sen osalta, että mitä se jäljitteli. Osalla kilpailijoista oli tämän kanssa ongelmia. Tein itse virheen pyrstön pituuden ja rungon muodon suhteen.
Kolmas perho oli luomistehtävä, jossa piti tehdä vesiperhosen pupa vaihetta jäljittelevä sidos. Pääsin tehtävässä hyvin alkuun ja aloin tekemään hieman isompaa (Isosirvikäs) pupaa. Alkuun tein dubbausmateriaalista punomalla lyhyen irtorungon. Se oli hyvä ajatus mutta sen jälkeen idea meni pieleen. Aloin mielestäni tekemään hyvää pupamallia mutta se meni hieman pieleen kokonaisuutena, aloin kikkailemaan liikaa ja miettimään yksityiskohtia. Sidoksesta tulikin lopulta enemmän kalastusperho kuin sidontateknisestä näyttävä ja selkeähahmoinen perho. Keep it simple! Tämä pitäisi aina muistaa luomistehtävissä.
Ensimmäinen jakso meni hieman pieleen mutta aika riittikin kuitenkin ihan hyvin.
Ruokatauolla juttelimme kilpailijoiden kanssa toisen jakson mahdollisista perhoista ja mitä emme haluaisi sitoa. Ja niinhän siinä sitten kävi, ensimmäisenä perhona oli streamer Lord Iris (Mr. Preston Jennings). Itsellä oli ongelmana se, että en ollut koskaan sitonut kyseisen mallisia streamereita. Suurin ongelma oli mittasuhteissa. Mutta muuten sidontateknisesti perhon teossa ei ollut ongelma. Perhosta tulikin ihan kohtalaisen hyvä.
Toinen perho oli Iso Sorsa (Wiljo Saaristo). Tämä olikin ehkä selkein teknisesti. Pääsin tekemään pöydästäni tätä perhoa ensimmäisenä joten pääsin valitsemaan parhaat palat materiaaleista. Tämä helpottikin erityisesti siiven tekemistä. Tästä perhosta tuli omasta mielestäni paras kisaperhoni, niin oli myös tuomareiden mielestä. Sain perhoni valmiiksi 15 minuuttia ennen jakson loppumista.
Kisan jälkeen oli helpottunut olo ja hyvä mieli sen suhteen, että sain sidottua kisaperhot kohtuullisen hyvin. Tästä on hyvä jatkaa ensi vuoden kisoihin.
Tuloksien odottelu oli pitkästyttävää. Tuomareiden työskentely venyi ja venyi aikalailla. Lopulta 2.5 tunnin odottelun jälkeen en jaksanut enää odottaa ja lähdin kotimatkalle. Ajattelin lähteä ajoissa ajomatkalle sillä väsymys alkoi jo painamaan. Matkalla sain sitten soiton Jounilta, että olin tullut neljänneksi. Tämä oli itselle kyllä positiivinen yllätys. Yllättävän hyvin meni odotuksiin nähden. Pysähdyinkin Ihme-paikassa tauolle ja nautin pullakahvit menestyksen johdosta. Ehkäpä osallistun kisoihin myös ensi vuonna jos kisat ovat kohtuullisen kulkumatkan päässä. Kiitokset hyvälle pöytäporukalle mukavista kisoista ja onnittelut lohisarjan menestyksestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti