Lepakoiden aika on alkanut - Siikajärvellä 28.6.

Lauantaina piti siis olla kilpakalastusta mutta kuten jo totesin niin se peruuntui. Koska päivä oli saatu jo vapaaksi kotoa niin kalalle oli päästävä. Sovimme Markun kanssa, että lähdemme siikoja tavoittelemaan kelluntarenkailla lauantaina. Keli oli mitä mainioin. Tuulta vain nimeksi, pilvistä ja lämmintä yli 10 astetta. Niin, Suomen suvi ei ole oikein lämmin ainakaan tällä kertaa. Päälle sai pukea pitkät kalsarit, väliasu fleece:t ja vielä paksu fleece haalari kahluuhousujen alle. Sitten tarkeni.
Olimme järvellä 11 aikoihin ja siellä oli paras meininki jo päällä. Huomasimme, että oli tullut ”Lepakoiden”-aika eli Isosirvikkäät, Järrisirvikäs (P. bipunctata) olivat aloittaneet kuoriutumisen. Lepakko nimitys tulee siitä, että silloin toimii Lepakko-niminen perho (löytyy mm. Perhokalastajan Harjus –kirjasta). Sidontaohjeet ja artikkeli kalastuksesta löytyy myös Pohjolan Perhokalastaja –lehdestä (4/2001 ja 3/2002).
Ensimmäisen puolen tunnin aikana sain ylös yhden 40 cm siian juuri Lepakko –perholla ja toisen karkuutin. Siinä olivatkin sitten minun päivän tapahtumat. Markulla onnistui paremmin. Hän sai ylös kolme siikaa ja yhden kirjolohen ja lisäksi tärppejä oli kymmenkunta. Ero oli siinä, että Markku käytti uppoperhoja. Paras perho oli yllättäen Zulu.
Vedenkalvossa oli paljon hyönteistä tarjolla mutta silti siiat olivat aika hiljaisia pintakalvo aktiivisuuden suhteen. Paras Isosirvikkäiden aika on vielä edessä.

Se siitä kilpakalastuksesta

Ei onnistu kilpailemaan pääseminen sitten millään. Ensin Kuusamon karsintakisat siirretään uuteen ajankohtaan ja sehän ei enää sopinut omiin suunnitelmiin. Oli tullut sovittua jo muita kalareissuja uudelle ajankohdalle.
Sitten tulvan vuoksi Pyhäjoen kisat peruutetaan, ilmeisesti. Virallista tietoa asiasta en ole vielä saanut.
Ei taida kannattaa edes osallistua Valkeisen kisaan, koska finaaliin ei ole mahdollista päästä yhden kilpailun perusteella. Turha maksaa tyhjästä 50 €. Pitänee mennä sinne samana ajankohtana kalastamaan / treenaamaan yksikseen.
Näköjään jos haluaa alkaa kisailemaan niin pitää ilmoittautua useampaan kuin kolmeen karsintaan. Jos olisin ilmoittautunut vielä Äyskosken kisaan niin kaikki olisi ollut täydellistä....
Eli ensi vuonna pitää ilmoittautua sitten vähintään viiteen kisaan, mielummin ehkä kymmeneen. Joista voi sitten päästä arvonnan kautta ehkä muutamiin kisoihin. Se vaan, että suurin osa karsintakisoista on etelässä. Ei kehtaisi ajaa 600 km suuntaansa yhden karsintakisan takia näillä bensan hinnoilla. Mutta tämä on tietenkin henkilökohtainen valinta. Jokainen tavallaan.

Tenolla 2008

Pitkä matka, 745 km alkoi lauantaina 14. päivä. Perillä Nuorgamissa ja Lassen mökillä olin yhdeksän tunnin ajon jälkeen. Pikaisen rauhoittumisen jälkeen suuntasimme kalastamaan Alakönkään särkille. Vesitilanne ja sääolosuhteet olivat kohtuullisen hyvät. Luottavaisin mielin aloimme kalastamaan. Paikalla vain muutama tuttu Pattijoen suunnalta. Ensimmäisen luvan aikana oli hiljaista. Kalastimme 24 tunnin aikana 14 tuntia. Ainoa kala oli Lassen saama 2 kg titti.
Rauhoituksen jälkeen lähdimme uudellee Siirin suuntaan ja oli ylläty, että luvan alkaessa siellä ei ollut muita kalastajia. Vasta yöllä alkoi sinne saapua hieman enemmän porukkaa. Koko lupa meni sitten tyhjää pyytäessä. Joensuun suunnalta tullut kalastaja sai kuitenkin noin 8 kg lohen, siinä kaikki.
Kolmas lupa meni samoissa merkeissä, yhtä tyhjän kanssa. Ei sitten mitään tapahtumia. Porukkaa oli edelleen todella vähän ajankohtaan nähden. Yleensä Siirin ringissä on ollut 10-20 henkeä juhannuksen alusviikolla mutta nyt siellä oli maksimissaan 5 henkeä. Tämäkin kertoo sen, että kalan tulo oli aika heikkoa kyseisenä ajankohtana tänä vuonna.
Kalaa näkyi nousevan jonkun verran mutta perhot eivät kelvanneet. Siimoja ja perhoja ttuli kokeiltua monenlaisia, mutta ilman tulosta. Ei ollut teno suosiollinen minulle tänäkään vuonna….
Kalastin vain kolme lupaa tällä kertaa. Ja tietysti muutama päivä sen jälkeen, juhannuksena alkoi sitten tulemaan viestejä puhelimeen että nousu on alkanut kunnolla. Väärä aika ja väärä paikka.

Ei ole helppoa olla töissä....

...kun kaverit soittelevat milloin mistäkin ja kertovat onnistuneista kalastusreissuista. Pahoja ovat myös kuvat sähköpostissa. No, hyvä että joku sentään pääsee kalastelemaan nyt kun tapahtumia riittää. Juuri nyt pitäisi olla Tornionjoella, siellä nousee lohta niin että perhot eivät sovi sekaan uimaan ja kaikki saavat kuulemma kalaa. Vielä kaksi yötä ja sitten autoilemaan kohti Nuorgamia...

Siikajärvellä 8.6.

Suuntasimme VM:n kanssa järvelle jo 09 aikoihin. Olosuhteet eivät näyttäneet aamulla kovin hyviltä. Tuulta oli reilusti puuskittain (5 m/s) mutta pilvisyys pelasti hieman tilannetta. Ilman lämpötila oli vain hieman yli 10 astetta.
Suuntasimme veneellä tuulen suunnan mukaan lahdelmaan jossa olisi hyvä tavoitella siikoja. Alku lupasi hyvää, sain pari tärppiä kuulapupaan. Mutta sitten hiljeni.
Jukka tuli myös paikalle ja jatkoimme sinnikästä yrittämistä. Oli aivan hiljaista kunnes kello tuli 13.30. Silloin alkoi jälleen kevätsurviaisten kuoriutuminen ja siiat saapuivat paikalle. Kaloja oli paljon ja ne olivat pintakalvoaktiivisia. Mutta kyllä oli taas siian kalastus vaikeaa. Kävimme perhoja läpi nymfeistä emergenttien kautta esiaikuisiin mutta mikään ei kelvannut. Ei ole ennen ollut siian kalastus niin tuskaisan vaikeaa. Yhdessä vaiheessa havaitsin, että kevätsurviaisia ei enää kuoriutunut mutta siiat hakivat silti pintakalvosta syötävää. Silloin laitoin perhoksi oliivin surviaissääsken roikkujapupan, heitin tuikin läheisyyteen ja heti kala kiinni. Kala oli todella virkeä ja käyttäytyi kuin taimen mutta yllätykseksi se olikin siika kun sain sen lähelle. Pituutta noin 40 cm. Lopetimme klo 16 aikaan kun kalojen aktiivisuus alkoi vähentyä.
Illalla Teemu oli käynyt vielä järvellä ja oli saanut jälleen mukavan noin 50 cm siian ja pari pienempää.

Nyt siiat saavat odottaa pari viikkoa. Seuraavan kerran pääsen järvelle vasta juhannuksen jälkeen. Nyt viikko töitä ja sen jälkeen talviloman viettoon Tenon Alakönkään särkille.

Siikajärvellä 6.6.

Olin tehnyt työpaikalla tunteja sisään ennakkoon, jotta hyvän ajankohdan koittaessa olisi mahdollista suunnata siikoja kalastelemaan. Teemun kanssa katsoimme, että perjantai olisi se päivä jolloin kevätsurviaiset alkaisivat kuoriutumaan ja silloin myös sää näytti olevan sopiva. Tarkoituksena oli saada videolle materiaalia siian perhokalastuksesta.
Ja sää oli mitä mainioin. Hieman tuulta ja pilvistä. Lämpötila oli vähän alle 20 astetta. Vesi oli 16.5 astetta. Jukka oli ollut järvellä pari päivää aikaisemmin ja päiväkorentoja oli jo näkynyt. Kaikki oli siis kuten arvioitiin ajankohdallisesti.
Suuntasimme järvellä tuulen suunnan antamien vinkkien perusteella lahdelmaan järven toisessa päässä. Teemu kalasti kelluntarenkaasta ja minä veneestä.
Ennen kuin kaloja alkoi näkyä sain pari tärppiä kuupapupaan mutta ne eivät tarttuneet. Sama tilanne oli Teemulla. Klo 10-15 välillä saimme kuitenkin joitakin siikoja ylös asti. Teemun saldo oli kolme siikaa.

Pikavisiitti lammelle

Illalla tuli klo 20.30 aikaan ajatus, että nyt pitää päästä kalalle. Ja sitten ajelin pikaisesti vain seuran lammelle. Siellä olikin paikalla VM, Kalle ja Mikko. Joitakin kirjoja oli näkynyt mutta muuten oli ollut hiljaista. Ja sääsket olivat jälleen ilmestyneet kalastajien riemuksi. Tietysti hyttysmyrkyt olivat jääneet pois matkasta.
Tunnin ajan kalastin vain III-upposiimalla, testaten samalla erilaisia kirjoperhoja. Yhden kirjon sain vapautettavaksi. VM sai ylös yhden ”Sirppi & Vasara” –perholla ja muutama tärppi oli myös ollut. Se siitä pikareissusta. Vielä pitää jaksaa muutama päivä ennen kuin pääsee siikoja kalastamaan.

Kilpakalastusta kokeilemaan

Vuosi oli 1999, kun viimeksi kokeilin kilpaperhokalastusta. Ja nyt sitä voisi kokeilla taas uudelleen. Ihan mielenkiinnosta on mukava katsoa, että minkälainen meininki on kisoissa nykyään. Kipinän kilpailemiseen sain viime kesän Simojoen MM-kisoista. Oli todella mielenkiintoista olla mukana kisakuvioissa USA:n joukkueen kanssa. Siellä oppi jälleen paljon uutta kilpakalastuksesta. Voihan se kuitenkin olla, että sitä on jo liian ”vanha” kilpailuihin…
Aloittelen kuitenkin rauhallisemmin tämän kilpakalastuksen ja osallistun kahteen lähi alueen karsintaan. Pyhäjoesta ei ole mitään kokemuksia ja kisa menee aivan tutustumisena kohteeseen. Valitettavasti sinne ei kerkiä ennakkoon harjoittelemaan. Katsotaan miten käy.
Toinen kisa on sitten tutulla Valkeisjärvellä. Siinä on haastetta kilpailumielessä. Siellä kun on tottunut kalastemaan vain leppoisasti, joten ehkä paikka on liiankin tuttu. Lisää kisoista sitten niiden jälkeen. Tavoitteeksi itselle voisi laittaa pääsyn loppukilpailuun.

Videokuvausta

31.5.2008 Siikajärvi

Aurinkoinen ilma +24 astetta, vesi +14.5 astetta ja tuulta vain nimeksi. Olosuhteet ennustivat vaikeaa siiankalastusta. Paikalla etsimässä siikoja olivat Jukka, VM, Mikko, Teemu ja allekirjoittanut. Aloitimme klo 9.30 aikoihin toiveikkaina Teemun kanssa, että saisimme kuvatuksi videolle siian perhokalastusta.
Mutta totuus oli kohdattava jälleen kerran. Kenelläkään ei ollut mitään tapahtumia klo 13.30 mennessä. Päätimme pitää ruokailu tauon.
Klo 14 aikoihin olimme valmiina uuteen yritykseen. Siirryimme tyynelle alueelle järven matalaan päähän. Puolen tunnin jälkeen VM tartutti kalan, väsytteli sitä pari minuuttia ja sitten ohut tapsi meni poikki. Siirryimme Teemun kanssa samalle alueelle ja ei aikaakaan kun Teemu tartutti siian ja vieläpä ihan mukavan kokoisen. Videokamera käyntiin ja kuvausta pinnan alta. Siika oli 53 cm ja perhona kuulapupa. Ja sama tahti jatkui. Teemu sai jälleen syvän puolelta siian joka oli vain hieman ensimmäistä pienempi. Se vapautui mittauksen jälkeen. Perhona oli pieni buzzer.
Siinä oli päivän tapahtumat. Minulla ei tärppiäkään. Samoin oli tilanne muillakin, lukuun ottamatta VM:n yhtä karkuutusta. Pintakäyntejä näkyi vain todella harvakseltaan. Mutta pintakalvossakaan ei ollut tarjolla juuri laisinkaan hyönteisiä. Siian syönnöksissä oli lähes pelkästään vesisiiroja (Asellus Aquaticus) eli se oli keskittynyt syömään pohjan tuntumasta.
Kotona sitten paljastui totuus videokuvauksesta. Vaikkakin järven vesi on kirkasta niin silti vedenalainen kuvaus oli turhaa työtä. Vedessä oli niin paljon partikkeleita, että kuvaus meni aivan hukkaan. Siihen ei kannata tuhlata enempää aikaa jatkossa näillä korkeuksilla.