Taivalkoskella 27.9.

Olin vierailemassa kotikulmilla Taivalkoskella. Sattumoisin samaan aikaan oli Pohjolan Voima järjestänyt näytöstilaisuuden kalaistutuksista. Siellä sai jokainen halukas istuttaa jokeen poikasia. Kävin paikalla katsomassa tapahtumaa ja istutin jokeen pienen määrän yksivuotisia harjuksen poikasia. Toivottavasti ne selviävät kahdeksan vuotta ja saan ne sitten siiman päähän.
Iltapäivällä suunnistin koleassa ilmassa ja pohjoistuulen vallitessa Iijoen koskikalastusalueen ylimille koskille. Olin hämmästynyt, kun siellä oli kolme muuta perhokalastajaa samoilla paikoilla. Oli ruuhka-aika. Hiljaista oli kaikilla ollut. Pieniä harjuksia kävi hakemassa vedenkalvosta aivan minipieniä mustia kaks'siipisiä. Mutta isommat harjukset eivät olleet niistä kiinnostuneita, toki eivät myöskään perhoistani. Kokeilin tarjota perhojani eri vedentasoihin mutta ilman suurenpaa menestystä. Vain joitakin pieniä harjuksia tarttui perhoihini. Olin paikalla pari tuntia ja lähdin pois.

Karsintakisat 20.9.

Ajelin paikalle jo hyvissä ajoin ennen kwllo kahdeksaa. Pitkämatkalaiset olivat jo saapuneet mutta paikallisia ei vielä näkynyt. Arvonta pääsi kuitenkin käyntiin 8.30 ja kisat pääsivät alkamaan. Sää suosi kilpailijoita. Tuulta ei ollut juuri lainkaan, pilviverho peitti taivaan ja lämpötila oli reilusti plussan puolella.
Arvonta vaikutti tulokseen paljon kahden ensimmäisen jakson aikana. Jos pääsit jo entuudestaan hyväksi tiedetyille paikoille niin kalaa tulisi varmuudella. Ja näinhän siinä kävi. Se vaan, että itse jouduin huonoimpaan mahdolliseen lahden pohjukkaan. No selittelyt eivät auta. Kun ei osaa kalastaa kirrejä niin sitten ei. Kisa meni osaltani aivan puihin. Koko päivänä ainut tapahtuma oli yksi tärppi. Pitänee keskittyä taas muuhun kalastukseen….

Kisalammella 14.9.

SM-karsintakisat lähestyvät ja päätin käydä testailemassa perhoviritelmiä koitosta varten. Ilma oli mitä parhain. Heti aamulla oli 6 astetta lämmintä ja aivan tyyntä. Lampeen oli istutettu kisakirrejä viikolla. Vaan nyt oli alkanut istukkaille tyypillinen hetkellinen passiivisuusjakso. Kalat eivät innostuneet perhoistani.
Olin lammella kolme tuntia. Ensimmäisen kirjon sain pian saapumiseni jälkeen salaisella kirjoperholla (tosin perho on mainittu tällä palstalla jo aikaisemmin..). Kirjon koko oli vain järkytys, en olisi uskonut että lampeen oli laitettu niin pieniä kaloja. Nyt menee kisaperhot uudelleen sidottavaksi. Seuraava tapahtuma oli vasta parin tunnin päästä ja se oli vain varovainen tärppi. Siinä kaikki. Ei ole kirjolohen kalastus oikein allekirjoittaneella hallinnassa. Katsotaan miten kisassa käy.

Oulun Seudun Perhokalastajat ry:n15-vuotis juhlareissu

Perjantaina, juuri ennen kuin olin lähdössä Simoa ja Juhoa hakemaan 16.45 puhelin soi. Matti soitti Pudasjärveltä ja kertoi autonsa hajonneen. Ajoinkin sitten ensin autoliikkeeseen hakemaan tarvittavaa laakeria ja sen jälkeen suuntasin hakemaan kyytiläiset. Pudasjärvellä Matin auto saatiin onneksi kuntoon.
Täytyy todeta, että Sallan perukoille, Naruskan takamaille on pitkä matka. Perillä olimme hieman kello 22 jälkeen. Reissuun oli tullut paikalle 19 henkeä.



Majapaikkamme oli todella hieno Kenttälammen kämppä tai Lodge, ainakin varustetason perusteella.

Illanvietto vierähti pitkälle aamuyön puolelle. Mutta aamulla porukka heräili yllättävän virkeänä jo 7 aikoihin. Kello 9 suuntasimme autokunnittain kalalle Naruskalle.



Ennakkotietojen perusteella emme odottaneet Naruskalta mitään kalastuksen huippujuhlaa (kuten kävikin). Suuntasimme ensin Hiukkakoskelle. Rantapolut kertoivat totuuden. Porukkaa on kulkenut rannoilla haitaksi asti. Kaloja ei juuri ollut. Sillan yläpuolelta Juho, Simo ja Sami saivat kuitenkin muutamia juuri mitallisia harjuksia. Itse keskityin alavirran suuntaan. Bongasin välittömästi oppikirjojen mukaisen paikan, jossa pieni joki liittyy Naruskaan. Sen alapuolelle muodostui hieno virtapaikka. Pian näinkin varovaisen tuikin sillä alueella. Kalastin kuitenkin ensin pienellä kuulapää nymfillä ja sain pari pientä harjusta. Vaihdoin lopulta pinturin, vesiperhos jäljitelmän. Se ei kuitenkaan kelvannut. Vaihdoin pienen epämääräisen muurahaisen ja se kelpasi välittömästi harjukselle. Sain yhden juuri mitallisen 31 cm harjuksen. Suuntasin sen jälkeen alapuoliselle suvannolle. Sieltä sain nymfillä pieniä harjuksia ja taimenia. Kolmen tunnin kalastuksen jälkeen ajattelimme vaihtaa paikkaa ja suuntasimme ylös Tammen seutuville.



Simon kanssa päätimme suunnata ylävirtaan siikoja etsimään. Se vaan, että valitsin väärän puolen joesta ja jouduin kahlaamaan upottavalla suolla enkä päässyt edes heitto etäisyydelle joesta. Suuntasin alavirtaan. Koskijakson alta löysin hyvän näköisen paikan mutta harjuksia en saanut ollenkaan. Sama tilanne oli Samilla. Parin tunnin jälkeen lopetimme kalastuksen ja suuntasimme majapaikkaan. Simo oli saanut kolme juuri mitallista harjusta suvannosta ja Juho sai reilusti alavirran suunnalta kaksi mukavaa harjusta 36 cm ja 43 cm.
Majapaikassa jatkoimme seuran juhlaohjelmaa kisailujen ja saunomisen merkeissä. Juhlaillallinen alkoi kello 21. Ilkka ja Peerit apulaisineen olivat tehneet todella hyvää ruokaa.





Aluksi kohotimme kuohuviini maljat seuralle puheiden kera. Alkupalana oli salaattia ja tuorejuustolla/katkaravuilla täytettyä lohta valkoviinin kera. Pääruokana oli parasta Stockmannilta ostettua härän sisäfilettä valmistettuna uunissa korvasieni muhennoksella ja taikinakuorrutuksella. Lisäksi oli pippurikastiketta, valkosipuliperunoita ja kasviksia. Tietysti hyvän punaviinin kanssa tarjoiltuna. Ensimmäisenä jälkiruokana oli juustovalikoima, jossa oli mm. sini- ja valkohome juustoja. Toisena jälkiruokana oli lämmitettyjä hedelmiä valkosuklaakastikkeella makean viinin kera. Kyllä perhokalastus on hienoa!



Osa jatkoi juhlintaa pitkälle yöhön mutta minä painuin nukkumaan ennen puoltayötä. Tämä oli parasta sillä aamulla 10 aikoihin lähdimme sitten paluumatkalle. Juhlat on juhlittu ja paluu arkeen on edessä.
Tarkoitus on kalastaa vielä järvillä muutaman kerran tälle syksylle. Parin viikon päästä on myös ensi vuoden karsintakisa seuran lammella johon ajattelin myös osallistua.

Siikajärvellä 31.8.

Enää ei ole kesää juurikaan jäljellä.... Oli aika kylmä aamu sunnuntaina, vain 1.5 astetta plussan puolella kun heräsin 6.30. Olimme päättäneet Veli-Matin kanssa käydä vielä kalastamassa siikajärvellä. Kun saavuimme järvelle oli ilman lämpötila neljä astetta ja tuulta pohjoisesta. Päivän mittaan lämpötila nousi sentään kahdeksaan asteeseen. Veden lämpötila oli 11 astetta.
Suuntasimme tuulesta johtuen tuulen puolen rannalle jossa oli kapea tyyni kaistale. Parin heiton jälkeen sain yllättäen tärpin ja varovaisen väsyttelyn jälkeen haavitsin virkeän kirjolohen. Perhona oli hieman muunneltu Diawl Batch perho #12. Seuraavan tunnin aikana VM sai kolme tärppiä samalta alueelta mutta ei saanut kaloja pysymään kiinni hetkeä kauempaa. Siinä olikin sitten päivän aktiivinen hetki. Mitään hyönteisiä ei näkynyt. Lopetimme kalastuksen tuulen edelleen yltyessä klo 14 aikoihin. Siioista ei ollut edelleenkään havaintoa. Siikojen heikkoa esiintymistä syksyn saapuessa on tullut mietittyä. Yksi teoria voisi olla se, että hyönteismaailman hiljentymisen myötä siiat keskittyvät syömisessään planktoniin.
Järvikalastus taitaa olla kohtapuolin ohitse tältä vuodelta. Vielä jos pystyisi syys-lokakuussa käymään järvellä kerran tai kaksi. Syksyllä on kuitenkin mahdollisuus kokea mahtavia hetkiä järvellä, kun sattuu olemaan lämmin ja tyyni iltapäivä. Silloin kuoriutuu vielä viimeisiä kaksisiipisiä ja kalat ovat aktiivisia vedenkalvoravinnon suhteen. Silloin on #24 F-fly perhon aika. Ja perukkeen kärkiosan vahvuus menee alle 0.10:n. Ensi viikonloppuna on tarkoitus suunnistaa Sallan suuntaan Naruskajoelle jonne seuramme järjestää 15 v. juhlareissun.