Lauantaina kävimme VM:n kanssa testaamassa jokirannassa saltwater välineistöä. Kokeilimme erilaisia siimoja eri vapoihin, jotta oikea luokitus selviäisi ennen siimatilauksien tekemistä. Paikalla oli kymmenen erilaista SW-vapaa ja laukullinen siimoja. Testaaminen oli antoisaa ja paljasti jälleen monia hyödyllisiä seikkoja siimoista ja vavoista. Sekin tuli todettua, että nykyinen #12 9’ vapa oli todellinen ”ranteenmurskaaja” ja sillä heittäminen oli tuskaa. Vielä on paljon ostettavaa varustepuolella tulevaa loppukevään reissua varten…..
Sunnuntaille sääennuste näytti lupaavalta ja päätimme suunnata VM:n kanssa siikajärvelle. Saavuimme sinne 09:55 ja olosuhteet olivat kohdallaan. Tuulta oli vain nimeksi, aurinko paistoi (pilviä oli tulossa) ja oli oudon lämmintä (+19 astetta) ajankohtaan nähden. Lisäksi kalat olivat erittäin vedenkalvoaktiisia ja tuikkeja näkyi paljon. Syykin selvisi kun pääsimme vesille. Pinnalla oli paljon lentomuurahaisia ja kalat napsivat niitä.
Olin ennakoinut tilanteen rannalla ja sivutapsissa oli muurahainen valmiina. Vene ankkuriin, toinen heitto ja siika kiinni. Valitettavasti se pyristeli itsensä irti väkäsettömästä koukusta. Olimme kuitenkin hieman myöhässä sillä pian pinta-aktiivisuus hyytyi. Vaihdoimme paikkaa ja sain kirjon kuulapää nymfillä. VM sai myös kirjon roikkujalla ja heti sen jälkeen siian (noin 40 cm) joka vapautettiin liian pienenä. Paikalle saapui myös Siika-Simo joka näytöstyyliin otti peräkkäisillä heitoilla siiat 47 ja 48 cm. Meillä oli myös aikalailla tapahtumia; tärppejä ja nousuja perhoihin ja karkuutuksia. Sain vielä yhden siian (47 cm) ylös ennen kalastussessiomme loppua.
Täytyy kyllä todeta, että päivä oli erinomaisen mukava. Tapahtumia oli paljon pitkin päivää ja siiat näyttäytyivät pinnassa enemmän kuin kertaakaan koko kesän aikana aikaisemmin. Sää oli myös erittäin suosiollinen.
