Uutta vuotta!

Vielä on 44 minuuttia vuoden vaihtumiseen ja siis aika toivottaa kaikille menestystä tulevalle uudelle kalastuskaudelle 2009! Tästä on hyvä jatkaa.

Editointia

Ja joulu on sitten ohitse. Pitkinä päivinä sain editoitua videoita varsin hyvin. Elokuvan traileri on nyt esillä www.pro-flyfishing.fi sivuilla. Ei muuta kuin katsomaan.

Vapoja testaamassa

Sain pari uutta vapaa viime viikolla ja päätimme käydä Veli-Matin kanssa testailemassa niitä eri siimoilla kunhan kelit antaisivat myöten. Nyt lauantaina ilma oli asteen verran plussan puolella ja tuulta ei ollut nimeksikään. Menimme jokirantaan nurmikkokentälle testaamaan vapoja. Kummasti ohi ajavissa autoissa päät kääntyivät suuntaamme. Olipa mukava päästä kokeilemaan uusia vapoja ja siimoja. Hyvältä vaikuttivat.
Nyt sitten ei muuta kuin Hyvää Joulua kaikille blogin lukijoille.

Perhonsidontaa

Joulu alkaa lähestyä vääjäämättömästi, onneksi kaikki pakolliset ostokset on tehtynä. Pitkien pyhien aikana voi sitten keskittyä perhonsidontaan ja kalareissujen videoiden editointiin. Videoprojektista lisää ensi vuoden alkupuoliskolla…

Perhonsidonta on hyvässä vauhdissa. Uppo buzzer valikoima alkaa olla valmiina. Seuraavaksi täydennän roikkuja buzzereiden ja emergenttien valikoimaa. Ei muuta kuin Hyvää Joulun aikaa kaikille!

Perhonsidontaa

Keskiviikkona vierailin pitkästä aikaa seuramme iltamissa. Vuorossa oli kirppisilta. Myyjiä oli enemmän paikalla kuin ostajia. Sain kuitenkin myytyä yhden kelan 10 eurolla.
Illat ovat menneet perhonsidonnan merkeisssä, kun innostusta on löytynyt yllättävän paljon. Olen tehnyt perhoja sarjoissa ja nyt kaksi eri värisävyä alkaa olemaan valmiina buzzereissa. Vielä muutama sävy pitäisi saada aikaiseksi.

Perhonsidontaa

Sain eilen soiton Etelä-Suomesta Teemulta. Oli juuri saanut 8 kg hauen mereltä kelluntarengaskalastuksessa… Täällä Oulun korkeudella ollaan valitettavasti täysin talven vietossa. Joten keskityin illalla perhonsidontaan. Sain tehtyä kuusi mustaa buzzer perhoa lyhyessä ajassa.

Sidontakausi aloitettu

Meni sitten osallistuminen OSPK:n pikkujouluihin aivan puihin. Sairastuminen esti osallistumisen. No sitten ensi vuonna…
Lopultakin sain sen verran aikaiseksi, että aloitin talven perhonsidontakauden. Nymfirasia pitäisi saada kuntoon talven aikana. Yksinkertaisia nymfejä on onneksi nopea sitoa ja lyhyen session aikana sain tehtyä kymmenen perhoa. Tarkoitus olisi myös kehitellä uusia nymfimalleja lähinnä siian järvikalalastukseen vanhojen hyväksi todettujen mallien seuraksi. Tästä on hyvä jatkaa kohti kevättä.

Perho vs viehe ohjelma

Tiistaina esitettiin MTV3 MAX kanavalla Perho vs Viehe –ohjelma, jossa Markku vieraili Rostojärvellä harjusta kalastamassa. He he…oli aika hauska katsella ohjelmaa, kun siinä oli hyvin esillä tuttu vaaleanvihreä mainoslippis. Lisäksi Perhokalastajan Harjus –kirja myös vilahti pikaisesti ruudussa. Myös Markulle lainaamani perhorasiat tulivat hyvin esille.

Perhonsidontaa Simossa

Olin pitämässä Länsi-Pohjan Perhokalastajille sunnuntaina 30.11. harjusperhojen sidontasessiota Simossa. Samalla näytin dvd:tä harjuksen kalastusreissuilta, sekä esittelin kirjaa. Oli mukava viettää iltapäivää perhonsidonnan merkeissä kaamoksen tunnelmissa. Sidoimme muutaman kirjassa esitellyn harjusperhon.

Jotenkin pitäisi aktivoitua taas perhonsidontaan. Ostin uuden rasian pikkuperhoille ja se pitäisi täyttää tässä talven aikana. Noin 200 perhoa ainakin pitäisi sidoskella ja lähinnä siikaperhoja.

Tämä viikko meneekin perjantaita odotellessa. Silloin seuran (OSPK) perinteiset pikkujoulut.

Elokuvan katselua

Vietimme Markun ja Veli-Matin kanssa elokuvailtaa katsoen viime kesän kalastusreissun tapahtumia. Sain kasattua materiaalista vajaan tunnin mittaisen koosteen harjusreissun tapahtumista. Oli mukava palata kesän tunnelmaan elokuvan muodossa. Markku tarjosi samalla hyvää purtavaa. Suunnittelimme hieman myös tulevan kesän reissua samoihin maisemiin.
Hiljaista on perhokalastusrintamalla muutenkin näin loppuvuodesta. Perhoja ei saa sidottua laisinkann ja muutenkin jatkuva pimeys ahdistaa. Vielä viisi kuukautta kevätkauden alkuun....jotakin tässä pitää alkaa taas kehittelemään ja suunnittelemaan.

Onnittelut 10-vuotiaalle Pohjolan Perhokalastaja -lehdelle

Se oli perjantai 13.11.1998, kun ensimmäinen 1/1998 Pohjolan Perhokalastaja -lehden numero ilmestyi. Päivää ennen Helsingissä pidettyjä Perhonsidonnan SM-kisoja.
Oli se hienoa. Julkistamispaikkana oli ravintola (nimeä en muista) Helsingin keskustassa. Paikalle oli kutsuttu alan yritysten edustajia, erikoisvieras Gary Borger ja henkilöitä jotka olivat mukana tekemässä lehteä. Olin mukana perustamassa lehteä ja jatkoin toimituskunnassa aina vuoden 2006 loppuun.
Moni ei kyllä uskoisi jos kuulisi mitä kaikkea vajaan kymmenen vuoden aikana on tapahtunut. Paljon tuli vietettyä unettomia öitä. Mutta paljon positiivistakin se on myös antanut.
Moni arvostelee lehtiä helposti, mutta suosittelen kokeilemaan itse lehden tekemistä Suomessa marginaaliryhmälle... Sen jälkeen on varaa arvostella, kun tietää mitä se on käytännössä.
Toivotankin Pohjolan Perhokalastaja -lehdelle onnea ja menestystä myös jatkossa. Tsemppiä.

Helsingissä iltamaa pitämässä

Vierailin 6.11. Helsingin Perhokalastajien kerhoillassa. Pidin luentoa harjuksen järvi- ja suvantokalastuksesta. Lisäksi näytin dvd elokuvaa reissuiltamme. Samalla esittelin kirjaa ja perhoja. Oli mukava olla vierailemassa mukavassa porukassa. Esityksen jälkeen harjuksen järvikalastus saa varmasti uusia ystäviä, sillä niin innokkaan oloisia kaikki olivat. Kiitoksia seuralle kutsusta.
Kulutin iltapäivällä aikaa Mikan kanssa. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa ja jutella reissuista. Viimeistään perhomessuilla sitten nähdään seuraavan kerran.
Kotimatka sujui sitten hieman huonommin. Lento myöhästyi 3.5 tuntia ja muuten oli kaikenlaista kämmäystä henkilökunnan toimesta. Olin kotona 2.30. Nukkumisesta ei tietenkään tullut mitään, kun olin juonut ajankuluksi kentällä monta kuppia kahvia...ja kello sitten piippasi 6.30. Virkeä päivä tiedossa.

Perhonsidonnan SM Kajaanissa 25.10.2008

Reilun kymmenen vuoden jälkeen oli mukava osallistua jälleen kisoihin kilpailijana. Tunnelma ja olosuhteet olivat säilyneet samana Kajaanissa. Oli mukava tavata jälleen tuttuja pitkästä aikaa.
Kisa alkoi pienellä hermoilulla ja jännitys aiheutti hieman tärinää. Ensimmäinen perho Connemara Black oli heti aika paha, etenkin siipensä puolesta. Ja etenkin sen takia kun mallard materiaali ei ollut perhon kokoon suhteutettuna oikein sopivaa. Omalta osaltani tämä oli ainoa materiaali kisassa joka oli huonoa. Tein myös virheen heti kättelyssä, kun en leikannut ensimmäisenä parasta osaa mallardeista. Jäin tuon materiaalin valinnan osalta viimeiseksi. Kämmäsin myös perän teossa, tein siitä hieman liian pitkän mutta kisan alkuvaiheessa ei osaa näköjään ajatella heti kaikkea. Siipi meni perhossa hieman pieleen ja se verotti pisteitä. Kiireessä en muistanut, että minulla oli myös kamera mukana joten kuvaa perhosta ei ole nyt saatavilla.
Toinen perho Pintakelmu oli sidontateknisesti helpompi. Olennaista oli tuntea historiaa ja vanhojen Perhokalastuslehtien sisältöä eli millainen perhon pitäisi olla olemukseltaan. Ja miten se pitäisi sitoa. Klassisia mittasuhteita perhossa ei olisi saanut käytännössä noudattaa esim. kierteiden suhteen. Tämä selvisi kun katsoin kotona sidontaohjetta. Lisäksi perho oli hieman epäselvä sen osalta, että mitä se jäljitteli. Osalla kilpailijoista oli tämän kanssa ongelmia. Tein itse virheen pyrstön pituuden ja rungon muodon suhteen.
Kolmas perho oli luomistehtävä, jossa piti tehdä vesiperhosen pupa vaihetta jäljittelevä sidos. Pääsin tehtävässä hyvin alkuun ja aloin tekemään hieman isompaa (Isosirvikäs) pupaa. Alkuun tein dubbausmateriaalista punomalla lyhyen irtorungon. Se oli hyvä ajatus mutta sen jälkeen idea meni pieleen. Aloin mielestäni tekemään hyvää pupamallia mutta se meni hieman pieleen kokonaisuutena, aloin kikkailemaan liikaa ja miettimään yksityiskohtia. Sidoksesta tulikin lopulta enemmän kalastusperho kuin sidontateknisestä näyttävä ja selkeähahmoinen perho. Keep it simple! Tämä pitäisi aina muistaa luomistehtävissä.
Ensimmäinen jakso meni hieman pieleen mutta aika riittikin kuitenkin ihan hyvin.



Ruokatauolla juttelimme kilpailijoiden kanssa toisen jakson mahdollisista perhoista ja mitä emme haluaisi sitoa. Ja niinhän siinä sitten kävi, ensimmäisenä perhona oli streamer Lord Iris (Mr. Preston Jennings). Itsellä oli ongelmana se, että en ollut koskaan sitonut kyseisen mallisia streamereita. Suurin ongelma oli mittasuhteissa. Mutta muuten sidontateknisesti perhon teossa ei ollut ongelma. Perhosta tulikin ihan kohtalaisen hyvä.
Toinen perho oli Iso Sorsa (Wiljo Saaristo). Tämä olikin ehkä selkein teknisesti. Pääsin tekemään pöydästäni tätä perhoa ensimmäisenä joten pääsin valitsemaan parhaat palat materiaaleista. Tämä helpottikin erityisesti siiven tekemistä. Tästä perhosta tuli omasta mielestäni paras kisaperhoni, niin oli myös tuomareiden mielestä. Sain perhoni valmiiksi 15 minuuttia ennen jakson loppumista.


Kisan jälkeen oli helpottunut olo ja hyvä mieli sen suhteen, että sain sidottua kisaperhot kohtuullisen hyvin. Tästä on hyvä jatkaa ensi vuoden kisoihin.
Tuloksien odottelu oli pitkästyttävää. Tuomareiden työskentely venyi ja venyi aikalailla. Lopulta 2.5 tunnin odottelun jälkeen en jaksanut enää odottaa ja lähdin kotimatkalle. Ajattelin lähteä ajoissa ajomatkalle sillä väsymys alkoi jo painamaan. Matkalla sain sitten soiton Jounilta, että olin tullut neljänneksi. Tämä oli itselle kyllä positiivinen yllätys. Yllättävän hyvin meni odotuksiin nähden. Pysähdyinkin Ihme-paikassa tauolle ja nautin pullakahvit menestyksen johdosta. Ehkäpä osallistun kisoihin myös ensi vuonna jos kisat ovat kohtuullisen kulkumatkan päässä. Kiitokset hyvälle pöytäporukalle mukavista kisoista ja onnittelut lohisarjan menestyksestä!

Viestiä Bahamalta

Joo...on se mukava saada tekstiviesti syksyn synkkyyteen Bahamalta. Kaveri on siellä perheen kanssa lomailemassa ja tietysti kalastamassa. Viesti: Haita pyytämässä, ei kelpaa tinseli. Boneja löytyy hyvin. Kova tuuli vaikeuttaa näkemistä.
No ei auta. Vielä kun Markun kanssa säästämme vuoden verran rahaa niin sitten pääsemme jonnekin lämpimään paikkaan....

Lammella

Lauantaina oli hetkinen aikaa käydä lammella. Ilma oli aika hyvä. Tuulta oli vain hieman pohjoisesta ja lämpötila oli kolme astetta. Olin lammella kahdentoista aikaan eikä muita kalastajia näkynyt. Menin suoraan tyynelle alueelle ja pian näin varovaisen tuikin. Tein heiton parin metrin päähän tuikista ja ehkä noin minuutin kuluttua perho hävisi pinnalta. Perhona oli pieni #18 musta cdc roikkuja. Kala oli pieni kirjolohi. Päästin sen takaisin odottamaan ensi kevättä. Siinä kaikki tapahtumat. Olin lammella reilun tunnin verran.

Talven valmistelua

Talvi tulee väistämättä. Kävimme Jyrkin kanssa laittamassa Siikajärven kolhoosiveneen talviteloille. Pesimme ja laitoimme sen odottamaan jälleen uuden kauden alkua keväällä. Talven tuntua oli ilmassa ja ruska oli jo hiipunut pois.
Katselimme hetken järveä laiturilta ja huomasin kaksi taimenta uimassa parin metrin päässä. Ne oli helppo huomata vaaleaa hiekkapohjaa vasten.
Ei se auta, pitkä talvi on taas edessä. Seuraava tapahtuma perhokalastusrintamalla taitaakin olla Kajaanin perhonsidonnan SM-kisat 25.-26.10. Ajattelin osallistua pitkästä aikaa kisoihin. Edellisestä kerrasta taitaakin olla jo yli 10 vuotta.
Saapa nähdä, että pääseekö tässä vielä käymään kalalla tälle kaudelle. Periaatteessa kahden viikon sisällä alkaisi meritaimenen kalastus olla jälleen ajankohtaista Hailuodossa. Myös syysharjusta olisi vielä mahdollista kalastaa ainakin Iijoella. Katsotaan miten käy.

Taivalkoskella 27.9.

Olin vierailemassa kotikulmilla Taivalkoskella. Sattumoisin samaan aikaan oli Pohjolan Voima järjestänyt näytöstilaisuuden kalaistutuksista. Siellä sai jokainen halukas istuttaa jokeen poikasia. Kävin paikalla katsomassa tapahtumaa ja istutin jokeen pienen määrän yksivuotisia harjuksen poikasia. Toivottavasti ne selviävät kahdeksan vuotta ja saan ne sitten siiman päähän.
Iltapäivällä suunnistin koleassa ilmassa ja pohjoistuulen vallitessa Iijoen koskikalastusalueen ylimille koskille. Olin hämmästynyt, kun siellä oli kolme muuta perhokalastajaa samoilla paikoilla. Oli ruuhka-aika. Hiljaista oli kaikilla ollut. Pieniä harjuksia kävi hakemassa vedenkalvosta aivan minipieniä mustia kaks'siipisiä. Mutta isommat harjukset eivät olleet niistä kiinnostuneita, toki eivät myöskään perhoistani. Kokeilin tarjota perhojani eri vedentasoihin mutta ilman suurenpaa menestystä. Vain joitakin pieniä harjuksia tarttui perhoihini. Olin paikalla pari tuntia ja lähdin pois.

Karsintakisat 20.9.

Ajelin paikalle jo hyvissä ajoin ennen kwllo kahdeksaa. Pitkämatkalaiset olivat jo saapuneet mutta paikallisia ei vielä näkynyt. Arvonta pääsi kuitenkin käyntiin 8.30 ja kisat pääsivät alkamaan. Sää suosi kilpailijoita. Tuulta ei ollut juuri lainkaan, pilviverho peitti taivaan ja lämpötila oli reilusti plussan puolella.
Arvonta vaikutti tulokseen paljon kahden ensimmäisen jakson aikana. Jos pääsit jo entuudestaan hyväksi tiedetyille paikoille niin kalaa tulisi varmuudella. Ja näinhän siinä kävi. Se vaan, että itse jouduin huonoimpaan mahdolliseen lahden pohjukkaan. No selittelyt eivät auta. Kun ei osaa kalastaa kirrejä niin sitten ei. Kisa meni osaltani aivan puihin. Koko päivänä ainut tapahtuma oli yksi tärppi. Pitänee keskittyä taas muuhun kalastukseen….

Kisalammella 14.9.

SM-karsintakisat lähestyvät ja päätin käydä testailemassa perhoviritelmiä koitosta varten. Ilma oli mitä parhain. Heti aamulla oli 6 astetta lämmintä ja aivan tyyntä. Lampeen oli istutettu kisakirrejä viikolla. Vaan nyt oli alkanut istukkaille tyypillinen hetkellinen passiivisuusjakso. Kalat eivät innostuneet perhoistani.
Olin lammella kolme tuntia. Ensimmäisen kirjon sain pian saapumiseni jälkeen salaisella kirjoperholla (tosin perho on mainittu tällä palstalla jo aikaisemmin..). Kirjon koko oli vain järkytys, en olisi uskonut että lampeen oli laitettu niin pieniä kaloja. Nyt menee kisaperhot uudelleen sidottavaksi. Seuraava tapahtuma oli vasta parin tunnin päästä ja se oli vain varovainen tärppi. Siinä kaikki. Ei ole kirjolohen kalastus oikein allekirjoittaneella hallinnassa. Katsotaan miten kisassa käy.

Oulun Seudun Perhokalastajat ry:n15-vuotis juhlareissu

Perjantaina, juuri ennen kuin olin lähdössä Simoa ja Juhoa hakemaan 16.45 puhelin soi. Matti soitti Pudasjärveltä ja kertoi autonsa hajonneen. Ajoinkin sitten ensin autoliikkeeseen hakemaan tarvittavaa laakeria ja sen jälkeen suuntasin hakemaan kyytiläiset. Pudasjärvellä Matin auto saatiin onneksi kuntoon.
Täytyy todeta, että Sallan perukoille, Naruskan takamaille on pitkä matka. Perillä olimme hieman kello 22 jälkeen. Reissuun oli tullut paikalle 19 henkeä.



Majapaikkamme oli todella hieno Kenttälammen kämppä tai Lodge, ainakin varustetason perusteella.

Illanvietto vierähti pitkälle aamuyön puolelle. Mutta aamulla porukka heräili yllättävän virkeänä jo 7 aikoihin. Kello 9 suuntasimme autokunnittain kalalle Naruskalle.



Ennakkotietojen perusteella emme odottaneet Naruskalta mitään kalastuksen huippujuhlaa (kuten kävikin). Suuntasimme ensin Hiukkakoskelle. Rantapolut kertoivat totuuden. Porukkaa on kulkenut rannoilla haitaksi asti. Kaloja ei juuri ollut. Sillan yläpuolelta Juho, Simo ja Sami saivat kuitenkin muutamia juuri mitallisia harjuksia. Itse keskityin alavirran suuntaan. Bongasin välittömästi oppikirjojen mukaisen paikan, jossa pieni joki liittyy Naruskaan. Sen alapuolelle muodostui hieno virtapaikka. Pian näinkin varovaisen tuikin sillä alueella. Kalastin kuitenkin ensin pienellä kuulapää nymfillä ja sain pari pientä harjusta. Vaihdoin lopulta pinturin, vesiperhos jäljitelmän. Se ei kuitenkaan kelvannut. Vaihdoin pienen epämääräisen muurahaisen ja se kelpasi välittömästi harjukselle. Sain yhden juuri mitallisen 31 cm harjuksen. Suuntasin sen jälkeen alapuoliselle suvannolle. Sieltä sain nymfillä pieniä harjuksia ja taimenia. Kolmen tunnin kalastuksen jälkeen ajattelimme vaihtaa paikkaa ja suuntasimme ylös Tammen seutuville.



Simon kanssa päätimme suunnata ylävirtaan siikoja etsimään. Se vaan, että valitsin väärän puolen joesta ja jouduin kahlaamaan upottavalla suolla enkä päässyt edes heitto etäisyydelle joesta. Suuntasin alavirtaan. Koskijakson alta löysin hyvän näköisen paikan mutta harjuksia en saanut ollenkaan. Sama tilanne oli Samilla. Parin tunnin jälkeen lopetimme kalastuksen ja suuntasimme majapaikkaan. Simo oli saanut kolme juuri mitallista harjusta suvannosta ja Juho sai reilusti alavirran suunnalta kaksi mukavaa harjusta 36 cm ja 43 cm.
Majapaikassa jatkoimme seuran juhlaohjelmaa kisailujen ja saunomisen merkeissä. Juhlaillallinen alkoi kello 21. Ilkka ja Peerit apulaisineen olivat tehneet todella hyvää ruokaa.





Aluksi kohotimme kuohuviini maljat seuralle puheiden kera. Alkupalana oli salaattia ja tuorejuustolla/katkaravuilla täytettyä lohta valkoviinin kera. Pääruokana oli parasta Stockmannilta ostettua härän sisäfilettä valmistettuna uunissa korvasieni muhennoksella ja taikinakuorrutuksella. Lisäksi oli pippurikastiketta, valkosipuliperunoita ja kasviksia. Tietysti hyvän punaviinin kanssa tarjoiltuna. Ensimmäisenä jälkiruokana oli juustovalikoima, jossa oli mm. sini- ja valkohome juustoja. Toisena jälkiruokana oli lämmitettyjä hedelmiä valkosuklaakastikkeella makean viinin kera. Kyllä perhokalastus on hienoa!



Osa jatkoi juhlintaa pitkälle yöhön mutta minä painuin nukkumaan ennen puoltayötä. Tämä oli parasta sillä aamulla 10 aikoihin lähdimme sitten paluumatkalle. Juhlat on juhlittu ja paluu arkeen on edessä.
Tarkoitus on kalastaa vielä järvillä muutaman kerran tälle syksylle. Parin viikon päästä on myös ensi vuoden karsintakisa seuran lammella johon ajattelin myös osallistua.

Siikajärvellä 31.8.

Enää ei ole kesää juurikaan jäljellä.... Oli aika kylmä aamu sunnuntaina, vain 1.5 astetta plussan puolella kun heräsin 6.30. Olimme päättäneet Veli-Matin kanssa käydä vielä kalastamassa siikajärvellä. Kun saavuimme järvelle oli ilman lämpötila neljä astetta ja tuulta pohjoisesta. Päivän mittaan lämpötila nousi sentään kahdeksaan asteeseen. Veden lämpötila oli 11 astetta.
Suuntasimme tuulesta johtuen tuulen puolen rannalle jossa oli kapea tyyni kaistale. Parin heiton jälkeen sain yllättäen tärpin ja varovaisen väsyttelyn jälkeen haavitsin virkeän kirjolohen. Perhona oli hieman muunneltu Diawl Batch perho #12. Seuraavan tunnin aikana VM sai kolme tärppiä samalta alueelta mutta ei saanut kaloja pysymään kiinni hetkeä kauempaa. Siinä olikin sitten päivän aktiivinen hetki. Mitään hyönteisiä ei näkynyt. Lopetimme kalastuksen tuulen edelleen yltyessä klo 14 aikoihin. Siioista ei ollut edelleenkään havaintoa. Siikojen heikkoa esiintymistä syksyn saapuessa on tullut mietittyä. Yksi teoria voisi olla se, että hyönteismaailman hiljentymisen myötä siiat keskittyvät syömisessään planktoniin.
Järvikalastus taitaa olla kohtapuolin ohitse tältä vuodelta. Vielä jos pystyisi syys-lokakuussa käymään järvellä kerran tai kaksi. Syksyllä on kuitenkin mahdollisuus kokea mahtavia hetkiä järvellä, kun sattuu olemaan lämmin ja tyyni iltapäivä. Silloin kuoriutuu vielä viimeisiä kaksisiipisiä ja kalat ovat aktiivisia vedenkalvoravinnon suhteen. Silloin on #24 F-fly perhon aika. Ja perukkeen kärkiosan vahvuus menee alle 0.10:n. Ensi viikonloppuna on tarkoitus suunnistaa Sallan suuntaan Naruskajoelle jonne seuramme järjestää 15 v. juhlareissun.

Siikajärvellä 17.8.

Sunnuntaina oli mahdollisuus pikaiseen vierailuun järvellä ja päätin käyttää tulleen tilaisuuden. Olin järvellä 8.45 ja ilma oli kohtuullisen hyvä. Lämpötila oli 13 astetta ja vähäistä tuulta. Se vaan, että aurinko alkoi paistaa kirkkaalta taivaalta. Enää ei näkynyt niin paljon kuoriutuvia vesiperhosia kuin edellisellä kerralla. Myöskään kalat eivät olleet enää kovinkaan aktiivisia. Pian saapumiseni jälkeen alkoi myös tuuli voimistua. Se ohjasi kalastuksen tyynen raja-alueelle. Parin tunnin saldona oli yksi tärppi oliiviin buzzer roikkujaan. Ei ollut kovinkaan paljon menestystä. Järvellä ei ollut jälleen kerran ketään muita kalastajia. Pari tahnaonkijaa tuli rannalle kun olin lähdössä.

Siikajärvellä 10.8.

Veli-Matti soitteli lauantaina paluumatkalla siikajärveltä. Keli oli ollut kurja mutta silti tapahtumia oli ollut hyvin. Ylös neljä siikaa ja pari kirjolohta. Itsellä oli jo pari viikkoa kulunut siitä kun edellisen kerran pääsin kalalle, pikkuisen alkoi jo poltella.
Sunnuntaina pääsin siikajärvelle. Kun ajelin aamulla 08 jälkeen oli usvaa monessa paikassa, syksy tulee taas väistämättä. Järvellä tilanne oli aamulla hyvä. Tuulta ei ollenkaan, veden lämpötila oli 15 astetta. Jo venerannassa näkyi aktiisia kirjolohia olevan liikkeellä. Olin vesillä 09 ja kaksi eri vesiperhoslajia oli kuoriutumassa. Se meno kuitenkin loppui kello 11 jälkeen.
Tämä päivä oli taas niitä, kun mikään ei onnistunut. Siikoja näkyi jonkun verran syömässä vedenkalvosta mutta enemmän siellä oli kirjolohia aktiivisena. Mutta, mutta... sain kahdeksan kalaa nousemaan ja ottamaan roikkujaperhojani mutta yksikään ei pysynyt hetkeä kauempaa kiinni. Ei sitten millään. En ymmärrä, että mikä nyt oikein meni pieleen. Mutta tämmöistä se aina välillä on. Päivä oli kuitenkin hieno. Järvellä ei ollut muita kalastajia ja ilma oli sopiva. Kello 11 jälkeen kuoriutuminen alkoi hiipumaan ja samalla myös kalojen aktiivisuus. Kello 14 aikaan suuntasin auton kotia kohti.
Saapa nähdä milloin pääsee taas seuraavan kerran käymään kalalla...

Tour de Finnmarksvidda 2008

20.7. Matka alkaa
Yö tuli nukuttua huonosti, heräsin jo 03. Sinnittelin hereillä tunnin verran ja nukuin vielä 6.30 asti. Auton pakkauksen jälkeen hain Veli-Matin ja Markun, jonka jälkeen matka alkoi kohti pohjoista. Matkalla opimme (jälleen kerran), että älä jätä mitään tavaraa hankkimatta tai rahaa nostamatta Pelloa pohjoisemmaksi. Nyt esimerkiksi Muonion ja Enontekiön pankkiautomaatit olivat rikki.
Matka meni hyvin. Tapasimme seuran porukkaa ohimennen Kautokeinossa. Olimme sovitulla parkkipaikalla 17.30. Kyyti tuli sitten 18.30 ja parin tunnin erämaa-ajon jälkeen pääsimme vihdoin perille tuttuun majapaikkaamme 12 tunnin matkustamisen jälkeen. Sinne pääsystä oli talvi haaveiltu ja nyt odotus oli loppu. Sääsket ja mäkärät olivat myös paikalla runsain joukoin vastaanottamassa meitä.
Varusteiden purkamisen jälkeen oli aika rauhoittua, ottaa olut ja alkaa suunnittella seuraavan päivän kalastustaktiikoita. Jokainen kaivoi esille perhorasiansa ja esitteli uusia ”salaisia” perhoja joita oli sidottu synkän talven aikana. VM asetti reissun tavoitteeksi saada 60 cm harjus isolla kumijalkapinturilla. Jokeriperhona olisi Sirppi & Vasara –perho. Markku veikkasi Leech –muunnosta tämän kesän perhoksi. Itse ajattelin, että Sopuli –perhon taika toimii tänäkin kesänä. Henkilökohtaiseksi alamitaksi asetin 60 cm harjukselle.
03.30 aikoihin olimmekin valmiita nukkumaan. Odotukset olivat suuret tulevalle päivälle Finnmarkin ylängöllä aamuyön auringossa. Kesä oli paikallisen mukaan tullut ylängölle vasta pari viikkoa sitten. Juhannuksena siellä oli ajettu vielä moottorikelkalla. Kesä oli pari viikkoa myöhässä tavanomaiseen nähden.



21.7. Kalastus alkaa
Heräsin 07 aikaan ja totesin, että samahan tuo oli jo nousta. Talvella kerkiää nukkua aivan tarpeeksi. Ulkona oli tyyni ilma ja näytti, että päivästä on tulossa pilvipoutainen. Markku heräili myös ja keitti kunnon pannukahvit. Aloimme sitoa vielä perhoja heti aamutuimaan, kun odottelimme VM:n heräämistä. VM heräsi 08.20 ja edessä oli varustautuminen päivän koitokseen. Tarkoitus oli suunnata suvantojärvelle tutuille paikoille.
Varusteet piti miettiä tarkasti, että millä pärjää päivän. Vaikka oli keskikesä ylängöllä ja kesän kolmas lämmin päivä (> 10 astetta) oli alkamassa, piti kahluuvarusteiden alle pukea täysi varustus. Pitkät kalsarit, fleeche väliasu ja paksu fleeche haalari. Muuten ei tarkenisi kalastaa kelluntarenkaasta koko päivää kylmissä vesissä.
Markku teki tuhdin aamiaisen: pekonia 100 g/hlö, munakasta sipulilla ja pippurilla, leipää ja kahvia. Vuoden kolesteroli vajaus tuleekin tasattua viikon reissulla.
Kello 11 aikaan pääsimme lopultakin lähtemään, kun saimme veneeseen moottorin. Oli mukava luottamus, kun saimme käyttöömme 40 vuotta vanhan jokiveneen ja täysin uuden perämoottorin. Sillä joki on aika kivinen ja hankalasti kuljettavissa.
Tuuli oli yltynyt, kun pääsimme kohteeseen ja tunnelma oli korkealla. Oli hienoa olla jälleen tutussa paikassa. Aloitimme kalastuksen rannalta ja samalla kuvasin videota mutta ilman tulosta. Se antoi selvää merkkiä tulevasta kalastuksesta. Se oli paljon vaikeampaa kuin yleensä. Nyt töitä jouduttiin tekemään paljon.
Aloitin kelluntarengaskalastuksen myötätuulen rannan tuntumasta ja sain sieltä reissun ensimmäiseksi harjukseksi 53 cm kalan. Perhona oli uusi violettisävyinen malli jonka sidoin edellisenä iltana. Ensimmäisen neljän tunnin kalastuksen aikana sain kolme muuta yli 50 cm harjusta. Perhoista toimivat Sopuli –perho ja Ylämaan Oranssikupari.
VM aloitti tuulen puolen rannan tuntumasta ja sai sieltä paljon harjuksia. Noin 55 cm harjuksia kuusi kappaletta, pienempiä ei laskettu. Musta Leech muunnos oli päivän perho VM:lla. Markulla päivän suurin harjus oli 56 cm ja pari muuta yli 50 cm harjusta tuli myös. Vaikka tuuli oli kova, paras perho oli ollut Lepakko –pintaperho (kova tuuli yhdistettynä vesisateeseen on myös hyvä pintaperhokeli).
Tauon jälkeen sää oli edelleen tuulinen mutta kohtuullisen lämmin, kuitenkin alle 14 astetta. Sain toisella jaksolla 52 ja 54 cm harjukset Ylämaan Oranssikupari perholla ja Fiery Claret/musta superpupalla, jossa oli pinkki kuula. Ensimmäinen päivä alkoi kohtalaisen mukavasti.
Majapaikassa illan ruokana oli härän filepihviä, uusia perunoita, hyvää kastiketta ja ruokajuomana punaviiniä Chilestä. Jälkiruokana cappuchino moussea.
Ruokailun jälkeen jatkoimme perhonsidontaa ja uusien mallien kehittelyä lähinnä violetin ja sinisen eri sävyistä. Nukkumaan menin 23 aikoihin.



22.7. Sateista ja tuulista
Aamu oli sateinen, harmaa ja tuulinen. Aamulenkillä kiipesin läheisen kukkulan päälle josta sai puhelinyhteyden kotijoukkoihin. Katsoin samalla puhelimella säätiedotuksen joka lupasi lähipäiviksi sadetta, voimakasta sadetta, tuulta ja kovaa tuulta. Tänään testattaisiin kahluutakin vedenpitävyys. Se ei luvannut hyvää videokuvauksia ajatellen.
Markku laittoi aamiaista englantilaiseen tyyliin, munakasta pekonin, sipulin ja perunoiden kera.
Saavuimme venematkan jälkeen suvantojärvelle. Onneksi tuuli ei ollut paha, vain vesisade oli haittana. Aloitimme kalastuksen ja alku oli nihkeää. Sitten tuuli tyyntyi yllättäen ja sade taukosi. Samalla alkoivat päivänkorennot kuoriutua ja harjukset intoutuivat pintakalvoaktiivisiksi.
Markku sain Lepakko –pintaperholla useita hyviä yli 50 cm harjuksia. Oleellista oli, että perholle annettiin pientä liikettä, se aktivoi kalat ottamaan suuren pintaperhon vaikka vastaavan kokoisia vesiperhosia ei ollut liikkeellä. Itse keskityin videokuvaukseen ja välillä sain muutamia hyviä yli 50 cm harjuksia Sopuli –perholla. Markku sai myös uudella violetinsävyisellä uppoperholla useita yli 50 cm harjuksia. VM sai parhaiten kaloja (useita yli 50 cm) Nelson Caddis pintaperholla (punaruskea jossa lisäksi foam kypärä). Minulla toimi parhaiten Sopuli, uusi violetti malli ja Ylämaalainen Oranssikupari perhot. Sain viisi yli 50 cm harjusta.
Palasimme leiriin 19 aikaan (parasta kalastusaikaa ylängöllä on ollut usean vuoden aikana kello 10-18 välinen aika). Leirissä meitä odotti mukava yllätys. Mökissämme oli käynyt vierailija (Joulupukki) joka oli jättänyt pöydälle hieman hyvää Glen Grant Single Malt Whiskyä ja Hardy’s punaviiniä. Kun Whisky laseja ei ollut mukana (tietenkään) niin käytimme tyhjiä filmipurkkeja (hätä ei lue lakia). Oli hyvää.
Illalla luovutimme Perhokalastajan harjus –kirja majapaikan isännälle. Hän oli siitä todella otettu ja mielissään.
Illan ruoka: Härän pihviä, perunamuusia ja punaviiniä. Jälkiruoaksi valkosuklaa moussea.
Päivässä oli parasta se, kun harjukset intoutuivat pintakalvoaktiivisiksi. Oli hienoa nähdä tuikkeja ympäri suvantojärveä.



23.7. Edelleen kurjat olosuhteet
Herätessämme oli sää taas onneton. Tuuli oli kovaa ja puuskittaista pohjoisesta. Lisäksi yllättäen satoi vettä. Mietimme päivän taktiikkaa aamun perhonsidonnan aikana. Jälleen kerran hankalissa olosuhteissa tuli esille se, että kelluntarenkaissa on eroja. Kovassa tuulessa korkealla kelluvilla kelluntarenkailla ei tee juuri mitään. Matalaprofiiliset ovat parempia. Myös räpylöillä on suuri merkitys.
Menimme suvantoon laskevan kosken alle. Siellä oli menossa runsaat kuoriutumiset päivänkorennoilla. Ja kalaa oli kuin kuppaa Töölöössä (perinteinen kansanviisaus).
VM sai 7 kappaletta yli 50 cm harjuksia pikku Tinselillä (7 cm pitkä), Nelson Caddiksella ja kumiperä leechillä. Markku sai viisi yli 50 cm harjusta (suurin 54 cm) Lepakko pintaperholla ja uudella violetilla uppoperholla. Minulla tuli viisi yli 50 cm harjusta (suurin 54 cm) Kumiperällä, Ylämaan Oranssikuparilla ja vaaleanruskealla Adams (laskuvarjohäkilä) pintaperholla. Oli hienoa kalastaa kun harjukset söivät vedenkalvosta valikoiden. Vaikka sää oli surkea, kovaa tuulta pohjoisesta ja vesisadetta, silti oli hyvää pinturikalastusta. Kalojen on syötävä pohjoisessa säällä kuin säällä, kun hyönteisiä on tarjolla.
Illalla majapaikassa jatkoimme perhonsidontaa. Yöllä sää alkoi kirkastua ja odotukset olivat toiveikkaat seuraavalle päivälle. Tuuli kääntyi illalla pohjoisesta lännen suuntaan.






24.7. Ei uutta pohjoisrintamalta
Heräsimme 7 aikaan ja yhdeksältä olimme jo liikkeellä. Sää oli samanlainen, tuulta luoteesta ja tihkusadetta. Suuntasimme kosken alussuvantoon. Havaitsimme, että päivänkorentojen kuoriutuminen oli selkeästi vähäisempää kuin edellisenä päivänä. Uutena hyönteisenä kuoriutui pieniä (1 cm pituisia) vesiperhosia joiden ruskeansävyiset pupat ryömivät kelluntarenkaaseen kuoriutumaan. Oli mielenkiintoista seurata kuoriutumista, joka kesti yllättävän pitkään. Pupat olivat myös varsin vikkeliä liikkeissään ja hyppelivätkin ihmeen reippaasti.
Paikalla oli aika vähän harjuksia ja parvet eivät olleet nousseet sankoin joukoin ruokailemaan sinne.
VM sai viisi yli 50 cm harjusta tinselillä, vaaksiais pinturilla ja valkoisella boobylla (perinteinen harjusperho?). Markku sai yhden yli 50 cm harjuksen. Toimivia perhoja olivat Lepakko ja uusi violetti uppoperho. Minä sain kolme yli 50 cm harjusta, suurin 55 cm. Perhoina uusi violetti, Sopuli, klinkhämer ja Ylämaan Oranssikupari.
Päivä tuli täyteen 17 aikoihin kun suvanto hiljeni selkeästi. Vesi oli noussut edelleen ja nyt se oli noussut muutaman päivän aikana jo 40 cm. Tuuli kääntyi takaisin pohjoiseen. Illasta tuli aurinokoinen.
Illalliseksi oli poronkäristystä, joka oli tehty saksanhirvestä (1.5 kg kolmelle hengelle) perunamuusin, suolakurkkujen ja karpalohyydykkeen kera. Jälkiruokana oli lettuja mansikkahillon ja kermavaahdon kera.





25.7. Lupauksia paremmasta säästä
Aamu sarasti kuten ennenkin, sateisena ja harmaana. Kun heräsi ei tiennyt oliko yö vai päivä, yhtä harmaata oli aina. Yöllä oli kuitenkin tyyntä ja tuuli oli heikkoa, kun suuntasimme kosken alussuvantoon. Saimme parin tunnin aikana hyvin pintaperhoilla harjuksia. Sitten tuuli yltyi jälleen ja sotki samalla suunnitelmamme vierailla rautujärvellä. Kalastimme kuusi tuntia. VM sai viisi yli 50 cm harjusta Nelson Caddis pinturilla. Markku sai kuusi yli 50 cm harjusta. Perhoina ”peurankarvahässäkkä pinturi”, oranssinruskea uppoperho ja uusi violetti. Minä sain neljä yli 50 cm harjusta, kaksi suurinta oli yli 55 cm pituisia. Perhoina Nelson Caddis, uusi violetti ja Sopuli.
Mietimme kalastuksen ohessa, että miksi suvantojärvi ei toiminut edellisvuosien malliin. Syynä oli todennäköisesti voimakas vedennousu, joka yhdessä kovan tuulen muodostamien aaltojen kanssa sotki veden varsin sameaksi hiekkapohjaisessa suvantojärvessä. Se on ollut ennenkin syynä heikkoon kalastukseen mm. Lakselvan yläosan järvellä. Näkösaalistajalle samea vesi on pahasta.

Päätimme Markun kanssa nimetä uuden violetin perhomallini Ylämaan ”pajero” –perhoksi (koska Deep Purple nimi oli jo jostain syystä varattu). Se oli osoittanut toimivuutensa kalareissulla. Se toimi niin sateella kuin kirkkaalla ilmallakin. Ohessa resepti.



Ylämaan ”pajero”
Sidos: Mikko Halonen
Koukku: 6, Kamasan B175
Kuula: Light Pink 3.8 mm
Pyrstö: violetti (purple) marabou lyhyenä ja tuuheana. Sivuille 3 kpl puolelleen hologr. Viininpunaista Flashabouta (nro 6995).
Kierre: ohut soikea hopea (ristiin runkohäkilän kanssa)
Runkohäkilä: grizzle kukko
Runko: ½ purple Ice Dub (ICE298) ja ½ Holo. Purple Ice Dub (ICE172)

Illalliseksi nautimme kanaa riisin ja hyvän chilipitoisen kastikkeen kera, sekä sopivan viileää Etelä-Afrikkalaista valkoviiniä. Jälkiruokana oli mansikkakiisseliä kermavaahdon kera.

Testasin päivän kalastuksessa myös saltwater suunnasta tuttua Circle –koukkumallia, nro 16. Mutta heikoin tuloksin, en saanut siihen tarttumaan yhtään harjusta. Ainakin 20 kalaa kävi näykkäsemässä perhoa (todellista C and R kalastusta). Se ei toiminut ainakaan pintaperhoissa. Pitää testata sitä vielä siikaperhoissa ja nymfimalleissa. Sain kuvattua päivän aikana hyvin materiaalia videolle, kun aurinko paistoi ja valoa oli riittävästi. Tarkoitus on tehdä jälleen Oulun Seudun Perhokalastajien pikkujouluun kooste aineistosta, Grayling Bum ver. III on tulossa.





26.7. Viimeinen kalastuspäivä, taas.
On viimeisen kalastuspäivän aamu, valitettavasti. Uskomattoman nopeasti on viikko taas mennyt. Ja jälleen oli pilvistä, kohtalaista tuulta pohjoisesta. Ihme ettei satanut vettä. Menimme taas kosken alle. Kovalla tuulella on hankala (raskasta) kalastaa isoilla järvillä, vaikkakaan se ei ole mahdotonta.
Kosken alla oli kuitenkin nihkeää. Markku sai Ylämaan ”pajero” perholla viisi yli 50 cm harjusta, suurin oli 52 cm. VM sai neljä yli 50 cm harjusta, joista suurin oli mukava 58 cm harjus! Se tuli Nelson Caddis muunnoksella jossa on foam kypärä (katso kuvaa). Sain kuvattu väsytyksen videolle. Minulla ei ollut hyvä päivä. Väsytin yhtä todella suurta harjusta monta minuuttia. Viimein sain sen pyörähtämään pinnassa ja se oli SUURI. Mutta pian sen jälkeen se irtosi, valitettavasti. Perhona oli Ylämaan ”pajero”. Muita yli 50 cm harjuksia en tavoittanut. No sain kuitenkin yhden 65 cm kalan, ”ylängön haukkan” eli hauen… Tavoitteista kuitenkin jäätiin. Emme saaneet alamittaa rikki, ehkä ensi vuonna.

Viimeistä iltaa vietettiin varusteita pakaten ja viimeisiä ruokia syöden. Nyt oli illalliseksi pekonipastaa ja lettuja jälkiruoaksi mansikkahillon ja kermavaahdon kera….



27.7. Paluu kotimaisemiin
Paluureissu sujui hyvin, jos ei lähdön kolmen tunnin odottelua lasketa. Oli paikallisella kuskilla mennyt ilta hieman pitkäksi viihteellä. Semmoista se aina näköjään on. Sovitusta ajankohdasta myöhästytään 15 min – 5 tuntia, ei ole niin tarkkaa. Kotona oli 23.30 sunnuntaina. Onneksi maanantai oli vielä lomapäivä. Tiistaina alkaa jälleen arki. Vielä lähes 12 kuukautta seuraavaan pohjoisen harjusreissuun. Kyllä se siitä, vai mitä?

Kesän kohokohta lähestyy

Viikko on mennyt, että en ole päässyt kalalle. On ollut perhelomailua ja kaikenlaista ylimääräistä tuohua. Mutta nyt kesän odotetuin kalareissu on jo lähellä. Sunnuntaina 20.7. lähdemme Veli-Matin ja Markun kanssa kohti pohjoista, Finnmarksviddaa. Tavoitteena ovat jälleen suuret harjukset Jiesjavren maisemissa. Varusteet ovat jo pakattuina ja kaikki on valmiina. Tuleva viikko on sitten viimeinen lomaviikko ja edessä on paluu arkeen ja työelämän pariin. Laitan tänne blogiin reissuraporttia, kun pääsen taas koneen ääreen.

Karsintakisoissa sittenkin

Päätin olla osallistumatta Valkeisjärven karsintakilpailuihin mutta pari päivää ennen kisoja soitti Ilkka ja kysyi haluaisinko osallistua kisoihin ns. ”täytekilpailijana” jotta osallistujia saataisiin tarpeeksi.
Se sopi sillä ajattelin sen olevan hyvää harjoitusta kilpailemiseen ja samalla saisin käsityksen tasosta missä mennään kisoissa.

Päivä oli mitä parhain sään puolesta. Enimmäkseen oli pilvistä ja ilman lämpötila nousi lopulta 20 asteeseen. Vesi oli 16.5 asteista mikä on todella vähän keskimääräiseen arvoon nähden.
1. Jakso:
Aikaisemmalla reissulla olin tavoittanut hyvin kirjolohia tyyneltä alueelta. Huomioin myös, että kirjolohet olivat heti aamusta aktiivia kun Isosirvikkäitä kuoriutui. Suuntasin veneen heti jakson alkaessa samalle alueelle. Sain jakson aikana kolme kirjolohta Lepakko pintaperholla. Myös muut kilpailijat saivat hyvin kaloja.
2. Jakso:
Taktiikka oli nyt eri kun annoin venekaverin päättää taktiikasta. Suuntasimme keskelle järveä siikaa tavoittelemaan. Mutta heikoin tuloksin. Venekaverilla oli yksi tärppi sekä ylös asti saatu hauki. Jakson puolivälissä suuntasimme kirjolohipaikalle mutta sielläkin oli heikkoa. Venekaverilla oli yksi tiputus ja minulla yksi pyörähdys perhoon ilman tarttumista. Siinä se.
3. ja 4. Jakso:
Ei minkäänlaista tuntumaa kaloihin. Siioista en saanut mitään havaintoa. Ja kirjolohet olivat myös passivoituneet kirkastuneen sään myötä.

Lopuksi voisi todeta, että kisa ei mennyt ihan odotusten mukaisesti. Olin odottanut, että saisin siikoihin kontakteja. No, tästä on hyvä jatkaa kohti ensi kesän karsintakilpailuja.