Stressiä

Aamuyö 2:27 arkena torstain ja perjantain välisenä yönä. Ei saa nukutuksi kun työasiat painavat mielessä, on se synkkää. Yöllä kun herää miettimään englanniksi seuraavan päivän ongelmia niin silloin ei ole kaikki kyllä kohdallaan työasioissa. Niin valitettavaa kuin se on niin globaali työympäristö ei toimi ainakaan Suomi-Saksa-Kiina osa-alueella. Ja siihen kun lisätään vielä Intialaiset niin sen tietää...
No onneksi on aina perhokalastus. Nytkin keskellä yötä kun unta ei saa niin voi rauhoittua hiukan perhokalastuksen parissa. Esimerkiksi Perhokalastajat.net on paras paikka jakaa tuskaa muiden kanssa näin talvella. Täytyy kyllä sanoa jälleen suuret kiitokset sivuston ylläpidolle. Myönnän, että olen koukussa sivujen suhteen. Foorumia tulee seurattua aika monta kertaa päivän aikana.
Nyt yöllä ajattelin tämän kirjoittelun jälkeen keskittyä perhonsidontaan parin tunnin ajaksi. Paljon pitäisi sitoa vielä saltwater perhoja toukokuun reissua varten. Bonefish ja Permit perhot alkavat olla hyvällä mallilla. Mutta Tarpon perhoja pitää sitoa vielä kymmeniä.
Pidimme Markun kanssa reissupalaveria ja kyllä odotukset ovat korkealla. Molemmat olimme hankkineet myös Suomi-Espanja sanakirjat, joten ei muuta kuin opiskelemaan.
Ei muuta kuin Buenas noches mi amigo!

Muistilistoja

Tuli tässä mieleen, että kuinkahan moni perhokalastaja käyttää apunaan reissuja varten varusteiden pakkauksessa/hankkimisessa erilaisia muistilistoja.
Itsellä on tullut harrastettua niitä jo aika kauan ja niitä on valmiina monille erilaisille reissuille. On olemassa listoja päivän reissusta aina kahden viikon reissuun. Mökki- ja telttamajoitus reissuille. Lohi- ja harjus reissuille. Opastukseen ja kilpakalastukseen. Sekä ulkomaanmatkoille. Laskeskelin, että niitä löytyy ainakin 13 erilaista.
Muistilistojen avulla on helppo alkaa kasaamaan ja pakkaamaan varusteita. Ei tarvitse aina miettiä, että mitä pitää olla ja mitä ei. Muistettavia asioita on nimittäin aika paljon. Perhokalastajathan ovat tunnettuja tavaramääristään reissuilla. Joskus olen miettinyt, että olipa matkan kesto kaksi päivää tai kaksi viikkoa niin siltä matkassa on aina sama määrä roinaa.
Reissujen jälkeen voi listoja päivittää tarpeen mukaan. Niiden avulla voi myös optimoida tavaroiden määrää. Jos et ole vielä kokeillut niin suosittelen!

Kuusi kuukautta aikaa

Se on siinä neljän vuoden säästämisen jälkeen. Saimme bookattua Markun kanssa reissun etelän lämpöön. Tarkoitus on suunnistaa Cuban vesille. Monet varoituksen sanat olen kuullut, kun aloimme suunnittelemaan reissua. Varoitus koski sitä, että tähän kalastuksen muotoon jää sitten koukkuun ja pahasti. Mutta nyt arpa on heitetty, katsotaan miten käy.
Se, että reissu on kohtuu kallis ei riitä. Lisäksi lähes kaikki varusteet pitää hankkia uudelleen. Vanhoista vavoista ei ole hyötyä tropiikin kalastuksessa. Yksikätisiä vapoja pitää hankkia luokkiin:8, 10 ja 12. Lisäksi jokaiseen luokkaan vielä varavavat. Keloista puhumattakaan. Lohikeloista ei löydy tarpeeksi jarrua noille kaloille (Tarpon). Siimoja on hankittu jo 9 kappaletta. Lisäksi fluorocarbon perukesiimoja, punottua pohjasiimaa jne. muita varusteita. Myös asusteet pitää miettiä uudelleen. Kotimaan paidoissa ja housuissa kun ei ole yleensä UV-suojausta nimeksikään.
Jos varusteet menevät uusiksi niin sama koskee myös perhoja. Pitää aloittaa tyhjistä rasioista. Mutta tämä kaikki on osa koko reissun viehätystä. Paljon valmistelua etukäteen ja tietojen keräilyä. Näin talviaika kuluu paremmin.

Synkkää perhonsidontaa…

Perhonsidonnan SM-kisat olivat Jyväskylässä viime viikonloppuna. Osallistuin molempiin sarjoihin ja aika heikolla tuloksella. Yleisessä sarjassa päädyin sijalle 14. Osallistuin myös ensimmäistä kertaa lohisarjaan ja sijoitus oli 27. Lohisarjaan osallistuminen oli kyllä aika positiivinen kokemus. Teknisesti sidonnassa ei ollut ongelmia. Mokat tulivat sitten mittasuhteissa ja yleisessä huolellisuudessa. Onneksi seuramme muut jäsenet pärjäsivät todella hyvin. OSPK:lle tuli lohisarjassa sijat 2. ja 3. Lisäksi tulimme joukkuekisassa sijalle 3. Se tuo hieman lohtua omaan synkkään menestykseen.
Nyt kisojen jälkeen on kyllä itsetutkiskelun paikka. Kisoissa oli myös mielenkiintoista huomata se, että Jouni R. oli kisojen vanhin osallistuja ja minä sitten heti seuraavana. Kaikki muut olivat nuorempia. Missä ovat kaikki vanhemmat sitojat? Kisoissa oli nyt sarja niin junioreille kuin nuorille mutta miksei senioreille (>50 v.)?
Kisajärjestelyt menivät hyvin, tosin seminaarit hieman häiritsivät palkintojenjaon aikataulua. Materiaalit olivat hyviä mutta ajoittain niitä olisi voinut olla enemmän tarjolla. Esimerkiksi lohisarjassa mallardit olivat hyvälaatuisia ja ne riittivät mutta sitten silkit ja villalangat loppuivat kesken?
Ensi vuonna en taida osallistua perhonsidontakisoihin...pitää treenata hieman enemmän jos aikoo pärjätä.

Crab –perhoja ja treenausta

Näin se on, että kalastukset ovat sitten ohitse tältä kaudelta. On aika keskittyä piiiitkäään talveen ja ensi kauden reissuihin. Marraskuussa pidetään Jyväskylässä perhonsidonnan SM-kilpailut ja tarkoitus on osallistua kisoihin. Jos ei menestyksen niin ainakin kannatuksen vuoksi. Viime vuoden kisoista on otettu opiksi ja toivottavasti samoja virheitä ei tule enää tehtyä. Ajattelin myös osallistua ensimmäistä kertaa lohiperhosarjaan. Siinä ei ole kyllä mahdollisuuksia, kun klassisia lohiperhoja ei tule juurikaan sidottua. Nyt kuitenkin piti aloittaa harjoittelu myös tällä osa-alueella. Toinen ja kolmas harjoitussidos alkoi olla ihan kohtuullisen näköinen mutta tarkkuutta vaaditaan paljon etenkin mittasuhteiden osalta. Katsotaan miten käy.

Muutenkin on tullut sidottua perhoja yllättävänkin paljon. Ja erityisesti saltwater perhoja. Niitä onkin pakko sitoa kevään reissua varten aikalailla. Olen sitonut mallien mukaan ja samalla kehitellyt crab –perhoja omien ideoiden pohjalta. Näiden crab –perhojen osalta ei voi kyllä puhua enää perhonsidonnasta sillä se on ennemminkin askartelua erilaisten liimojen kanssa. Softex:n, pikaliiman, epoksin ja kuumaliiman avulla saa tehtyä varsin hauskoja rapuperhoja. Kuumaliiman kanssa paloi sormet aluksi mutta nyt tekniikka on opittu ja siitä on helppo tehdä perhojen runkoja. Toinen materiaali mitä olen käyttänyt soveltavasti on villalevy (huopalevy), jota löytyy mm. Tiimarista. Siitä saa muokattua hyvän pohjan crab –perhon kovalle kilvelle. Ohessa kuvia muutamasta rapuperhosta.

Tästä jatketaan syksyä eteenpäin.

Syksyn viimeisiä viedään

Sunnuntaina iltapäivällä ilma lämpeni hieman plussan puolelle ja ajattelin käydä pikamutkan seuran lammella. Ajaessani sinne huomasin matkalla, että pienemmät lammikot olivat saaneet jo kokonaan jääpeitteen. Silloin tuli mieleen, että onkohan lampikin jo jäässä. Saapuessani paikalle siellä oli muutama muukin tullut ihmettelemään samaan asiaa. Onneksi lammesta oli kuitenkin 1/5 osa vielä ilman jääkantta. Jaksoin kuitenkin kalastella vain puolentunnin ajan. Sitten alkoi kylmä tulla sormiin. Ja kuten tavallista niin mitään havaintoa kaloista ei ollut. Totesinkin, että nyt sitten taisi olla syksyn viimeinen reissu lampi/järvikalastuksen osalta. Joelle voisi vielä päästä käymään hyvällä tuurilla. Taitaa olla kuitenkin parempi alkaa keskittymään harrastuksen talvikauteen eli perhonsidontaan.
Ensi kuussa olisi sitten perhonsidonnan SM-kisat Jyväskylässä, minne on tarkoitus suunnata. Lisäksi edessä on suuri urakka SW reissun perhojen sidonnassa sillä niitä ei ole entuudestaan varastossa ollenkaan. Sunnuntaina sidoinkin 20 Gotcha –perhoa ja muutaman Toad:n alkulämmittelyksi.

SW testailua

Oli aika kylmää lauantaina Oulun korkeudella. Olimme sopineet jälleen saltwater vapojen testausta aamulle alkaen klo 9. Pakkasta oli viisi astetta eli tropical siimat eivät olleet ihan oikeassa ihannelämpötilassa. Kokeilimme VM:n ja Korkin kanssa viisi erilaista sw-vapaa ja jälleen tilanne vaparintamalla selkiytyi. Täytyy kyllä sanoa kiitokset kaikille ystäville ja tutuille ympäri Suomea varusteiden lainaamisesta kokeiltaviksi. Ilman testausta varusteiden hankinta olisi ollut arpapeliä ja virheitä olisi varmasti tapahtunut.

Sunnuntaille sovimme VM:n kanssa, että käymme laittamassa siikajärven veneemme talviteloille. Otimme varalta myös kalastusvarusteet mukaan. Mutta siikajärvellä ei tullut mieleenkään lähteä veneeseen istumaan. Sää oli niin surkea. Saimme kuitenkin laitettua veneen odottamaan jälleen uuden kauden aloitusta. Päätimme poiketa Kiimingissä kirrelammella katsomassa tilannetta. VM:lle lampi oli tuttu mutta minulle ei. Kalastelimme surkeassa säässä (puuskittaista pohjoistuulta ja vesisadetta) pari tuntia. Kuten tavallista niin minulla ei ollut mitään tapahtumia. VM:llä oli yksi tärppi ja ylös asti tuli kaksi kirreä pinkillä leechillä.

Saapa nähdä, että miten tässä vielä pääsee kalastamaan tälle syksylle. Mieli tekisi vielä harjuksen syyskalastukseen. Myös merellä olisi mukava päästä käymään. Siika ja meritaimen kausi alkaa olla kohtapuolin Hailuodossa...

Syysharjusta Koillismaalla kalastamassa

Vierailin kotipuolessa Taivalkoskella viikonloppuna ja lauantaina oli mahdollisuus lyhyeen reissuun joelle. Lähdimme Pekan kanssa yhden aikaan iltapäivällä kohti koskikalastusalueen yläosia. Sää oli muuten hyvä mutta kova tuuli (myrsky puuskineen) häiritsi hieman kalastusta.
Aloitimme koskialueen alaosasta ja sieltä tuli joitakin alamittaisia kaloja. Pekka sai yhden mitallisen harjuksen pinturilla (tanhukärpänen). Siirryimme ylävirtaan ja sieltä tuli edelleen vain pienempää kalaa pintureilla. Yksi tukevampi tärppi oli ministreamerissa. Niska-alueelta saimme sitten edelleen pieniä harjuksia. Ja yhden mitallisen harjuksen sain Tenon ministreamerillä.
Siinä kaikki tällä kertaa harjuksen syyskalastuksesta eli aika heikkoa oli sääolosuhteiden puolesta. Vesi oli myös täynnä puiden lehtiä ja sen lämpötila oli vielä 11 astetta. Nyt lokakuun puolella alkaa harjuksen syyskalastus olemaan parhaimmillaan Koillismaan korkeudella.

Lammella

Kyselin paria kaveria kalalle sunnuntaille siikajärvelle mutta ei onnistunut, oli töitä ja opiskelua. En jaksanut lähteä yksin järvelle joten suunnistin pikareissulle seuran lammelle. Ilma oli hieno, aurinko paistoi ja tuulta ei ollut juuri lainkaan. Saapuessani järvelle 10.30 siellä oli jo pari seuran kaveria kalastelemassa. Oli ollut hiljaista.
Reilun kahden tunnin session aikana sain yhden kirjon pyörähtämään roikkubuzzerissa. Siinä kaikki tapahtumat. Siika-Simo sai kaksi kirjoa Usual –pinturilla samassa ajassa. Ei ole helppo kirjon kalastus. Tämä tuli jälleen todettua.

Visiitti lammelle

Torstaina tuli mahdollisuus käydä pikainen visiitti seuran lammella iltakalassa. Olin paikalla 18:00 aikaan ja aloitin kalastuksen tuulen puolelta. Vajaan puolen tunnin kalastuksen saldona oli vain yksi pyörähdys pinnassa. Vaihdoin paikkaa tyynelle alueelle lammen toiselle puolelle, siellä oli joitakin pintakalvoaktiivisia kaloja liikkeellä. Aloitin uppoperhoilla mutta ei mitään kontaktia. Vaihdoin pintaperhon ja roikkujan. Paikalle tuli myös seuramme jäseniä, kaveri vaimonsa kanssa. Ja niinhän siinä kävi, että kaverin vaimo sai lähes heti tärpin pinturiinsa.
Kun pintaperhot eivät kelvanneet niin vaihdoin perhoiksi roikkubuzzerin ja uppobuzzerin. Pian pääsin heittämään tuikkiin ja samassa tuli tärppi ilman tarttumista.

Siinä olikin visiitin tapahtumat. Kello 19:30 lähdin pois, kun tuuli alkoi olemaan puuskaista ja vettä alkoi ropisemaan yhä enemmän. Siinäpä taas kaikki tältä reissulta.

Kisailua ja testailua

Lauantaina oli syyskarsintakisa Oulussa. Tapahtuma oli mukava edellisenä vuonna ja päätin osallistua siihen myös tänä vuonna. Huonommin kisa ei voisi mennä kuin viime vuonna, silloin en saanut kalan kalaa.
Pääsin ensimmäisellä jaksolla paikkoihin jotka olivat hyviä. Ensimmäisen puolen tunnin aikana tiputin yhden ja sain ylös yhden kirjon oranssilla perinneperholla. Naapuripoolissa tuli ylös samaan aikaan neljä kirjoa. Toisen puolen tunnin aikana sain kirjon mustalla buzzerilla. Ensimmäisen jakson viimeisellä puolen tunnin ajalla oli myös yksi tärppi. Aloitus oli ihan hyvä.
Mutta sitten tuli taas paluu arkeen. Seuraavilla kolmella jaksolla en saanut ylös yhtään kalaa. Tärppejä oli kuitenkin muutamia. Ei ole kirjon kalastus minun lajini, se tuli jälleen kerran todistettua. Tulin kisassa sijalle 10. Lepakko –joukkueemme jäsen Korkki pärjäsi kuitenkin hyvin ja tuli toiseksi kilpailussa. Joukkueena olimme sitten lopulta kolmansia. Ensi vuonna tavoitteet ovat jälleen korkeammalla.

Sunnuntaina oli vuorossa jälleen Saltwater välineiden testausta Oulujoen varrella. Testasimme Markun, VM:n ja Korkin kanssa kymmenkunta erilaista SW vapaa erilaisilla siimayhdistelmillä. Jälleen tästä kokeilusta oli apua ja välineistön hankintakuvio alkaa olla jo selvillä tulevaa kevään reissua varten.

Tälle syksylle pitäisi päästä kyllä vielä käymään ainakin kerran siikajärvellä ja myös joella. Katsotaan miten käy.

Lammella pikavisiitillä

Torstai-iltana pääsin piipahtamaan pikavisiitille seuran lammelle. Kalastukseen oli aikaa vain 1.5 tuntia. Paikalla oli kaksi muutakin seuran kaveria, kun saavuin paikalle. Ilma oli oikein sopiva ja mukavan lämmin ajankohtaan nähden.
Aloitin kalastuksen uppoperhoilla ja heti ensimmäisellä heitolla oli tärppi. Jatkoin uppoperhoilla mutta ilman muuta tapahtumaa. Vaihdoin paikkaa lammella aina 20 minuutin välein. Vaihdoin perhot roikkujiin ja sain niihin kolme pyörähdystä ilman kiinnittymisiä. Siinä kaikki, eli en saanut mitään ylös asti pikaisella reissulla. Heikkoa oli. Ei ole kirjojen kalastus mitenkään vahvinta osa-aluetta meikäläisellä.
Kiirettä on nyt vähän joka puolella ja saattaa olla, että vasta reilun viikon päästä pidettävä syyskarsintakisa on seuraava kalastustapahtuma.

Keski-ikää

Keski-ikä on sitten virallisesti alkanut, kun 40 vuotta tupsahti täyteen. Se, että miten keski-iän kriisi alkaa näkymään on vielä avoin kysymys. Ainakaan vielä ei ole "suuria muutoksia" mielessä. Perhokalastuksen kannalta mietittynä keski-ikää ei ole vielä saavutettu. Jos vaikka perhokalastus on aloitettu 15 vuoden iässä ja se jatkuu 75 vuotiaaksi, niin perhokalastusuran keski-ikä on siinä 30 vuoden paikkeilla. Nyt perhokalastusta on takana 25 vuotta ja perhonsidontaa 27 vuotta. Eli paljon on vielä opittavaa ja tutkittavaa. On hienoa, että perhokalastus on niin monitahoinen laji että siinä kukaan ei pysty olemaan "täysin oppinut" eikä ole olemassa vain yhtä totuutta asioista. Aina on jotain uutta.
Viime vuosien aikana kiinnostus on suuntautunut entistä enemmän järvikalastuksen suuntaan. Sitä suosittelen jokaiselle jota alkaa koskikalastus puuduttamaan. Vaikka täysi vuosikymmen tuli täyteen niin mitään juhlia ei ole tarkoitus järjestää. Sitten 10 vuoden päästä katsotaan tilannetta uudelleen. Kuitenkin ensi keväälle on suunnitteilla reissu Korkin kanssa kokeilemaan tropiikin kalastusta. Sitä varten on säästetty nyt neljä vuotta. Siinä on lahja itselle. Tämä osa-alue on jälleen täysin uutta ja siihen pitää opiskella talven aikana perustietoja kirjallisuudesta. Lisäksi varustehankintaa pitää tehdä.
Aina täytyy myös olla mielessä/suunnitteilla uusia ideoita/projekteja perhokalastuksen osa-alueella. Niistä kuitenkin lisää parin vuoden päästä...
Tästä on hyvä jatkaa.

Testausta ja kalastusta

Lauantaina kävimme VM:n kanssa testaamassa jokirannassa saltwater välineistöä. Kokeilimme erilaisia siimoja eri vapoihin, jotta oikea luokitus selviäisi ennen siimatilauksien tekemistä. Paikalla oli kymmenen erilaista SW-vapaa ja laukullinen siimoja. Testaaminen oli antoisaa ja paljasti jälleen monia hyödyllisiä seikkoja siimoista ja vavoista. Sekin tuli todettua, että nykyinen #12 9’ vapa oli todellinen ”ranteenmurskaaja” ja sillä heittäminen oli tuskaa. Vielä on paljon ostettavaa varustepuolella tulevaa loppukevään reissua varten…..

Sunnuntaille sääennuste näytti lupaavalta ja päätimme suunnata VM:n kanssa siikajärvelle. Saavuimme sinne 09:55 ja olosuhteet olivat kohdallaan. Tuulta oli vain nimeksi, aurinko paistoi (pilviä oli tulossa) ja oli oudon lämmintä (+19 astetta) ajankohtaan nähden. Lisäksi kalat olivat erittäin vedenkalvoaktiisia ja tuikkeja näkyi paljon. Syykin selvisi kun pääsimme vesille. Pinnalla oli paljon lentomuurahaisia ja kalat napsivat niitä.
Olin ennakoinut tilanteen rannalla ja sivutapsissa oli muurahainen valmiina. Vene ankkuriin, toinen heitto ja siika kiinni. Valitettavasti se pyristeli itsensä irti väkäsettömästä koukusta. Olimme kuitenkin hieman myöhässä sillä pian pinta-aktiivisuus hyytyi. Vaihdoimme paikkaa ja sain kirjon kuulapää nymfillä. VM sai myös kirjon roikkujalla ja heti sen jälkeen siian (noin 40 cm) joka vapautettiin liian pienenä. Paikalle saapui myös Siika-Simo joka näytöstyyliin otti peräkkäisillä heitoilla siiat 47 ja 48 cm. Meillä oli myös aikalailla tapahtumia; tärppejä ja nousuja perhoihin ja karkuutuksia. Sain vielä yhden siian (47 cm) ylös ennen kalastussessiomme loppua.
Täytyy kyllä todeta, että päivä oli erinomaisen mukava. Tapahtumia oli paljon pitkin päivää ja siiat näyttäytyivät pinnassa enemmän kuin kertaakaan koko kesän aikana aikaisemmin. Sää oli myös erittäin suosiollinen.

Kalastuskrapula

Pääsin käymään pikareissulla siikajärvellä. Sää ei ollut mitenkään hyvä ja kova tuuli vaikeutti kalastusta. Veden lämpötilakin oli 21 astetta. Kalastelin kolme pitkää laskua pitkin järveä ajoankkurin kanssa mutta ei mitään, ei edes tärppiä. Siinä vaiheessa tuli tunne, että nyt en jaksa enää ja lähdin kohti kotia. Jotenkin oli tyhjä olo edellisen Finnmarkin reissun jälkeen. Siellä kalaa tuli ihan hyvin ja kotijärvellä ei oikein mitään. Oli tullut aivan ilmiselvästi kalastuskrapula.
Edellisen kerran olen kokenut vastaavan vuonna 2000 Varzinan taimenleirin kalastuksen jälkeen. Silloin kalastuskrapula oli vielä pahempi. Ja sen vaikutus on vieläkin vahva. Sen jälkeen en ole taimenta kalastanut tosissaan kotipuolen vesistöissä. Se vaara näissä hyvin paikkojen kalastusreissuissa on.
No, aika parantaa kalastuskrapulankin. Toivottavasti. Sillä edessä on muutenkin paluu arkeen ja työelämän pariin, kun lomat on sitten pidetty tältä vuodelta. Toivottavasti tässä elo-lokakuussa pystyy vielä käymään hyvillä viikonloppureissuilla.

Tour de Finnmarksvidda 2009 raportti

Maanantai - Matka alkaa
Levottoman yön jälkeen (kuten aina matkaa ennen) heräsin ennen kellon soittoa 6.50. Kannoin varusteet autoon ja suuntasin hakemaan Veli-Mattia ja Korkkia. Kello 9 aikoihin olimme liikkeellä kohti pohjoista.
Pidimme kahvitauon hyväksi todetulla paikalla Kukkolankosken rannalla. Matka jatkui ja Hetassa söimme Grillikioskilla burger annokset. Kautokeinossa desinfiointi ja lupien osto. Ja lopulta 9 ½ tunnin ajomatkan jälkeen olimme parkkipaikalla. Kylmä olut maistui makealta. Ja yllättävän nopeasti, noin puolen tunnin jälkeen kyyti saapuikin hakemaan meitä. Vajaa pari tuntia höykkyytystä ja olimme majapaikassa 12 tunnin matkustamisen jälkeen. Paikassa oli myös muita kalastajia Puolasta ja Ruotsista. Loppuilta menikin sitten asennoitumisessa paikalliseen rytmiin ja erämaan tunnelmaan muutaman viileän oluen säestyksellä. Vesi oli viime vuoteen verrattuna todella alhaalla, noin ½ metriä matalammalla.



Tiistai – Suvantojärvi kutsuu
Aamulla heräsimme jo ennen kello kahdeksaa. Ja hitaiden aamutoimien ja pekoniaamiaisen jälkeen suuntasimme ylävirtaan moottoriveneellä. Sää oli loistava. Aurinko porotti mutta pohjoistuuli piti huolen siitä, että kaikki fleece varusteet piti olla päällä. Todellista kerrospukeutumista: lyhyet kalsarit, pitkät kalsarit, ohut fleece kerrasto, paksu fleece haalari ja kahluuhousut. Lisäksi ohut vaellussukka, paksu vaellussukka, gore sukka ja paksu fleece sukka.
Kalastus aloitettiin perinteisesti rannalta. Veli-Matti teki muutaman heiton ilman tulosta. Korkki jatkoi ja heti ensimmäisellä heitolla kala oli kiinni, joka kuitenkin irtosi pian. Toisella heitolla jälleen kala kiinni ja pian vapautettiin reissun ensimmäinen harjus. Koko tapahtumasarja saatiin videoitua. Minä menin seuraavana. Perhona oli edellisiltana sidottu koko pinkki Sopuli –perho. Neljäs heitto ja kala kiinni. Harjus oli noin 53 cm, joka vapautettiin. Päivä alkoi ihan mukavasti. Päivän tapahtumia:
VM: Päivän suurin oli 56-57 cm harjus, toistakymmentä yli 50 cm pituista. Paljon tiputuksia. Perhona oli Foam ”kypärä” Nelson Caddis.
Korkki: Viisi yli 50 cm harjusta, suurin 53 cm. Perhoista parhaiten toimi uusi pinkin sävyinen viritelmä (tarkemmin perhosta myöhemmin).
Mikko: Seitsemän yli 50 cm harjusta, suurin 52-53 cm. Perhoista paras oli Sopuli –perho. Myös Korkin uusi pinkki kuulapää ja edelliskesän ykkösperho ”Ylämaan Pajero” toimivat hyvin.
Pieniä < 50 cm harjuksia ei lasketa mukaan näihin tilastoihin.
Kalat löytyivät selkeästi syvistä väylistä. Matalalla oleva vesi aiheutti tämän.

Lopetimme kalastuksen 18.30, sillä iltakalastus ei ole ollut koskaan mitenkään hyvää. Oli sama siirtyä majoitukseen. Illalla ruokana oli poronkäristystä, joka tehtiin jälleen saksanhirvestä. Lisämausteena oli Hickory savuaromia. Ruoka tarjoiltiin perunamuusin ja karpalohyydykkeen kera. Myös suolakurkkuja löytyi. Valitettavasti tummaa olutta ei ollut nyt mukana. Lapin kulta sai korvata sen puutteen.

Illalla Puolalainen Darek tuli juttelemaan ja oli hiukan ihmeissään päivän tapahtumistamme. Ei meinannut uskoa vaikka näytin hänelle videota ja kuvia. Ilta jatkui ulkona siimojen testaamisella . Menossa oli mukana Vina Maipo (cabernet sauvignon) Chilestä.



Keskiviikko – Tuulet kääntyy etelään…
Aamulla aurinko helotti kirkkaalta taivaalta. Näky oli outo sillä aina ylämaissa oli ollut pilvistä ja sateista. Viime vuonnakin aurinko paistoi yhtenä päivänä pari tuntia. Myös sääsket ja mäkärät olivat huomanneet lämmön.
Oli taktiikkapalaverin paikka. Päätimme odottaa isännän heräämistä, että pääsisimme vihdoinkin rautupaikalle. Aamupalaksi laitettiin munakasta käristyksen lopuilla ja sipulilla höystettynä. Mutta meni muutama tunti, eikä mitään tapahtunut. Sitten meni hermot ja päätimme lähteä itse reissuun. VM jäi sairastamaan ja minun ja Korkin mukaan lähti Puolalainen Darek.
Vaikka tuuli oli etelästä, oli se silti sen verran kovaa että haittasi hieman järven kalastusta. Toki Korkki sai heti parin heiton jälkeen ensimmäisen kalan venepaikasta Puolalaisen puistellessa epäuskoisena päätään. Sitten päivä jatkuikin heikkona. Edellispäivän meininki oli poissa. Kalat olivat hukassa. Parin tunnin kalastuksen aikana sain kuitenkin pari > 50 cm harjusta. Perhona oli punamusta superpupa punaisella kuulalla.
Pidimme Korkin kanssa taktiikkapalaverin ja suuntasimme seuraavalle suvannolle. Siellä alkoi tapahtua. Ja perhona oli ”Ylämaan Pajero”. Korkki tuli myös paikalle. Parin tuikin jälkeen vaihdoin perhoksi Sopulin, johon tuli yksi nousu ilman tärppiä. Sitten Lepakko –perho siiman päähän ja > 50 cm harjus. Marek tuli paikalle ihmettelemään meininkiä. Hän aloitti kalastuksen mutta ilman tuloksia. Korkin kanssa saimme siitä vierestä muutaman > 50 cm harjuksen. Tunnin jälkeen paikka hiljeni.
Uusi tilannepalaveri ja paikan vaihto. Siellä laitoin siimaan Sopuli –perhon ja vajaan tunnin aikana sain kolme > 50 cm harjusta. Lisäksi perhoon tuli muutamia pyörähdyksiä.
Päivän saldo:
Korkki: kolme > 50 cm harjusta. Päivän perhoja olivat uusi pinkki, kuparipinkki ja #8 Lepakko Nelson.
Mikko: kuusi > 50 cm harjusta.

Ja paluu perusleiriin. Illallisena oli spagettia. Kastike muodostui sipulista, pekonista (500 g), kuohukermasta, hunajasta, tirauksesta konjakkia, mustasta pippurista ja juustosta. Ruokajuomana puna- ja valkoviiniä tuntemuksen mukaan. Huomautus reseptiä testaaville: Kastikkeessa pitää olla nestettä 4 dl, myös parmesan juusto olisi suositeltavaa. Jälkiruoaksi oli voissa paistettuja lättyjä mansikkahillon ja kermavaahdon kera. Juomana oli Cafe au Chocolat ja kermana toimi Stroh ”54”.
Puolalaiset vierailivat majapaikassa illan aikana useaan otteeseen. Annoin Sopuli –perhon koekäyttöön. Lisäksi he koeheittivät Vespertina –perhovapaa pihalla. Ja tilaus tuli.
Puolenyön aikaan olo oli aika turpea. Viini oli ainoa joka piristi edes vähäsen.



Torstai – kalastusta vaan
Heräsin kello 8 aikaan. Oli pilvistä, aurinko pilkisti aina välillä. Mutta se tuuli, niin se oli jälleen kääntynyt pohjoiseen. Ja se oli puuskittaista. Ennen Korkin ja VM:n heräämistä sidoin pari Sopulia rasiaan kaiken varalta. Samalla mietin, että jotain uusia paikkoja pitäisi päästä kokeilemaan mutta kulkeminen on se ongelma.
Reilun tunnin päästä heräsivät myös toiset. Puolan kaveri oli ollut aamuyön kalassa ja palasi leiriin, kun olimme aamuaskareissa. Pekoniaamiaisen jälkeen otimme konjakkisnapsit jotta maha pysyy hyvänä erämaassa, eikä ala oireilemaan.
Sitten ajo veneellä ja kävelyä renkaat selässä. Saavuimme paikkaan joka oli ollut edellisenä kesänä hyvä mutta nyt veden vähyys teki siitä paikasta hankalan. Syviä paikkoja ei ollut paljon ja siitä oli tullut entistäkin enemmän vain päivystyspaikka.
VM meni yläosaan ja sai nopeasti kaksi 55 cm harjusta streamerilla. Korkilla ja minulla oli hiljaisempaa, vain muutama tärppi. Korkki sai kuitenkin pian 50+ cm harjuksen. Kalastelimme aikamme ja oli jälleen taktiikkapalaverin paikka. Ja koska oli hiljaista päätimme suunnata jälleen tutulle järvelle. Kuljimme kelluntarenkailla pitkin suvantoja hiljakseen samalla kalastellen. Juuri ennen järveä tuli ”Ylämaan Pajeroon” tälli oikein kunnolla. Väsyttelin sitä aikani ja sain lopulta ylös mitattavaksi 56.5 cm harjuksen. Loppuvaiheessa väsytystä piti olla tarkkana sillä paikalle ilmaantui ylämaan shakaali eli hauki. Hauki (4-5 kg) seurasi harjusta tarkasti ja ennen kuin vapautin sen, ajoin vavan kärjellä hauen tiehensä. Ruokatauon ja taskulämpimän konjakkisnapsin jälkeen jatkoimme järven kalastusta.
Suuntasimme Korkin kanssa varmoille tutuille paikoille järvessä (niitäkin löytyy järvistä yllättävän hyvin) ja sain sieltä Korkin pinkillä 50+ cm harjuksen. Juttelimme samalla, kuinka järviä oppii lukemaan vuosin myötä ja Hotspotit ovat varmoja vuosi toisensa jälkeen. Jatkoimme syvänteen reunan kalastusta ja pian tuli tälli ja samassa kala oli ilmassa. Taimen! Se otti samaan pinkkiin perhoon. Tiukan taiston jälkeen sain kalan ylös. Mittasimme sen myöhemmin 53 cm pituiseksi. Otin sen ylös kun kokit halusivat sen syötäväksi. Se päätyi savustettavaksi.
Jatkoimme järven kalastusta ja perhoiksi laitettiin Sopulit. Pian alkoi tapahtua muuten hiljaisella järvellä. Saimme 5 kpl 50+ cm harjuksia ja lukuisia tällejä. Se oli hienoa kalastusta.
Päivän saldo:
VM: 7 kpl 50-55- cm harjuksia. Perhona Marabou Sopuli (pyrstö marabousta).
Markku: 4 kpl 50+ harjuksia. Perhoina Sopuli ja pinkki.
Mikko: 5 kpl 50+ cm harjuksia, suurin 56.5 cm. Perhoina Sopuli, pinkki ja ”Ylämaan Pajero”.

Leiriin päästyämme oli illallisen aika. Ruokana oli kanaa ja riisiä (Jasmin). Kastikkeessa oli mukana limeä, hunajaa, chiliä ja kuohukermaa. Jälkiruoaksi oli valkosuklaa moussea.
Kalastuksen aikana oli joulupukki vieraillut jälleen leirissämme. Nyt sinne oli jätetty Puolalaista makkaraa ja WARKA olutta. Vietimme Puolalais teemailtaa.

Tuuli oli ollut kovaa. Eikä kalastuksellisesti ollut mikään huippupäivä, jotain uutta pitäisi keksiä seuraavalle päivälle. Saimme sovittua yläosan veneen lainasta seuraavalle päivälle.



Perjantai – kevyttä retkeilyä ja kelluntaa
Kello 7.30 sää näytti lupaavalta. Ei ollut paha tuuli idän suunnalta. VM sairasteli ja päätti jäädä leiriin. Pakkasimme Korkin kanssa varusteet kantokuntoon päiväreppuihin. Mukaan otettiin minimivarustus eväiden suhteen (energiapatukoita ja konjakkia). Tukevan pekonimunakas aamiaisen jälkeen lähdimme matkaan, sinne missä emme olleet aikaisemmin käyneet. Reilun kolmen tunnin matkaamisen jälkeen pääsimme vesille uudessa järvessä. Järvi näytti pian luonteensa, se oli rautujärvi profiililtaan ja harjuksen kalastukseen se ei ollut oikein sopiva. Tutkimme järveä koko päivän ja harjuksia löytyi aikaisempien kokemuksien perusteella sopivan näköisistä paikoista (pohjaprofiili ja syvyys). Olimme siellä mistä Lidman on kirjoittanut. Koko 4 km pituisesta järvestä löysimme kuitenkin pienen alueen josta harjuksia löytyi. Päivän saldona oli kaksi 50+ cm harjusta sekä rautu ja pieniä taimenia. Renkaalla tuli polskittua 6.5 km, eipä tarvinut mennä kuntosalille reisilihaksia treenaamaan. Alemmalla järvellä pääsimme mukaan hienoon pintaperhosessioon, kun harjukset söivät tuulen rajassa pintakalvosta hyönteisiä. Se oli hienoa kalastusta.
Olimme takaisin pääleirissä 23.50. Myöhäisenä illallisena söimme tortilloja jauheliha, sipuli, paprika ja chili/valkosipulisoosi täytteillä. Unta ei tarvinut houkutella parin viinilasillisen jälkeen.



Lauantai – ilman sääskiä ei ole harjuksia
Alkuperäinen suunnitelma mennä ylös ei onnistunut taaskaan. Kuskilla oli muita sovittuja menoja. Eli suunnitelma B käyttöön. Lähijärvelle omalla kyydillä.
Alku oli hankalaa ja heikkoa. Mutta sitten Korkki löysi paikan jossa harjusparvet pyörivät. Eli kalat pitää etsiä järvistä, ei ne häviä sieltä mihinkään. Ja kalastus olikin sitten yhtä juhlaa. Parin tunnin ajan harjuksia tuli solkenaan. Ja erityisesti isoilla pintaperhoilla.
Päivän saldo:
Korkki: 6 kpl > 50 cm harjuksia, perhoina pinkki ja peurankarva lepakko.
Mikko: 5 kpl > 50 cm harjuksia, perhoina Klinkki #8 ja kaksi ylämaan sarjan perusperhoa.
VM: 4 kpl > 50 cm harjuksia., perhona pinkki Sopuli (kunnes häntä meni poikki).

Sää oli itä parhain. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta koko päivän ja lämmintä oli 18-20 C astetta. Nyt tarkeni jopa ilman paksua fleece paitaa ja pipoa.

Illalliseksi oli porsaan fileepihvejä ja uusia perunoita. Kastike: pippurikastike, sulatejuustoa ja kermaa. Lisänä maustevoita. Jälkiruokana oli mansikkakiisseliä ja kermavaahtoa.

Illalla saimme sovittua, että aamulla (viimeinen kalastuspäivä) lähdemme kello 09 paikallista aikaa kohti todellista ylämaata. Odotukset olivat korkealla kun menimme nukkumaan.



Sunnuntai – ylämaan seikkailua
Yöllä 02 aikaan ulkona oli hienoa. Auringon nousu punasi hennosti lumihuippuiset vuoret syleilyynsä. Kun heräsin 08 kellon piipitykseen oli muutos tapahtunut. Kaikki oli kostean sumun peitossa ja näkyvyys oli pari sataa metriä. Synkkyys valtasi mielen.
Pääsimme kuitenkin matkaan minuutilleen (mikä on harvinaista) kohti ylämaita. Matkasimme veneillä noin kaksi tuntia ylöspäin, paikoille joissa kukaan meistä ei ollut koskaan käynyt. Siellä myös ilma kirkastui ja aurinko alkoi paistaa pilvettömältä taivaalta. Maisemat olivat kuin elokuvista (jollainen pitäisi tehdä). Meillä oli aikaa 11 tuntia, sitten kyyti tulisi jälleen hakemaan.
Kalastimme monia uusia järviä, etsien oikeanlaisia paikkoja, profiileita ja syvyyksiä. Lopulta pääsimme järveen joka oli kuin tehty harjuksille. Ja niinhän se olikin. Se oli aikamoista tykitystä pari tuntia. Ranteet olivat aivan tohjona väsyttelystä. Sain siinä ajassa 10 kpl 50+ cm harjuksia (mm. 54, 55 ja57 cm).
Jatkoimme kuitenkin matkaa ja saavuimme pari tuntia ennen hakua viimeiseen järveen. Sitten alkoi sataa kaatamalla. Mikä oli outo kokemus, kun olimme tottuneet jo jatkuvaan auringon paisteeseen. Kyyti tuli hieman etuajassa ja olimme takaisin leirissä puolen yön paikkeilla.
Päivän saldo:
Korkki: 2 kpl 50+ cm harjuksia, perhoina Pajero ja uusi pinkki, joka nimettiin Violetta –perhoksi. Uusi perho oli saatu Ylämaalais –perhosarjaan.
VM: 4 kpl 50+ cm harjuksia, perhoina pinkkiä, pintureita ja surffilauta.
Mikko: 10 kpl 50+ cm harjuksia, perhoina ”Ylämaan Pajero” ja pari muunnosta. Lisäksi täysin pinkillä Sopulilla tuli yksi rautu!

Violetta
Koukku: 8, Kamasan B175
Kuula: oranssi kuula
Pyrstö ja runko: marabou FL. CERISE (Blood Quill) MB511
Kierre: soikea hopea

Ylämaan vanhoja viisauksia 2000-luvulta: “Kun ikää tulee lisää niin perhot isonee ja perukkeet vahvistuu ja samoin kalat”



Maanantai – paluu kotimaisemiin
Ja matka alkoi kohti kotia hyvissä ajoin ja aikataulussa. Muoniossa Pizzaa syödessä päätimme tehdä poikkeuksen ja ajaisimme kohti etelää Ruotsin puolta. Kun pääsimme rajan yli, totuus valkeni karseasti, Ruotsi on kehitysmaa teiden kunnossapidossa. Voinkin sanoa, että älä aja koskaan väliä Muonio-Kolari Ruotsin puolta jos et halua autosi särkyvän. Suomessa ehkä joskus sotien jälkeen ovat tiet olleet yhtä huonossa kunnossa kuin oli tuo tie. Tulipahan ainakin käytyä paikassa nimeltä Huuki. Myös autonavigaattorin karttavalmistaja on todennut saman sillä, kartta oli aivan pielessä tuolla osuudella. Miksi päivittää karttaa, kun siellä ei ole kunnon tietäkään. Pyysin tuolla synkällä osuudella Korkkia myös valitsemaan levylaukustaan mahdollisimman ankeata kotimaista musiikkia. Ja niinhän ajelimme vajaa 100 km Janne Tulkkia kuunnellen, eikä masentavampaa musiikkia ehkä voi enää olla….
Kun pääsimme takaisin kotomaan kamaralle, laitettiin Led Zeppelin soimaan ja tunnelma kohosi heti (ehkä syynä oli myös laadukkaampi tie). Olin kotona 20.50.

Kiitoksia mukana olleille hyvästä matkasta! Jälleen tuli opittua uutta ja haastetta riittää tuleville vuosille.

Matkalla otin 257 kuvaa Pentax Optio WPI -kameralla ja 869 kuvaa Canon 5D Mark II kameralla (EF 24-70 mm f/2.8L USM). Kaikki harjukset väsyteltiin Vespertina Grayling Series vavoilla ja keloilla.

Parempaa kuvashowta ehkä tulevana talvena sitten jossain...

Tour de Finnmarksvidda alkaa

Tätä on taas vuosi odotettu. Huomenna alkaa matka kohti pohjoista ja Tour de Finnmarksvidda 2009 käynnistyy. Mukana ovat VM ja Korkki. Tavoitteena ovat jälleen suuret harjukset. On parempi ettei aseta etukäteen mitään liian huimia tavoitteita eli katsotaan sitten miten käy. Olen takaisin koneen ääressä 28.7. ja kunhan valokuvat on purettu muistikorteilta niin kirjoittelen tänne tarinaa tapahtumista. Niin ja perhohuoneen remontti valmistui myös ajallaan, päivää ennen reissuun lähtöä. Siitäkin lisää sitten myöhemmin.

Taivalkosken suunnalla

Sunnuntaina tuli pikalähtö Taivalkoskelle. Illalla tein pikaisen visiitin Kurtinjärvelle harjuksien toivossa. Mutta se reissu lopahti jo alkuunsa ukonilmaan ja rankkaan vesisateeseen. Vain muutamia särkiä kerkisin saada perholla ennen paluuta mökille.
Maanantaina suuntasin uusitulle (kunnostetulle) Kostonjoen yläjuoksun koskelle. Olin vieraillut siellä viimeksi kahdeksan vuotta sitten. Ja kovasti oli maisemat muuttuneet. Koski oli kunnostettu täysin uusiksi ja vanha uoma oli otettu käyttöön. Mielestäni kunnostuksen jälkeen koski näytti paljon paremmalta kuin aikaisemmin, uittoränninä. Kalat olivat vain tiukassa. Joitakin harjuksia sain ja yksi taimen veti tapsit poikki. Odotellaan vielä muutama vuosi ja sen jälkeen Kostonjoesta voi tulla erittäin hyvä kohde koillismaalla.
Siinä meni aamu- ja iltapäivä. Illalla suuntasimme Pekan kanssa Pärjänjoen suvantojaksolle. Tavoitteena oli etsiä siikoja. Ja tavoitteeksi se myös jäi. Pekka sai reissun ainoan kalan, 40 cm harjuksen pienen kosken niskalta. Suvantoalue oli täysin kuollut. Lisäksi vesisade sotki loppuillan kalastuskuviot. Tulipahan ainakin ulkoiltua ja rämmittyä sääskien syöttinä. Ehkä ensi vuonna juhannuksen aikaan siellä voisi vierailla uudelleen.
Nyt sitten jatkuu perhohuoneen remontti ja varusteiden pakkaus alkaa hiljalleen.

Kisailemassa

Vuorossa oli kesän toinen karsinta ja samalla viimeinen. Vaikka enää ei ollut mahdollisuuksia päästä finaaliin piti silti lähteä mukaan kisaan, sillä järvikalastus on kuitenkin aina hauskaa. Kisat pidettiin Valkeisjärvellä, Utajärvellä.
Lähdimme Korkin kanssa aamulla matkaan ja sovimme menomatkalla joukkuekisasta sekä suunnittelimme taktiikkaa päivälle. Sää oli haasteellinen: lämmintä +25 astetta ja auringon porotusta.

1. Jakso: Veneparina oli Aki T. Suuntasimme mökkirannan tuntumaan ja pian alkoi tapahtua. Aki sai ensimmäisenä kalan, siian 43 cm jäniksennaamakarvanymfillä. Minä sain kirjon 42 cm pienellä pehmythäkiläisellä uppoperholla. Siinä jakson tapahtumat. Korkki sai myös yhden siian.

2. Jakso: Veneparina oli Petteri M. Suuntasimme tutuille paikoille mutta ei mitään, ei edes tärppiä koko jakson aikana minulle eikä veneparilla. Tässä meni metsään. Joka jaksolta pitää saada kalaa jos aikoo pärjätä. Korkki sai yhden kalan.

3. Jakso: Veneparina: Markku I. Menimme keskelle järveä alueelle josta edellisellä jaksolla oli tullut hyvin tapahtumia. Jakson aikana sain yhden 48 cm siian perus nymfillä. Venepari jäi ilman tapahtumia, samoin Korkki.

4. Jakso: Veneparina oli Juha H. Takaisin mökkirantaan. Ensin oli tärppi ilman tulosta. Hieman myöhemmin sain kirjon 43 cm pehmythäkiläisellä uppoperholla. Siinä kaikki veneen tapahtumat. Korkki sai yhden siian ja muutama tärppi oli ollut myös.

Sijoitukset:
1. Aki Tikkanen (OSPK)
2. Kaj Kujala
3. Markku Korhonen (OSPK)
4. Janne Määttä (OSPK)
5. Kristian Salmela
6. Mikko Halonen (OSPK)

Lopuksi: Kisa meni selvästi paremmin kuin edellisenä vuonna. Hyönteismaailman kuoriutumiset olivat tyystin erilaisia kuin aikaisemmin ja sen varaan ei voinut laskea. Jälleen tuli opittua uutta ja uusi ajoankkuri menee ostoon. Ensi vuonna vuoden kisaan ollaan jälleen hieman viisaampia.

Ensi viikolla jatkuu remontti ja käväsen mutkan Taivalkoskella. Sitten onkin edessä kesän kohokohta....

Kelluntarengaskausi on aloitettu

Sain puhuttua pikakäynnin siikajärvelle lauantaina. Ehtona oli, että takaisin pitää olla jo klo 14. Aamulla oli kello soimassa 6.30. Pikainen aamupala ja matka kohti siikajärveä. Olin pakannut kaikki valmiiksi autoon jo illalla. Kelluntarengas oli myös täytetty jo kotona valmiiksi jotta aikaa ei kuluisi turhaan siihen puuhaan järvellä. Ajattelin, että nyt on aika aloittaa kauden kelluntarengaskalastus. Sää ei ollut oikein otollinen, ajattelin kun saavuin järvelle. Lämmintä oli vain 7 astetta! Ja tuulta pohjoisesta.
Ei ollut sääskiä mutta ei myöskään mitään hyönteisiä järvellä. Polskiessa järvelle tuli heti sellainen tunne, että nyt alkaa tapahtumaan sillä kelluntarenkaasta kalastettaessa tuntuma ja fiilis on ihan eri luokkaa kuin venekalastuksessa. Kymmenen minuutin jälkeen tuli tärppi ja siikahan se siellä. Pian vapautin noin 40 cm siian, hyvin alkoi. Jatkoin kelluskelua ja pian oli pari tärppiä. Toista siikaa väsyttelin jonkin aikaa mutta se tippui sitten pois. Näin sen siian käyvän pinnassa ja sain heitettyä nymfit sopivalle etäisyydelle ja erittäin hitaasti otin siimaa sisään, välillä pysäyttäen. Tärppi oli erittäin varovainen, mutta niin vain siika ei pysynyt väkäsettömässä koukussa.
Pidin hetken taukoa ja jatkoin kalastusta keskellä järveä. Eikä aikaakaan kun tuli tukevan tuntuinen tärppi. Varovaisen väsyttelyn jälkeen haavitsin 45 cm pituisen siian. Perhona oli Ylämaan Zulu. Otin kalan mukaan, kun se ei oikein toipunut.
Sää alkoi huonontua ja kauden ensimmäinen kelluntarengassessio painoi jo jaloissa. Päätin lähteä pois kahden ja puolen tunnin kalastuksen jälkeen. Olin erittäin tyytyväinen lyhyen kalastuksen tapahtumiin.
Ensi viikolla on luvassa perhelomailua Etelä-Suomessa ja sitten lauantaina on Karsintakisa. Kisaan ei ole paineita sillä finaaliin ei ole enää mitään mahdollisuuksia. Ajattelin keskittyä kisassa kokeilemaan erilaisia tekniikoita.

Siikajärvellä

On se helppoa nykyään, nimittäin kalastusreissujen suunnittelu lyhyellä aikavälillä kun on käytettävissä erilaisia sääennustuksia. Yksi käyttökelpoisimmista on Forecan täsmäsää palvelu. Seurasimme näitä ennustuksia VM:n kanssa pitkin viikkoa ja tulimme siihen tulokseen, että lähdemme siikajärvelle sunnuntaina 09.00. Kriteereinä olivat; pilvisyys, tuulen suunta ja voimakkuus.
Saapuessamme järvelle olosuhteet näyttivät ihanteellisilta. Ei juurikaan tuulta, oli lämmintä ja pilvistä. Soudimme järvelle ja tapasimme siellä V-A:n kaverinsa kanssa, olivat olleet järvellä jo pari tuntia ja kertoivat kalojen olleen aktiivisia jo ennen 09 aikaa. Muutama tiputus oli siioista tullut ja yksi ylös asti.
Suuntasimme järvellä kohtaan jossa oli tuulen raja ja tarpeeksi syvää. Kolmen tunnin aikana näimme kyllä pintakalvoaktiisia kaloja mutta aika heikolla menestyksellä. VM sai sentään yhden kirjon pienellä kuulapäänymfillä. Hyönteisiä oli hyvin liikkeellä ja myös Järrisirvikästä (P. bipunctata) kuoriutui mukavasti. Vaihdoimme paikkaa ja laitoin siiman päähän Lepakko –pinturin. Eikä aikaakaan kun alkoi tapahtua. Sain sillä perholla kaksi kirjolohta. Ja vielä yhden kuulapää nymfillä. VM sai emergentillä vielä yhden kirjon ja nymfillä pienen 40 cm siian, joka vaputettiin. Se vaan, että siiat olivat jälleen hukassa. Juttelimme ja tulimme siihen tulokseen, että järven siikakanta on mennyt alaspäin ja kovaa vauhtia. Enää ei edes kaloja näy vaikka on kesän paras aika...
Lopettelimme kalastuksen 15 aikoihin, kun ukonilma alkoi tulemaan päälle oikein kunnolla.

Tekopitäjässä

Juhannuksena oli suunta Taivalkoskelle. Lauantaina oli sitten pikainen mahdollisuus käydä joella. Kun aikaa oli vähän, suuntasin läheiselle Turvakon alueelle. Kalastelin kolme tuntia jokien liittymäkohdasta alavirtaan. Harjukset olivatkin yllättävän aktiivisia pintakalvoravinnon suhteen. Päivänkorentoa kuoriutui hiljalleen ja kalat söivät pinnan tuntumasta emergenttiä ja esiaikuista. Sain muutaman mittaharjuksen. Kalastus oli mukavaa pitkästä aikaa. Se vaan, että aikaa oli niin vähän käytettävissä.

Jälleen on edessä työviikko ja ehkä tulevana viikonloppuna tulee suunnattua siikajärvelle.

Karsintakisassa

Lauantaina sitten oli Kemin/Simon karsintakisa. Arpa heitti minut B-ryhmään eli ensin järvelle. Venekaveriksi tuli Perttu. Aloitimme järvikalastuksen perinteisestä hyvästä paikasta. Eikä mitään ensimmäisellä laskulla. Vaihdoimme paikkoja mutta ei niin mitään koko neljän tunnin jakson aikana. Kisa alkoi mahdollisimman huonosti.
Ensimmäinen jokijakso oli pooli 2 Kalliokoskella. Keskityin kalastamaan kovemman virran alueita ja monttuja mutta ei mitään. Ei ainuttakaan mitallista harjusta koko poolista.
Toinen jokijakso oli Hamarinkoskella, pooli 7. Mielestäni paikka näytti selvältä ja taktiikka oli tiedossa. Kahlasin suoraan joen yli nopean virtauksen pääväylään. Lähdin kampaamaan tarkasti aluetta ylävirtaan puolalaistekniikalla. Yli puolet jaksosta kului tähän. Eikä mitään kontaktia kaloihin vaikka paikka oli kuin tehty harjukselle. Yläosaan saapumisen jälkeen päätin vaihtaa taktiikkaa ja lähdin menemään alavirtaan perinteisillä uppoperhoilla. Näin yhdessä tasaisen virran alueessa tuikin ja viistätin uppoperhon alueen yli. Sain mielestäni pienen harjuksen tarttumaan perhoon. Katselin kalaa ja olin vapauttamassa sitä, kun ajattelin että pitää se sittenkin mittauttaa varmuuden vuoksi. Ja niinhän se olikin sitten 30.5 cm pitkä harjus. Ja samalla ainoa kisassa saamani mittakala. Eli meni aika surkeasti nämä kisat. Jälkikäteen mietittynä oli pitänyt panostaa enemmän hitaan virtauksen / matalampiin paikkoihin pooleissa. Mutta näinhän sitä taas oppi uutta.

Kaikenlaista

No niin, nyt on aika palata jälleen kalastuksen pariin ja kaikenlaista on tapahtunut tässä viimeaikoina.

Olimme perhereissulla etelän mailla ja siellä sattui kaupassa silmään seuraavan näköinen vesipullo (etiketti) ja tietysti valitsen sen monien joukosta.

Lohiuutisia kuuluu joka puolelta. Keski-Norjassa on ollut heikompaa, kun ei ole vettä. Simojoelta on tullut jo lohta ja tapahtumia on ollut paljon. Tornionjoen alaosalta tulee parhaillaan lohta. Kaveri sai sieltä mm 17 kg lohen ja isompi vei kaikki siimat...

Kamera puolella olen siirtynyt nyt Canonin käyttäjäksi.

Ja pääsin lopultakin käymään to 11.6. siikajärvellä. Odotukset olivat korkealla sillä ajankohta on juuri oikea L. Vespertinan hätsingeille. Olosuhteet olivat myös kohadallaan. Tuulta vain nimeksi, pilvistä ja lämmintä. Veden pintalämpötilakin oli jo 15 astetta. Mutta kalastus ei vain sujunut niin kuin suunnittelin. Kuoriutumisia oli todella vähän ja kalat eivät oikein aktivoituneet niistä, paitsi ahvenet ja pari kirjoa. Siiat olivat hukassa, pari pintakäyntiä kuitenkin näkyi. Päivän tuloksena oli yksi tärppi, kolme siian pyörähdystä emergentissä ja yhden kirjon tiputus väkäsettömään koukkuun sidotusta pinturista. Ei onnistu nyt siian kalastus laisinkaan.

Lauantaina on vuorossa sitten Kemin/Simon karsintakisat. Kahluuhousuja en ole vielä tälle kaudelle jalkaan laittanut...

Siimoja oikomassa

Keskiviikkona oli seuran perinteinen siimojen oikomistilaisuus joka pidettiin seuran lammella. Paikalle oli saapunut mukavasti porukkaa ja tunnelma oli leppoisa. Sadekin rauhoittui ja sää oli mitä parhain. Kalat vain olivat tiukassa. Tapsa sai pari kalaa ja minä väsyttelin jonkin aikaa yhtä kirreä. Siinä tapahtumat tunnin ajalta.
No niin, nyt sitten koittaa puolentoista viikon hiljaisuus kalastusrintamalla. Sen jälkeen päivän verran siiankalastusta ja sitten on edessä Simossa karsintakisat. Se vaan, että jokikalastuskautta tässä ei ole kerinnyt vielä avaamaan ennen kisoja....

Erämessuilla

Se oli sitten neljän päivän rutistus. Olin to – su Pohjois-Suomen Erämessuilla OSPK:n osastolla. Messuilla oleminen onkin paljon helpompaa ja vähemmän rasittavaa kun ne ovat kotikaupungissa.
Mukavaa oli jälleen tavata paljon vanhoja tuttuja. Ostoksia en tehnyt paljoa, vain yhdet housut ja E.W. Honkavuoren lohiperhoista tehdyn taulun ostin.
Seuraava tapahtuma on keskiviikkona seuran lammella, siellä on kevään viimeinen perhoilta ja perinteiset siimojen oikojaiset. Sitten tuleenkin parin viikon hiljaiselo perhokalastusrintamalla. Vuorossa on perhelomailua. Sen jälkeen on tarkoitus päästä tosissaan siiankalastuksen pariin ja myös kilpakalastukseen.

Siikajärven kauden aloitus

Vihdoin pääsin erinäisten sattumusten johdosta käymään kauden aloitusreissun siikajärvellä. Aurinko paistoi, tuulta oli juuri sopivasti ja kaikki kohdallaan. Pintaveden lämpötila oli 11 astetta. Olin järvellä 10.00-15.00. Kalastelin tutuilla alkukauden paikoilla ja etsin siikoja aikaisemmin keväällä toimineilla perhoilla. Olin järvellä aivan yksin pari tuntia, sitten paikalle saapuivat myös Jukka T. ja Mikko R. Sekä muutama tunnistamaton perhokalastaja.
Mutta ei mitään. En saanut mitään kontaktia siikoihin. Eivätkä myöskään Jukka ja Mikko. Ihmettelimme vaisuutta. Mutta tämmöistähän tämä on varsinkin alkukaudesta.
Näin kalastuksen aikana yhden tuikin. Pinnalla oli aika hiljaista hyönteismaailmankin suhteen, vain pieniä kaksisiipisiä kuoriutui vähäsen.
Ensi viikolla on ohjelmassa Pohjois-Suomen Erämessut Oulussa. Sen jälkeen viikko menee perhelomalla ja vasta kesäkuun puolivälissä pääsen seuraavan kerran käymään kalalla. Synkkää on....ei voi mitään. Perinteinen Tenon lohireissukin meni puihin tänä vuonna. Kesä on jo mennyt etukäteen vaikka ei ole edes kunnolla vielä alkanutkaan.

Pakko päästä

Sunnuntaina oli semmoinen tunne, että nyt on jo pakko päästä kalastelemaan. Edes vähäksikin aikaa. Aamulla oli hoidettu äitienpäivän kakkukahvit ja iltapäivälle ei olisi mitään ohjelmaa tiedossa. Sää oli vain aika kurja. Vettä sateli mutta katsoin netistä sadealueen liikkeet ja totesin, että sateet ovat loppumassa (on se näppärä palvelu). Suuntasin siis seuran lammelle pikavisiitille. Lammelta oli jäät lähteneet vajaa viikko sitten. Kun pääsin rantaan niin sadekin loppui ja tuuli tyyntyi.
Kalastelin lammella kaksi tuntia mutta ilman tapahtumia. Näin kuitenkin neljä tuikkia keskellä lampea eli jokunen kala oli vielä hengissä talven jälkeen. Oli kuitenkin rentouttavaa päästä edes heittelemään kunnolla talven jälkeen. Tästä se kesä alkaa!

Demoilta

Päätimme muutaman hengen porukalla järjestää Oulun seudulla perhokalastusvälineiden demoillan ja nyt oli se päivä. Se vaan, että normaalin tuurin mukaisesti sää oli mitä surkein. Juuri kun ilta oli alkamassa niin taivas repesi ja vettä alkoi sataa kaatamalla ja sitä sitten kesti seuraavat kolme tuntia. Kyllähän kunnon varusteilla pärjäsi ulkona, ei siinä mitään mutta säätila vaikuttaa suoraan yleisön määrään. Onneksi paikalle tuli kuitenkin innokkaita perhokalastuksen ystäviä sentään muutama kymmenen kokeilemaan erilaisia varusteita. Tästä on hyvä jatkaa ja varmasti tulevina vuosina ajatusta kehitellään eteenpäin.
Olin esittelemässä uutta Vespertina tuotemerkkiä ja sen Grayling Series perhovapaa ja –kelaa. Ja vapaa testanneet olivatkin positiivisen yllättyneitä sen toiminnasta.

Saapa nähdä, että milloin sitä pääsee oikein kalalle tänä vuonna. Pahalta näyttää jo koko tuleva kesä etukäteen, taitaa kalastukset jäädä aika heikoille....
Lähiaikoina pitäisi kuitenkin päästä avaamaan jo järvikausi. Ja pian on edessä myös Pohjois-Suomen Erämessut missä olen mukana perhoseuran osastolla.

Perhomessuilla

Torstai-iltana aloitin jo auton pakkaaminen messuja varten. Farmari oli mitoitettu aika tarkasti täyteen tavaraa. Perjantaina alkoi sitten heti aamulla 08 aikaa pitkä ajomatka kohti Tamperetta. Pääsin hyvin messuhallille iltapäivällä ja sain onneksi ystäviltä apua osaston pystyttämisessä. Olisi ollut aika hankala laittaa niitä sermejä yksin pystyyn. Kiitoksia Matille ja messujen vieraille (Marvin Nolte, Stoyan Filipov ja Trevor Jones) avusta! Illalla sain Mikalta kutsun osallistua perhomiesten saunailtaan. Siellä oli paikalla SW-kalastuksen joukkoa. Vanhoja tuttuja ja uusia tuttavuuksia. Kyllä tarponeita väsyteltiin ja Shock Tippet perukkeita sidottiin. Loppuillasta meno oli jo railakasta. Pääsin nukkumaan 02 aikoihin.

Lauantaina sitten alkoivat messut kunnolla. Täytyy sanoa, että nyt järjestäjät olivat panostaneet messujen uudistamiseen ja kiitokset siitä heille. Messuilla oli jälleen mukava tavata vanhoja tuttuja ympäri Suomea. Se oli messujen parasta antia itselle. En päässyt katsomaan mitään näytöksiä kun kaikki aika meni osastolla. Yleisöä ei vaan ollut nyt niin paljon kuin odotettiin ja kauppa ei oikein käynyt. Sitä samaa sanoivat myös muut näytteilleasettajat. Itsellä messut menivät rahallisesti tappion puolelle.
Mukavaa oli kuitenkin jutella vierailijoiden kanssa Harjus –kirjasta. Illalla oli sitten vuorossa kalamiesilta ja siellä esittelin harjus-elokuvaa. Ja oli mukava saada hämmästeleviä kommentteja varsinkin ulkomaan vierialijoilta. Jätin Whiskyt suosiolla väliin ja menin nukkumaan jo 23 aikaan sillä sunnuntaina oli pitkä ajomatka taas Ouluun edessä.

Sunnuntai olikin sitten perinteisesti aika hiljainen päivä messuilla. Ehkä pitäisi miettiä messujen pitämistä vain yhtenä päivänä? Annoin harjus kirjan Jardinelle ja hän oli ihmeissään varsinkin kirjan kuvista. Onneksi sain jälleen apua Matilta, Helenalta ja Marvinilta osaston purkamisessa ja pääsin liikkeelle 17 aikoihin. Kuusi tuntia meni kotimatkassa. Kilometrejä kertyi yhteensä 1056. Illan hämärtyessä jännitystä toi väsymyksen lisäksi hirvet. Niitä bongasin 4 Viitasaaren – Oulun väillä. Yksi tilanne oli aika vaarallinen...onneksi ei sattunut mitään.

Nyt odotellaan jäiden sulamista ja Pohjois-Suomen Erämessuja.

Kiitokset kaikille messuilla juttelemassa käyneille!

Siimoja ja vapaa testaamassa

Kävimme VM:n kanssa testaamassa uutta Vespertina Grayling Series vapaa. Tarkoitus oli etsiä sille sopivia siimoja suositeltavaksi. Kokeiltavana oli 14 eri siimaa luokissa 5 ja 6. Oli kyllä aika mielenkiintoista kokeilla eri siimoja yhdellä vavalla. Sitä suosittelen kyllä muille myös. VM ei aluksi tiennyt mikä siima oli aina kokeiltavana ja yllätys oli suuri kuin kerroin siiman. Aina ei kallein siima ole paras. Nyt halvin siima (12 €) päihitti monta kalliimpaa siimaa (esim. 80 € siiman).
Vavalle löytyi kolme eri siimaa joita voi suositella varauksetta. Mutta toki täytyy aina muistaa, että mieltymykset ovat meillä jokaisella erilaiset siimojen ja heittotyylien suhteen. Vapaa voi testata myös nyt Perhomessuilla tulevana viikonloppuna Tampereella. Siellä nähdään, tervetuloa osastolle (Nordic Pro-Fly Fishing) juttelemaan.

DVD katsaus – Bugs of the underworld

Jokainen perhokalastaja tietää sen, että hyönteismaailman tuntemus auttaa kalastuksessa. Sen suunnittelussa ja taktiikoissa. Tulin hankkineeksi trailerin perusteella mielenkiintoisen DVD:n - Bugs of the underworld. Siinä näytetään pinnan alta, että miten eri hyönteiset liikkuvat. Ja siitä onkin apua perhojen suunnitteluun ja kalastukseen. Ainakin itse (ja VM myös) sain uusia ideoita etenkin järvikalastukseen, perhojen rakenteisiin (pupat) ja varsinaiseen kalastukseen. Suosittelen kyllä katsomaan kyseisen DVD:n.

Hankikorreja etsimässä

Ja niin koitti Pääsiäisen aika. Olin perhereissulle käymässä Taivalkoskella ja ajattelin samalla käydä katsomassa perinteiden mukaisesti kevään edistymistä Kostonjoen rannoilla. Hiihtelin rantatörmää ja etsin samalla merkkejä Hankikorreista. Mutta oli vielä aika hiljaista. Parin sadan metrin matkalla näin vain 10 aikuista korria hangella. Nymfejä ei näkynyt missään. Toki vesi ja lumitilanne oli semmoinen, että nymfeillä oli aika hankala päästä ryömimään rantatörmälle kuoriutumaan. Paras aika on vielä edessä Kostonjoella, ehkä viikon päästä voi olla jo täysi tohina päällä.
Ajatuksena oli kuvata videolle veden alta nymfien liikehdintää mutta se jäi nyt haaveeksi. Joitakin kuvia sain sentään otettua pokkarilla. Mielenkiintoisin seikka oli löytää aivan vesirajasta jään päältä tyhjiä vesiperhosen toukkien suojakoppia. En keksi tähän muuta järkevää selitystä kuin, että koskikara on sukeltanut niitä pohjasta ja kaivanut sitten toukan sieltä kopan suojasta jään päällä.
Muutaman Hankikorrin lisäksi löysin hangelta kaksi erilaista kaksisiipistä. Siinä kaikki tällä kertaa. Ensi viikolla on luvassa taas uutta ja mielenkiintoista tapahtumaan perhokalastusrintamalla mutta siitä sitten lisää myöhemmin.

On the road again…

Nyt oli päämääränä Etelä-Savo ja Savonlinna. Olin Savonlinnan Seudun Perhokalastajien vieraana pitämässä esitelmää, perhonsidontaa ja näyttämässä elokuvaa. Oli jälleen mukava tapahtuma, paikalla oli 25 henkeä.
Pitkä oli jälleen matka, yhteensä tuli ajettua 920 km. Seuraavaksi aletaan sitten valmistautumaan Perhomessuille. Kaikki osaston tavarat pitää laittaa kasaan ja tehdä mainos yms. asiat valmiiksi. Siinä se huhtikuu menee mukavasti. Hankikorri kalaan ei taida päästä tänäkään vuonna. Ehkä pääsiäisenä voisi käydä katsomassa Koillismaan kohteita.

Esitelmä Kuusamossa

Vierailin lauantaina Kuusamossa Siilasmajan Kilta ry:n kutsumana. Pidin esitelmää harjuksen järvikalastuksesta ja näytin myös elokuvan. Paikalle oli tullut mukavasti porukkaa, noin 40 henkeä vaikka ulkona oli mitä parhain keväinen ilma. Oli jälleen mukava kertoa järviharjuksen perhokalastuksesta ja siitä kuinka Kuusamossa on hyvät mahdollisuudet tähän kalastukseen. Toivottavasti moni innostui tästä perhokalastuksen muodosta ja alkaa etsiä harjuksia Kitkajärveltä tulevana kesänä.
Tilaisuuden loputtua vierailin pikaisesti Jounin kotona ja tutustuin vanhojen Suomalaisten perhon kokoelmaan. Jounilla onkin varsin mielenkiintoisia perhoja olemassa alkuperäispakkauksissa.
Viikon päästä suuntaan sitten Savonlinnan suuntaa esitelmän pitoon.

Aina ei onnistu…

Eikä edes joka toinen kerta, saati sitten kolmaskaan kerta. Tämä tilanne on tullut vastaan viimeisen vuoden aikana erilaisten kalastusreissujen suhteen. Monenlaista matkaa olisi ollut tarjolla, ilmaiseksi tai edullisesti. Ruotsiin, Skotlantiin tai tropiikkiin. Mutta aina, erilaisista syistä johtuen en ole voinut lähteä reissuun. Viimeisin tarjous tuli tänään, olisi ollut lohen kevätkalastusta Skotlannissa huhtikuun lopussa kuuluisalla joella ja vielä hyvillä pooleilla. Mutta niin vain sattui, että Perhomessut ovat samaan aikaan ja sinne on pakko mennä kirjoja myymään. Ei auta...no jospa se sitten vielä joskus onnistuisi. Ainakin ensi talvena pitäisi päästä lämpimään paikkaan. Sitä reissua varten on säästetty nyt muutama vuosi Markun kanssa.
Tulevana viikonloppuna vierailen Kuusamossa pitämässä esitelmää ja näyttämässä harjus elokuvaa.

Lohiperhoja sitomassa

Pitkästä aikaa oli jotain vaihtelua näin talven keskellä. Pienellä porukalla olimme sitomassa lohiperhoja Pasi K:n opastuksella. Sidoimme perhoja Tenolle ja samalla juttelimme kalastuksesta ja sen eri teorioista. Ilmanpaineen vaikutuksesta ja värien maailmasta. Siinä sitä riittääkin miettimistä yön pimeille tunneille jos ei meinaa uni tulla.

Hiljaista on....

En tiedä, että mikä taas on mutta ei oikein saa taas mitään aikaan perhokalastusrintamalla. Yksi ilta sain sentään sidottua kaksi järviperhoa - Kate McLaren mallia. Englannissa tätä kehutaan joten pitää kokeilla myös kotoisissa vesissä. Muutenkin pitäisi aloittaa Irlanti/Englanti suunnalta tulevien järvikalastusperhojen laajamittaisempi kokeilu. Pitäisi vain saada sidottua niitä.
No onneksi maaliskuu on lähellä, jospa auringon lisääntyvä määrä saa taas aktivoitumista aikaan.

Tulihan sitä palautetta elokuvasta…

No niin, nyt Harjuksen Valtakunta –elokuvan teatterinäytökset on sitten pidetty. Ja yllättävästi tuli myös palautetta kiertoteitse ei siis suoraan, vaan Rovaniemen tilaisuuden järjestäjille oli soiteltu oikein urakalla.

Trailerin nähneet ovat tienneet, että elokuvassa otetaan myös miestä väkevämpiä juomia (tosin aika hillitysti), lisäksi varsinaisessa elokuvassa käytetään kirosanaa peräti kaksi kertaa. Elokuvaa ei mainostettu lasten elokuvana ja silti näistä asioista oli tullut kriittistä palautetta. Hmmm...kun katsoo iltapäivällä TV:stä vanhoja kotimaisia elokuvia niin meno niissä on usein paljon rankempaa, puhumattakaan alkuillan saippuasarjoista.
Pitääkin muistaa jatkossa, että perhokalastuselokuvia ei kannata katsella alle 15 -vuotiaiden kanssa. Ehkä sille pitäisi hakea peräti K-18 leima. Se ei sovi myöskään ahdasmielisille (AM K-??). Niin ja eihän elokuvaa olisi ollut pakko katsoa jos alkoi ahdistamaan, keskenkin sieltä olisi voinut poistua. Elokuvan toinen kirosanan tulee esille jo ensimmäisen kahden minuutin aikana, sen jälkeen olisi kyllä kerinnyt poistua salista.
Lisäksi oli tullut valitusta musiikista, se ei ollut kuulemma sopivaa. Valitan...mutta humppafestivaalien yms. musiikkia voi etsiä toisenlaisista elokuvista. Jos ei melodinen hevi miellytä, niin ei voi mitään.
Valitusta oli tullut myös siitä, että elokuvassa ei kerrottu ja opastettu juuri mitään. Musiikkia oli ollut liikaa. Niin...muistaakseni trailerissa kerrotaan, että siinä ei opeteta mitään. Niitä elokuvia voi ostaa muualta. Elokuva oli ollut myös liian pitkä, väsytyksiä oli ollut liikaa, heittämistä ei näytetty juuri ollenkaan. Maisemaa oli liian vähän jne...
Tässä pahimmat valitukset. Olen pahoillani tilaisuuden järjestäneen tahon puolesta jos rahoille ei saanut vastinetta...ai niin, tilaisuus (luento) ja elokuva olivat ilmaisia kaikille joten en valitettavasti voi palauttaa pettyneille pääsymaksurahoja takaisin. Menetetylle vapaa-ajalle en voi mitään.

Nämä asiat muistan mainita etukäteen tulevissa esityksissä. Esityksiä on vielä pari kertaa Savonlinnassa ja Perhomessuilla. Sen jälkeen sitä ei ole enää nähtävillä.

Tämä jos mikä antaa jälleen motiivia tehdä asioita omalla kustannuksella ja tarjota niitä kaikille ilmaiseksi...kyllä perhokalastus on hieno laji!

Onneksi elokuvasta tuli myös kannustavaa palautetta ja kiitosta siitä, että joku näkee vaivaa järjestääkseen kyseisiä tilaisuuksia.

Lauantain OSPK:n näytöksessä ja sunnuntain yleisessä näytöksessä oli molemmissa noin 30 katsojaa.

Ei nukuta, ei sitten millään...

Pakko oli mennä hetkeksi tietokoneelle rauhoittumaan. Tulin juuri Rovaniemeltä luentoreissulta. Kyllä takki on taas tyhjä. Aamulla oli herätys 6.30, siitä töihin. Töissä puolipäivää workshoppia ja muuta hommaa. Kello 14 lähdin ajamaan kohti Rovaniemeä. Tilaisuus alkoi kello 18 ja loppui 20.30. Sitten taas tien päälle ja kohti kotia. Kotona olin sitten 23:40. Nyt valvomista tunnin verran ja sitten kokeilemaan josko uni tulisi. Aamulla on taas herätys 6:30.

Mutta oli hienoa käydä Rovaniemellä pitämässä esitelmää harjuksen perhokalastuksesta järvillä ja suvannoilla. Antti oli saanut hyvän mainoksen Lapin-Kansaan kuvan kera.
Esitelmän pitopaikka oli Tekun luentosalissa. Kyllä alkoi hymyilyttämään, kun aloitusajankohdan lähestyessä sali täyttyi. Lopulta kaikille ei löytynyt edes istumapaikkaa. Antti laski, että paikalla oli Rovaniemen Seudun Perhokalastajien iltamien ennätysyleisö, kolme kertaa jäsenmäärä. Siellä oli paikalla 122 henkeä! Oli uskomattoman hieno tunne pitää esitelmää isolle porukalle joka oli kiinnostunut aiheesta. Myös Harjuksen valtakunta -elokuva sai mukavaa palautetta, vaikka sitä ei voitu katsoa aivan loppuun, kun videotykki lämpeni liikaa ja sammutti itsensä automaattisesti.

Kiitokset vielä Rovaniemen Seudun Perhokalastajille kutsusta.

Pitkän ajomatkan aikana kerkesi taas ajatella syvällisiä asioita ja sitä, että miksi sitä pitää kulkea pitämässä näitä tilaisuuksia. Siinä saa ajella yksin pitkiä matkoja ympäri Suomea ja palkkiota ei niistä juurikaan saa, eikä kehtaa Suomessa edes pyytää. Sen, että matkakulut saa pois. Saapa nähdä kuinka kauan tätä jaksaa....

Kirja maailmalla

Olipa mukava nähdä, että Perhokalastajan Harjus -kirja on saanut huomiota myös maailmalla. Kirja on esitelty lyhyesti Saksan perhokalastajien foorumilla osoitteessa: http://www.fliegenfischer-forum.de/buchbe.html

Seuraava tapahtuma on vierailu Rovaniemen Seudun Perhokalastajien kerhoillassa 11.2. (http://www.rovaseudunperho.net/Kalenteri.html) ja sen jälkeen viikonloppuna on sitten Harjuksen Valtakunta elokuvan esitys Oulussa. Tällä selviää ohitse helmikuusta ja kohti kevättä.

Kerhoiltaa pitämässä

Vierailin sunnuntaina Keski-Suomen Perhokalastajat ry:n kerhoillassa Jyväskylässä. Pidin esitelmää harjuksen järvikalastuksesta ja näytin myös Harjuksen valtakunta –elokuvan. Toivottavasti jokunen innostuu harjuksen järvikalastuksesta. Siinä on mahdollisuuksia paljon. Jyväskylänkin ympärillä on yllättävän paljon kohteita.
Kyllä on todettava, että ajomatka oli pitkä yhdelle päivälle taas äkkiseltään. Mutta siihen pitää taas tottua. Seuraava tapahtuma on vierailu Rovaniemen Seudun perhokalastajien kerhoillassa helmikuun 11. päivä.

Kerhoillassa

Hiljaista on ollut tammikuun alku. Perhoja en ole saanut tehtyä ollenkaan. Kaikki ylimääräinen aika on mennyt elokuvan editoinnissa ja nyt se on valmis. Enää ei jaksa tiivistää.
Kävin pitkästä aikaa kerhon seuraillassa. Aiheena oli Pomperon sidonta ja tarinointia kalastuksesta.
Seuraava aktiviteetti on vierailu ensi viikolla Keski-Suomen Perhokalastajien kerhoillassa.