CUBA Salt Water -reissu

To 6.5. klo 19:18 Atlantin yllä
Kyllä perhokalastajalla on pitkä matka kaukaisiin kohteisiin. Aamulla oli herätys 04 aikaan, Oulusta kone lähti 06, Helsingistä Pariisiin 9 aikoihin ja sitten 13 (piti lähteä, oli pari tuntia myöhässä) kohti Havannaa. Kauan odotettu reissu oli alkanut Markun kanssa ja neljä vuotta kerätyt rahat oli käytetty.
Kaikenlaista tuskaa oli ilmassa ennen reissua. Sairastumisia, Islannin tulivuoren tuhkaa ja matkanjärjestäjän sekoilua. Kuukausi ennen reissu tuli ilmoitus, että emme pääsekään reissuun. He olivat tehneet tupla bookkauksen. Hieman ihmetytti mutta alkoi haista siltä, että Venäläisten iso raha ajoi Suomalaisten yli. Matkanjärjestäjä tarjosi alkuperäisen Santa Maria kohteen tilalta Cayo Cocoa/Cayo Romanoa. Suostuimme siihen varauksella ja tietyillä ehdoilla koska reissun valmisteluja oli tehty jo syksystä lähtien, lomat sovittu, työt siirretty jne. Reissumme oli myös eräänlainen matkanjärjestäjän pilot –reissu.

Lento oli pitkä, yli 10 tuntia kokonaisuudessaan. On se pitkä aika istua ahtaassa penkissä, takapuoli puutuu. Onneksi lentosukat pitivät jalat kunnossa. Lopulta pääsimme laskevan auringon valossa Havannaan. Heti lentokentällä tuli vastaan tuoksu jonka totesimme ”kommunismin hajuksi”. Se oli Havannan ominaishaju ja josta ei päässyt eroon missään. Yllätykseksi ja vastoin ennakko arvailuja kaikki laukkumme pääsivät myös perille. Ne laitettiin hihnalle Oulussa kaikkien lentojen osalta. Matka alkoi hyvin siltä osin. Ilman varusteita kalastus ei olisi onnistunut. Sen vuoksi olimme päättäneet myös olla pari yötä Havannassa jos laukkuja olisi pitänyt odottaa ennen siirtymistä kalastuskohteeseen. Istuimme kuitenkin jännityksen vallassa odottamassa niitä lentokentän ”VIP-tiloissa” tunnin ajan. Kaikki meni kuitenkin hyvin paikallisten toimesta. Kun astuimme ulos terminaalista, iski kostea kuumuus vasten kasvoja ja tiesimme tulleemme tropiikkialueelle. Oulusta lähtiessä oli aamulla vielä pakkasta. Taksilla öisen Havannan läpi Hotellille jossa menimme syömään heti sitten Pizzat Italialaiseen ravintolaan. Uni tuli sen jälkeen aika helposti. Nukkumaan menimme paikallista aikaa klo 01 (Suomessa oli jo aamu 09).



Pe 7.5. Tour de La Habana
Muutaman tunnin levottomien unien jälkeen aamupalalle. Oli aika hienoa, kun aamupalalla sai kuunnella samalla paikallista musiikkia live orkesterin soittamana. Tätä ei ole ennen tullut vastaan hotelleissa.
Sitten mopotaksilla vanhaan kaupunkiin. Sillä seikkailimme, välillä ehkä hieman liiankin syrjäisillä kujilla. Olimme ainoat valkonaamat koko alueella ja erotuimme aika selkeästi muusta joukosta. Kävimme oluella myös Hemingway –baarissa. Havannan infra oli aika huonolla tolalla. Kaikki rakennukset (hotelleja lukuun ottamatta) olivat todella surkeassa kunnossa. Myös mielikuva (saatu elokuvista ja kirjoista) siitä, että Havannan kadut ovat täynnä vanhoja American autoja romuttui. Se on vain legendaa. Enemmän siellä oli Ladan ja mossen raatoja. Mutta yllättävän paljon myös uusia autoja.
Palattuamme hotellille menimme uima-altaalle ja totesimme, että kyllä perhokalastus on hieno harrastus! Sielläkin vitivalkoiset ruhomme erottuivat muusta joukosta aika selkeästi.
Soitin Mikalle joka olikin samaan aikaan juuri lahden toisella puolella veneessä kalastamassa, Key saarilla USAn puolella. Kyllä maailma on pieni.
Pastaa ruoaksi ja illaksi vielä kylille ostoksille. Taksikuski vei meidän paikallisten käsityöläisten myyntitorille joka oli todella hyvä ostospaikka. Cuba oppaiden suosittelemat paikat osoittautuivat aivan surkeiksi. Niihin ei kannata luottaa pätkääkään. Matkaan tarttui pakollisten Che –paitojen ja Castro –lippisten lisäksi nahkainen sikarikotelo ja maalaus. Cuba on kallis paikka turistille.
Ostimme maalaukset mukavalta (yleensäkin paikalliset olivat todella ystävällisiä) kaverilta. Selvisi, että hän oli ammatiltaan lääkäri mutta maalauksia myymällä hän tienasi paljon enemmän.
Kävimme myös sikarikaupassa ostoksilla (vaikka itse en polta). Illalla suuntasimme hotellin Havanna Cafe clubille musiikkia kuuntelemaan.



La 8.5. Aero Caribben
Edessä oli siirtyminen sisämaan lennolla Havanna - Cayo Coco (noin 500 km itään). Sisämaan lentojen terminaali oli myös aikamoinen kokemus ja kulttuurishokki. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja pääsimme Aero Caribbean potkurikoneella perille Jardines del Rey –lentokentälle. Siellä tropiikin kuumuus sai heti hien iholle. Lennon aikana näkyi ensimmäisen kerran maisemaan hienoista Flat -alueista ja hiekkarannoista.
Siirtyminen bussilla 5 tähden All inclusive hotelliin. Se oli todella hieno paikka (ehkä kuitenkin 4 tähteä riittäisi). Loppu päivä meni meressä ja uima-altaassa uidessa, köllöttelyssä ja syödessä. Myös paikallinen matkanjärjestäjä piti tiedotustilaisuuden tulevasta kalastuksesta. Kaikki vaikutti lupaavalta. Edellisellä viikolla oli saatu paljon Tarponeita, mm. 140 lbs kala. Illalla laitoimme kaikki varusteet kuntoon seuraavaa aamua varten. Kyyti tulisi 6.30. Tilasimme myös Lunch -paketit valmiiksi seuraavalle päivälle. Illalla nukkumaan 22.





Su 9.5. School of Salt Water fly fishing
Päivä alkoi surkeasti. Tilattua lunch-pakettia ei ollut tehty valmiiksi ja lähtö viivästyi 40 min. Tarjoilija ei voinut kuulemma tehdä leipiä vaan piti odottaa oikein kokkia paikalle. Ajomatka satamaan kesti 40 min. Vaikka majoitus oli Cayo Cocossa, niin kalastus tapahtui Cayo Romanon alueella.
Matkan aikana kysyin liikennemerkistä joka oli varoitusmerkki peurasta. Peuroja ei saarella kuitenkaan ole kuin viisi jossakin aitauksessa. Selvisi että liikennemerkkitehtaalla ei ollut kuvaa lehmästä joten merkkiin laitettiin peuran kuva. Lehmiä sitten olikin muutama tien reunassa.
Opas (Abel) laittoi välineet kuntoon satamassa, perukkeet ja perhot paikoilleen. Tarpon peruke 2 m 0.80 lbs fluorocarbon siimaa. Barracuda peruke 2 m siimaa ja vaijeri viehelukolla (jonka kestävyyttä opas epäili ja joka vääntyikin suoraksi heti ekan kalan kanssa). Bonefish peruke 2.5 m 30 lbs fluorocarbon siimasta. Siinä ne yksinkertaisesti. Veneessä oli aina ”ladattuna” 5 vapaa valmiina. Olosuhteet olivat hyvät, aurinko paistoi, ilma oli +34 astetta ja tuulta ei laisinkaan.
Ajo flat –veneellä muutama minuutti ja tulimme ”Tarpon Hole” paikalle joka oli syvempi monttu matalampien vesien keskellä. Vajaa 10 minuuttia heittämistä ja ensimmäinen Tarpon pyörähti perhon perässä, jännitys nousi. Markku pääsi myös heittämään perhoa isolle Tarponille mutta se ei kiinnostunut siitä. Monttu oli sitten kalastettu siltä osin, kun vuorovesi muuttui. Ajoimme uuteen paikkaan.
Edessä oli School of Bonefishing – kirjaimellisesti. Etenimme veneellä Grass –matalikolla ja pian alkoi tapahtua. Opas alkoi huutaa; ”Bonefish, 12 a clock, front of your, 20 meters, can you see a fish? Can you see a fish? Front of you, 3 a clock, Cast, can you see a fish? Cast, cast again. No, No, No”. Ja tilanne oli ohi. Tätä sitten toistui muutaman kerran. Opas tuskastui ja me tuskastuimme. Olimme yksinkertaisesti liian hitaita. Emme olleet tottuneet tähän nopeatempoiseen toimintaan. Lisäksi kalojen näkeminen oli todella hankalaa Grass (ruoho) pohjalla. Bonefish – matalikon haamu oli nimensä veroinen. Lisäksi aluksi käytimme painotuksellisesti vääränlaisia perhoja – oppaan valinnasta huolimatta. Kymmeniä Bonefishejä tuli vastaan ja saimme lopultakin muutamia tartutettua. Ja molemmilla oli yhtä aikaa kala kiinni. Kun toinen sai tartutettua kalan, hän siirtyi veneessä alas ja toinen siirtyi heittopaikalle veneen keulaan. Näin saatiin kalastettua saman parven kaloja nopeasti. Kuten kalastusfilmeistä oli nähnyt, niin Bonefish veti siimaa heti alkuun ensiryntäyksellä noin 100 metriä. Sitten ankaraa kelausta ja pian pari lyhyempää vetoa mutta sitten se oli siinä. Yllättävän helposti Bonefish mielestäni antautui. Ensimmäinen Bonefish minkä sain, painoi 7 lbs, eli varsin mukavan kokoinen.
Sitten ajoimme vuoroveden laskiessa uuteen paikkaan, hiekka flatille jossa kanavaa pitkin kalat siirtyivät pois matalasta syvempään veteen. Pääsin heittämään (juuri ja juuri kerkisin) kahta Permittiä mutta ilman tulosta. Pian tapahtui se mitä oli näkynyt vain elokuvissa, neljä Tarponia ui kohti (suurin 70 lbs). Heitin niiden eteen perhon mutta en arvannut ottaa perhoa sisään tarpeeksi nopeasti joten kämmäsin tilanteen todella pahasti. Ja opas puisteli päätään. Lopulta ne uivat veneen ohi vain 10 metrin päästä. Sitä näkyä en unohda kovin nopeasti. Siinä oli elämäni ensimmäinen tilaisuus ja joka meni omien mokailuiden piikkiin. Markku pääsi myös heittämään kahdelle eri Tarponille mutta ilman tulosta. Opas alkoi olla aika puhki 7 tunnin jälkeen ja kalastuspäivä päättyi klo 16. Hotelli päästyämme menimme aulabaariin tilaamaan Dos Cervezat, sitten uimaan ja analysoimaan päivän tapahtumia. Se oli todellinen oppipäivä meille.
Vaikka olet lukenut / katsellut etukäteen aiheeseen liittyvää materiaalia niin käytäntö on kuitenkin aika toisenlaista kuin mihin Suomen kalastusoloissa on totuttu.
Kalojen näkeminen ennen perhon tarjoamista on ensiarvoisen tärkeää, jos et näe kalaa niin älä heitä. Hyvät lasit (kahdet erilaiset pinnoitukset) ovat välttämättömät. Vain näkyvää kalaa kalastetaan.
Perhon presentaatio – tarjominen on tärkeää. Se on tehtävä niin että kala näkee perhon mutta ei kuitenkaan säikähdä sitä. Perhomallilla ja painotuksella on suuri merkitys ja pohjan laatu vaikuttaa siihen myös. Kalat (Bonefish) uivat todella matalassa vedessä (10-30 cm). Jos kahlaat polvivedessä olet yleensä liian syvällä.
UV-vaatteet ovat todella hyvät.
Hyvä heittotaito on MUST. Ja nopeus on valttia. Turha vavan heilutus säikyttää kalat.
Mojito oli maultaan pettymys, Daiquiri oli parempaa.
Kun istuimme aulabaarissa niin yksi ohitse kulkenut mies (Kanadalainen) kysyi, että olimmeko olleet kalassa. Kerroimme päivän tilanteet ja hän kertoi olleensa myös omatoimisella kalastusreissulla mutta ilman suurempia tuloksia. Hän kuitenkin ihmetteli näkemäämme Bonefish määrää, saamiamme kaloja ja niiden kokoja. Meillä oli kuitenkin ollut ilmeisesti ihan hyvä päivä loppujen lopuksi. Nukkumaan ennen klo 22.



Ma 10.5. School of Salt Water fly fishing, part II
Herätys 05 ja 6.30 matkaan. Ilma oli aurinkoinen, +34 astetta ja tuulta vain nimeksi. Ajoimme jälleen ensin veneellä tarpon Holelle. Eka heitto ja Tarpon kiinni…3 sekuntia ja irti. Se siitä. Jatkoimme matkaa 40 min ja saavuimme laajalle Grass –flatille. Pian oppaamme löysikin Bonefish parvet ja niitä sitten riitti.
Kalat uivat isoissa, useamman sadan parvissa aivan matalassa 20 cm vedessä. Ne ”tailasivat” hienosti. Juuri niin kuin elokuvissa on joskus nähnyt. Se oli hienoa nähtävää. Päivän aikana näitä parvia pyöri veneen ympärillä useampia ja saimme lukuisia isoja > 6 lbs Boneja ylös. Se oli hienoa kalastusta.
Sitten opas huomasi hieman kauempana syvemmässä vedessä ison ”milky water” alueen joka oli vaalea samentuma alueella 80 x 30 m. Vene äkkiä alueen reunaa ja opas antoi ohjeita, että heitto sisään ja Crab –perhon annetaan vajota muutama sekunti ja sitten siimasta liikettä. Siinä oli sitten ½ tunnin säpinät, kalaa (isoja Boneja) tuli jatkuvalla syötöllä. Koko päivän saldo oli 14 kpl Boneja.
Siirryimme etsimään Tarponeja laajalle channel alueelle. Markku pääsi heittämään kahta eri Tarponia mutta nyt oli Markun vuoro ”töpeksiä” ja tilanteemme oli tasan kämmäysten suhteen. Minä pääsin heittämään perhoa yhdelle Tarponille mutta ei kelvannut. Markku pääsi vielä heittämään kahdelle Permitille mutta ilman tulosta. Lopulta opas näytti meille, että miten heittäminen pitää tehdä nopeasti ja tehokkaasti. Sillä olimme hieman liian hitaita. Päivä oli pulkassa.
Paluu hotellille, Dos Cervezat, uimaan ja syömään. Illalla juttelimme jälleen Kanadalaisen kaverin kanssa ja hän ihmetteli näkemiemme kalojen määrää ja sitä, että olimme saaneet 14 kpl isoja Boneja ylös. Olimme kuulemma onnekkaita. Tämän jälkeen alkoi selvitä, että oppaamme olikin alueen paras. Muut päivän venekunnat eivät olleet nähneet kuin muutaman Bonefishing ja kalastus oli ollut heikkoa. Hyvä meille, että saimme kunnon oppaan!



Ti 11.5. Winds of change
Kovaa tuulta, joka tiesi ongelmia. Edellisenä päivänä sopimamme ”Tarpon Tuesday” teema piti unohtaa. Kopasimme Tarpon Holen ilman tapahtumia, sitten ajoimme kovassa aallokossa 40 min. Saavuimme hiekka Flatille ja aloitimme kalastuksen kahlaamalla. Vene oli saatu juuri ankkuriin ja vapavirittelymme oli kesken kun opas huusi: ”Two big fish, maybe Tarpons!” Ja näimme kahden ison kalan saapuvan syvästä vedestä matalikolle. Oppaalla oli Tarpon vapa kädessä ja hän oli lähempänä kaloja, joten huusin että kokeile sinä. Hän juoksi kalojen eteen ja alkoi yrittää. Otin samalla veneestä toisen Tarpon vavan ja juoksin toisen kalan perään. Pääsin heittämään mutta ei kiinnostusta, seurasin kalaa. Heitto naaman eteen, perhoon liikettä ja kala kääntyi seuraamaan perhoa. Se otti….ja syöksyi samassa riutan ulkopuolelle ja hyppäsi ilmaan. Samassa opas huusi; ”Big Shark, big shark”! Ja näin evän ja sitten ison ruskean hain (3-4 m) nousevan pintaan kalani lähistöllä. Opas käski vetämään kalani turvaan matalikon puolelle. Löin jarrut kiinni ja sainkin kalan matalaan, pois hain edestä. Sitten selvisi, että kalani olikin todella iso Barracuda (> 10 kg). Lopulta vapautimme komean Barracudan. Se oli hyvä taistelu.
Kahlaamalla näimme sitten päivän aikana 40 Bonea, joista pääsimme heittämään 20:lle ja ylös saimme 5 (Markku 2). Lisäksi minulla oli Carbissa tosi hyvä Bonefish. Väsytys oli jo aivan lopussa ja juuri ennen kuin sain sen käteen, se irtosi. Bonefish oli oppaan mielestä > 8 lbs kokoluokkaa.
Illalla oli taas samat kuviot. Kanadalainen kertoi taas, että muilla kalastus oli ollut todella heikkoa ja muut eivät olleet saaneet mitään saalista.
Illalla iski myös mahatauti. Yöllä piti juosta vessassa. Otin kuitenkin heti lääkkeen ja sain olotilan rauhoittumaan aamuksi niin että seuraavana päivänä pääsin taas kalaan. Uusi tropiikin sananlasku; ”Syö paikallista pullaa, niin p…..a rullaa”.



Ke 12.5. More winds
Aamulla olo oli hutera mutta päätin ottaa riskin (ja vara kalsarit reppuun) ja lähteä kalaan. Oli entistäkin tuulisempi päivä. Tuuli oli puuskaista ja nopeus > 10 m/s. Muut venekunnat jäivät maihin. Sitä opas ehdotti myös meille mutta emme suostuneet kun kerran olimme päässeet sinne asti.
Ajoimme veneellä kovassa vasta-aallokossa tunnin ja pääsimme hyvälle Grass –flatille. Nyt kalastus oli entistäkin vaikeampaa ja kalojen näkeminen oli aallokon takia hankalaa. Päivän aikana näimme yhteensä 25 Bonea, joista pääsi heittämään 10:lle. Markku sai päivän ainoan kalan ylös. Se oli komea 7 lbs Bonefish.
Etsimme kaloja eri Channeleista mutta ilman tulosta. Edellisen päivän nousuvesipaikat eivät toimineet tänään.
Illalla hotellilla saimme kuulla, että Espanjan ja Portugalin lentokentät olivat menneet jälleen kiinni tuhkapilven takia. Jännitys paluumatkalle kasvoi.



To 13.5. More winds, again.
Ja tuuli vain voimistui ja muut jäivät maihin. Ajoimme taas aluksi 45 min vastatuuleen ja pääsimme uudelle flatille kahlaamaan. Heti alkuun pääsin tarjoamaan perhoa kahdelle hyvänkokoiselle Permitille mutta ilman tulosta. Saimme alueelta kaksi Bonea, 5-6 lbs kokoluokassa. Siirtyminen toiselle flatille, jossa kalastus oli erityisen hankalaa. Pohja oli aivan valkoista hiekkaa ja seassa oli joita ruohoja. Kalat olivat aivan kirkkaita, joten niiden havaitseminen oli hankalaa kovassa tuulessa. Sain sieltä yhden 6 lbs:n Bonen. Markku väsytteli ison Snapperin. Paluumatkalla Markku sai vielä yhden pienen Bonen.
Hotellilla juttelimme Kanadalaisen kanssa ja onnittelimme, kun hän meni siellä päivällä naimisiin. Hän kertoi myös, että oppaan kanssa oli ollut hankaluuksia. Opas oli laittanut veneen parkkiin väärin ja aallot olivat upottaneet veneen. Olivat joutuneet odottamaan etsijöitä useamman tunnin.



Pe 14.5. Viimeistä viedään.
Ja tuulta enemmän kuin muina päivinä. Nyt opas ei edes harkinnut ajamista kauemmaksi kovan merenkäynnin vuoksi. Nyt opas näytti jälleen, että kuka osaa hommat. Olimme koko päivän yhdellä samalla Grassa –flatilla ja kalastimme veneestä. Välillä piti odotella tunti ilman tapahtumia ja sitten yht’äkkiä kaloja taas ilmaantui. Heittäminen oli todella vaikeaa kovassa tuulessa, etenkin takaviistoon oikealle kovaan vastatuuleen keveillä perhoilla. Hyvään heittämiseen ei pystynyt edes opas.
Iltapäivällä jatkoimme grass flatin kalastusta. Opas huomasi 100 metrin päässä pieniä milkwater alueita, jotka tulivat kun bonefish kaivoi pohjasta rapuja. Opas huusi; "Tailing fish" ja samassa näimme kalan pyrstön pinnassa. Se oli isohko bonefish. Opas laittoi veneen parkkiin ja jäimme odottamaan kalan lähestymistä. Kesti 15 minuuttia kunnes kala oli tarpeeksi lähellä 20 metrin päässä. Tein tarkan heiton kalan eteen. Crab putosi hyvin mutta juuri sitä ennen kala muutti suuntaa eikä huomannut perhoa. Samoin kävi toisellakin kerralla. Pääsin yrittämään
vielä kolmannenkin kerran. Tein nopean heiton sivuvastaiseen tuuleen. Perho putosi reilun metrin päähän suoraan kalan eteen. Se huomasi perho ja alkoi seurata sitä kun aloin liikuttamaan sitä. Muutama nopeampi liike siimaan ja kala otti kiinni perhoon. Vastanykäisy siimasta ja
siima alkoi juosta sormien välistä. Bonefish veti ensivedolla reilu 100 metriä. Tämä toistui muutaman kerran. Lopulta sain ison Bonefish:n lähelle venettä ja kalan käsiin. Se oli todella hienoa ja iso Bonefish. Opas arvioi sen > 8 lbs painoiseksi. Eli se oli todella hyvänkokoinen Bonefish. Ei mikään ”puikula 2 lbs kala”.
Täytyy kyllä sanoa, että tämän kalan saaminen oli kokonaisuudessaan yksi elämäni hienoimmista perhokalastushetkistä. Se jäikin reissun viimeksi kalakseni. Markku pääsi vielä tarjoamaan perhoa muutamalle Bonelle mutta se ei onnistunut johtuen hyvin kovasta vastatuulesta. Päivän aikana näimme 40 Bonea. Heittämään pääsimme noin 20:lle ja 10 tuli ylös. Markku sai myös yhden ”Cowfishing” joka oli ruma kuin mikä.

Kalastus oli sitten siinä. Päivän päätteeksi kiittelimme opasta ja muita paikalla olleita henkilöitä reissusta. Annoimme oppaalle tipin lisäksi hieman erilaisia kalastustarvikkeita. Otin ylös myös oppaan yhteystiedot (jos joku joskus tarvitsee niitä).
Paluu hotellille ja jutustelua Canadan kaverin kanssa parin oluen kera. Sitten olikin edessä pakkaaminen.



La 15.5. Pitkä paluu arkeen.
Lauantaina klo 11 lähti bussi hotellilta. Lento Aero Caribbean koneella Havannaan, josta omatoiminen siirtyminen sisämaan terminaalista ulkomaan terminaaliin taksilla.
Muutama tunti odottelua ja lento kohti Pariisia. Jännitystä lisäsi myös se tieto, että Englannin kenttiä oli jälleen suljettu tuhkapilven vuoksi. Onneksi se ei estänyt lentoa. Koko lennon aikana en saanut oikein nukuttua (toisin kuin Markku). Pariisissa CDG kentällä oli sitten kiire. Aikaa PAR-HEL koneen lähtöön oli vain 40 min. Yritimme päästä nopeasti ulos terminaalista ja parin passintarkastuksen jälkeen pääsimme bussille jolla siirryimme toiseen terminaalirakennukseen. Siellä kiireinen tsekkaus lähtöportista, juosten kohti turvatarkastusta ja sen jälkeen vauhdilla portille. Pääsimme kuin pääsimmekin koneeseen ajoissa, aikaa jäi jopa 10 min ennen koneen lähtöä. Koneessa istuessamme arvelimme, että laukut eivät kyllä kerinneet mukaan. En suosittele näin lyhyttä aikaväliä koneiden vaihtoon Pariisin CDG kentällä. Aikaa pitää olla vähintään kaksi tuntia. Helsingissä piti odotella vielä 4 tuntia ennen Oulun koneen lähtöä. Yksi tuttu kalastaja tulikin vastaan lentokentällä. Ouluun pääsimme melkein aikataulussa. Ja yllätys oli suuri kun näimme laukkujen tulevan hihnalla. Onneksi matkat menivät hyvin. Kotona olin sunnuntaina noin kello 22. Ja sitten seuraava aamuna herätys kello 06 ja töihin. Maanantai menikin siiten hiukan tokkuraisessa olotilassa töissä. Lukemattomia sähköposteja oli tullut reilun viikon aikana 350…...



Yhteenveto
Kyllä SW oli taas aivan jotain uutta. Ja hienoa, sitä ei käy kieltäminen. Paikka oli pienoinen pettymys ja siitä matkanjärjestäjä ei saa kovin paljon pisteitä. Ja muutenkin oli pieniä kämmäyksiä pitkin matkaan. Jos menen paikkaan uudelleen niin tekisin sen hieman toisin. Nyt ovat suhteet ja yhteystiedot oppaaseen olemassa. Lisäksi lennot tekisin toisin. Kalasto oli paha pettymys Tarponien suhteen. Se oli onnetonta. Opas kertoi, että Tarpon kalastus oli siellä loistavaa jos sain kaksi kalaa viikossa. Permit kalastus oli myös aika heikkoa. Mutta Bonefish kalastus oli sitä vastoin ehkä maailman parasta jos ajatellaan kalojen kokoa. Tämän opas kertoi. Missään muualla maailmassa ei näin isoja Bonefishejä löydy näin paljon. Alueelta suurin saatu Bonefish painoi 14 lbs!
Myös aika suppealla perhovalikoimalla pärjää. Crab perhot olivat parhaita, erikokoisina ja painotuksilla. Yksi beige väri riittää. Muita malleja ei tarvitse.
Hyvä opas on kaikki kaikessa, sitä on tosin hankala tietää jos ei ole suosituksia tiedossa. Lisäksi matkan ajankohdan suunnittelussa olisi hyvä ottaa huomioon vuoroveden ajankohdat (tätä kukaan ei kertonut etukäteen). Heittotaitoa pitää treenata kovassa tuulessa. Jos pystyt heittämään (oikea kätinen heittäjä) #8 vavalla, oikealle takaviistoon > 10 m/s tuulessa 20 m ja saat perukkeen vielä oikenemaan hyvin, niin silloin et tarvitse treenausta. Nälkä jäi Tarpon kalastukseen….

Tässä muuta +/- merkit ansainneet:
+ Golf hanskat (nahkaiset) ovat ehdottomat SW-kalastuksessa
+ Vedenpitävät perhorasiat
+ Bite Primal Flats Wading Boots
+ Lentosukat
+ UV- Buffs
+ Columbia PFG Omni Shade lakki
+ Simms ja Columbia UV-kalastusvaatteet
+ Cristal ja Bucanero oluet
+ Siprion 250 mg mahalääke
- Fjällrävenin UV-housut
- Dr. Shade UV-hanskat