Perhokalastajan Jaakobin paini

Nyt tuli sitten jälleen vastaan tilanne jossa sisäinen ristiriita on pahimmillaan, perhokalastus vs arkielämä. Ja juuri kun Cuban reissu on takana...

Tilanne on tämä; Pitkään suunniteltu (eteenpäin siirretty) remontti asunnossa on nyt tulossa ja kaikki suunnitelmat on tehty. Kalustehankinnat on suunniteltu ja tilausta vaille valmiina. Rahatkin ovat valmiina remonttia varten. Vaimolle olen luvannut toteuttaa remontin viimeinkin.
No nyt sitten erinäisten sattumuksien kautta tuli eteen tilanne, että sain mahdollisuuden päästä hankkimaan kaikkein legendaarisimman perhovavan. Ja se olisi E.F. Payne bambuvapa, vuodelta 1958 (lähes käyttämätön). Samassa satsissa tulisi mukana samanikäinen kela, klassisia vanhoja perhoja muutama sata (mm. jenkkistreamereita) ja muuta aiheeseen liittyvää antiikkitavaraa. Tähän mennessä olen onnistunut pysymään ulkona antiikkiosastosta ja keräilystä. Hinta koko paketilla olisi sama kuin wc:n remontilla kaikkine kalusteineen ja töineen...

Niin, sisäinen ristiriita on suuri.

Mutta, mutta...ei se auta. Pitänee edelleen pysyä erossa antiikkipuolesta. Perhokalastajan sielu itkee. Nyt arkielämä vie voiton ja eiköhän niitä muita vapoja ole jo muutenkin tarpeeksi ( 23 kpl) nurkissa. Tosin Paynen vapa olisi ollut hyvä sijoitusmielessäkin. Unelmien vapaan ei vaan ole nyt mahdollisuutta. Tarjoan vapaa kuitenkin henkilölle jolla niitä (bambuja) on jo ennestään aikalailla. Vavan pitäisi päästä hyvää kotiin...