tiistai 29. heinäkuuta 2008

Tour de Finnmarksvidda 2008

20.7. Matka alkaa
Yö tuli nukuttua huonosti, heräsin jo 03. Sinnittelin hereillä tunnin verran ja nukuin vielä 6.30 asti. Auton pakkauksen jälkeen hain Veli-Matin ja Markun, jonka jälkeen matka alkoi kohti pohjoista. Matkalla opimme (jälleen kerran), että älä jätä mitään tavaraa hankkimatta tai rahaa nostamatta Pelloa pohjoisemmaksi. Nyt esimerkiksi Muonion ja Enontekiön pankkiautomaatit olivat rikki.
Matka meni hyvin. Tapasimme seuran porukkaa ohimennen Kautokeinossa. Olimme sovitulla parkkipaikalla 17.30. Kyyti tuli sitten 18.30 ja parin tunnin erämaa-ajon jälkeen pääsimme vihdoin perille tuttuun majapaikkaamme 12 tunnin matkustamisen jälkeen. Sinne pääsystä oli talvi haaveiltu ja nyt odotus oli loppu. Sääsket ja mäkärät olivat myös paikalla runsain joukoin vastaanottamassa meitä.
Varusteiden purkamisen jälkeen oli aika rauhoittua, ottaa olut ja alkaa suunnittella seuraavan päivän kalastustaktiikoita. Jokainen kaivoi esille perhorasiansa ja esitteli uusia ”salaisia” perhoja joita oli sidottu synkän talven aikana. VM asetti reissun tavoitteeksi saada 60 cm harjus isolla kumijalkapinturilla. Jokeriperhona olisi Sirppi & Vasara –perho. Markku veikkasi Leech –muunnosta tämän kesän perhoksi. Itse ajattelin, että Sopuli –perhon taika toimii tänäkin kesänä. Henkilökohtaiseksi alamitaksi asetin 60 cm harjukselle.
03.30 aikoihin olimmekin valmiita nukkumaan. Odotukset olivat suuret tulevalle päivälle Finnmarkin ylängöllä aamuyön auringossa. Kesä oli paikallisen mukaan tullut ylängölle vasta pari viikkoa sitten. Juhannuksena siellä oli ajettu vielä moottorikelkalla. Kesä oli pari viikkoa myöhässä tavanomaiseen nähden.

Perhonsidontaa saapumispäivän iltana. VM:n salaisia perhoja.

21.7. Kalastus alkaa
Heräsin 07 aikaan ja totesin, että samahan tuo oli jo nousta. Talvella kerkiää nukkua aivan tarpeeksi. Ulkona oli tyyni ilma ja näytti, että päivästä on tulossa pilvipoutainen. Markku heräili myös ja keitti kunnon pannukahvit. Aloimme sitoa vielä perhoja heti aamutuimaan, kun odottelimme VM:n heräämistä. VM heräsi 08.20 ja edessä oli varustautuminen päivän koitokseen. Tarkoitus oli suunnata suvantojärvelle tutuille paikoille.
Varusteet piti miettiä tarkasti, että millä pärjää päivän. Vaikka oli keskikesä ylängöllä ja kesän kolmas lämmin päivä (> 10 astetta) oli alkamassa, piti kahluuvarusteiden alle pukea täysi varustus. Pitkät kalsarit, fleeche väliasu ja paksu fleeche haalari. Muuten ei tarkenisi kalastaa kelluntarenkaasta koko päivää kylmissä vesissä.
Markku teki tuhdin aamiaisen: pekonia 100 g/hlö, munakasta sipulilla ja pippurilla, leipää ja kahvia. Vuoden kolesteroli vajaus tuleekin tasattua viikon reissulla.
Kello 11 aikaan pääsimme lopultakin lähtemään, kun saimme veneeseen moottorin. Oli mukava luottamus, kun saimme käyttöömme 40 vuotta vanhan jokiveneen ja täysin uuden perämoottorin. Sillä joki on aika kivinen ja hankalasti kuljettavissa.
Tuuli oli yltynyt, kun pääsimme kohteeseen ja tunnelma oli korkealla. Oli hienoa olla jälleen tutussa paikassa. Aloitimme kalastuksen rannalta ja samalla kuvasin videota mutta ilman tulosta. Se antoi selvää merkkiä tulevasta kalastuksesta. Se oli paljon vaikeampaa kuin yleensä. Nyt töitä jouduttiin tekemään paljon.
Aloitin kelluntarengaskalastuksen myötätuulen rannan tuntumasta ja sain sieltä reissun ensimmäiseksi harjukseksi 53 cm kalan. Perhona oli uusi violettisävyinen malli jonka sidoin edellisenä iltana. Ensimmäisen neljän tunnin kalastuksen aikana sain kolme muuta yli 50 cm harjusta. Perhoista toimivat Sopuli –perho ja Ylämaan Oranssikupari.
VM aloitti tuulen puolen rannan tuntumasta ja sai sieltä paljon harjuksia. Noin 55 cm harjuksia kuusi kappaletta, pienempiä ei laskettu. Musta Leech muunnos oli päivän perho VM:lla. Markulla päivän suurin harjus oli 56 cm ja pari muuta yli 50 cm harjusta tuli myös. Vaikka tuuli oli kova, paras perho oli ollut Lepakko –pintaperho (kova tuuli yhdistettynä vesisateeseen on myös hyvä pintaperhokeli).
Tauon jälkeen sää oli edelleen tuulinen mutta kohtuullisen lämmin, kuitenkin alle 14 astetta. Sain toisella jaksolla 52 ja 54 cm harjukset Ylämaan Oranssikupari perholla ja Fiery Claret/musta superpupalla, jossa oli pinkki kuula. Ensimmäinen päivä alkoi kohtalaisen mukavasti.
Majapaikassa illan ruokana oli härän filepihviä, uusia perunoita, hyvää kastiketta ja ruokajuomana punaviiniä Chilestä. Jälkiruokana cappuchino moussea.
Ruokailun jälkeen jatkoimme perhonsidontaa ja uusien mallien kehittelyä lähinnä violetin ja sinisen eri sävyistä. Nukkumaan menin 23 aikoihin.

Reissun ensimmäinen harjus 53 cm pyrkii väsytyksessä kohti pohjaa. Markku mietteliäänä.

22.7. Sateista ja tuulista
Aamu oli sateinen, harmaa ja tuulinen. Aamulenkillä kiipesin läheisen kukkulan päälle josta sai puhelinyhteyden kotijoukkoihin. Katsoin samalla puhelimella säätiedotuksen joka lupasi lähipäiviksi sadetta, voimakasta sadetta, tuulta ja kovaa tuulta. Tänään testattaisiin kahluutakin vedenpitävyys. Se ei luvannut hyvää videokuvauksia ajatellen.
Markku laittoi aamiaista englantilaiseen tyyliin, munakasta pekonin, sipulin ja perunoiden kera.
Saavuimme venematkan jälkeen suvantojärvelle. Onneksi tuuli ei ollut paha, vain vesisade oli haittana. Aloitimme kalastuksen ja alku oli nihkeää. Sitten tuuli tyyntyi yllättäen ja sade taukosi. Samalla alkoivat päivänkorennot kuoriutua ja harjukset intoutuivat pintakalvoaktiivisiksi.
Markku sain Lepakko –pintaperholla useita hyviä yli 50 cm harjuksia. Oleellista oli, että perholle annettiin pientä liikettä, se aktivoi kalat ottamaan suuren pintaperhon vaikka vastaavan kokoisia vesiperhosia ei ollut liikkeellä. Itse keskityin videokuvaukseen ja välillä sain muutamia hyviä yli 50 cm harjuksia Sopuli –perholla. Markku sai myös uudella violetinsävyisellä uppoperholla useita yli 50 cm harjuksia. VM sai parhaiten kaloja (useita yli 50 cm) Nelson Caddis pintaperholla (punaruskea jossa lisäksi foam kypärä). Minulla toimi parhaiten Sopuli, uusi violetti malli ja Ylämaalainen Oranssikupari perhot. Sain viisi yli 50 cm harjusta.
Palasimme leiriin 19 aikaan (parasta kalastusaikaa ylängöllä on ollut usean vuoden aikana kello 10-18 välinen aika). Leirissä meitä odotti mukava yllätys. Mökissämme oli käynyt vierailija (Joulupukki) joka oli jättänyt pöydälle hieman hyvää Glen Grant Single Malt Whiskyä ja Hardy’s punaviiniä. Kun Whisky laseja ei ollut mukana (tietenkään) niin käytimme tyhjiä filmipurkkeja (hätä ei lue lakia). Oli hyvää.
Illalla luovutimme Perhokalastajan harjus –kirja majapaikan isännälle. Hän oli siitä todella otettu ja mielissään.
Illan ruoka: Härän pihviä, perunamuusia ja punaviiniä. Jälkiruoaksi valkosuklaa moussea.
Päivässä oli parasta se, kun harjukset intoutuivat pintakalvoaktiivisiksi. Oli hienoa nähdä tuikkeja ympäri suvantojärveä.

Matka jatkuu. Armeijan erikoisjoukkojen sammakkomies?

23.7. Edelleen kurjat olosuhteet
Herätessämme oli sää taas onneton. Tuuli oli kovaa ja puuskittaista pohjoisesta. Lisäksi yllättäen satoi vettä. Mietimme päivän taktiikkaa aamun perhonsidonnan aikana. Jälleen kerran hankalissa olosuhteissa tuli esille se, että kelluntarenkaissa on eroja. Kovassa tuulessa korkealla kelluvilla kelluntarenkailla ei tee juuri mitään. Matalaprofiiliset ovat parempia. Myös räpylöillä on suuri merkitys.
Menimme suvantoon laskevan kosken alle. Siellä oli menossa runsaat kuoriutumiset päivänkorennoilla. Ja kalaa oli kuin kuppaa Töölöössä (perinteinen kansanviisaus).
VM sai 7 kappaletta yli 50 cm harjuksia pikku Tinselillä (7 cm pitkä), Nelson Caddiksella ja kumiperä leechillä. Markku sai viisi yli 50 cm harjusta (suurin 54 cm) Lepakko pintaperholla ja uudella violetilla uppoperholla. Minulla tuli viisi yli 50 cm harjusta (suurin 54 cm) Kumiperällä, Ylämaan Oranssikuparilla ja vaaleanruskealla Adams (laskuvarjohäkilä) pintaperholla. Oli hienoa kalastaa kun harjukset söivät vedenkalvosta valikoiden. Vaikka sää oli surkea, kovaa tuulta pohjoisesta ja vesisadetta, silti oli hyvää pinturikalastusta. Kalojen on syötävä pohjoisessa säällä kuin säällä, kun hyönteisiä on tarjolla.
Illalla majapaikassa jatkoimme perhonsidontaa. Yöllä sää alkoi kirkastua ja odotukset olivat toiveikkaat seuraavalle päivälle. Tuuli kääntyi illalla pohjoisesta lännen suuntaan.

Sumuisten tuntureiden kelluntarengasvaeltajat. Päivänkorentoja kuoriutui paljon.

Markku ja Lepakko pintaperholla saatu harjus 54 cm. Kumiperä perho (resepti Perhokalastajan Harjus –kirjassa).


24.7. Ei uutta pohjoisrintamalta
Heräsimme 7 aikaan ja yhdeksältä olimme jo liikkeellä. Sää oli samanlainen, tuulta luoteesta ja tihkusadetta. Suuntasimme kosken alussuvantoon. Havaitsimme, että päivänkorentojen kuoriutuminen oli selkeästi vähäisempää kuin edellisenä päivänä. Uutena hyönteisenä kuoriutui pieniä (1 cm pituisia) vesiperhosia joiden ruskeansävyiset pupat ryömivät kelluntarenkaaseen kuoriutumaan. Oli mielenkiintoista seurata kuoriutumista, joka kesti yllättävän pitkään. Pupat olivat myös varsin vikkeliä liikkeissään ja hyppelivätkin ihmeen reippaasti.
Paikalla oli aika vähän harjuksia ja parvet eivät olleet nousseet sankoin joukoin ruokailemaan sinne.
VM sai viisi yli 50 cm harjusta tinselillä, vaaksiais pinturilla ja valkoisella boobylla (perinteinen harjusperho?). Markku sai yhden yli 50 cm harjuksen. Toimivia perhoja olivat Lepakko ja uusi violetti uppoperho. Minä sain kolme yli 50 cm harjusta, suurin 55 cm. Perhoina uusi violetti, Sopuli, klinkhämer ja Ylämaan Oranssikupari.
Päivä tuli täyteen 17 aikoihin kun suvanto hiljeni selkeästi. Vesi oli noussut edelleen ja nyt se oli noussut muutaman päivän aikana jo 40 cm. Tuuli kääntyi takaisin pohjoiseen. Illasta tuli aurinokoinen.
Illalliseksi oli poronkäristystä, joka oli tehty saksanhirvestä (1.5 kg kolmelle hengelle) perunamuusin, suolakurkkujen ja karpalohyydykkeen kera. Jälkiruokana oli lettuja mansikkahillon ja kermavaahdon kera.

Perhonsidontaa. Kuoriutumaan noussut vesiperhosen pupa.

Kuoriutuminen on lopuillaan. Aikuinen vesiperhonen, pituus 1 cm.

25.7. Lupauksia paremmasta säästä
Aamu sarasti kuten ennenkin, sateisena ja harmaana. Kun heräsi ei tiennyt oliko yö vai päivä, yhtä harmaata oli aina. Yöllä oli kuitenkin tyyntä ja tuuli oli heikkoa, kun suuntasimme kosken alussuvantoon. Saimme parin tunnin aikana hyvin pintaperhoilla harjuksia. Sitten tuuli yltyi jälleen ja sotki samalla suunnitelmamme vierailla rautujärvellä. Kalastimme kuusi tuntia. VM sai viisi yli 50 cm harjusta Nelson Caddis pinturilla. Markku sai kuusi yli 50 cm harjusta. Perhoina ”peurankarvahässäkkä pinturi”, oranssinruskea uppoperho ja uusi violetti. Minä sain neljä yli 50 cm harjusta, kaksi suurinta oli yli 55 cm pituisia. Perhoina Nelson Caddis, uusi violetti ja Sopuli.
Mietimme kalastuksen ohessa, että miksi suvantojärvi ei toiminut edellisvuosien malliin. Syynä oli todennäköisesti voimakas vedennousu, joka yhdessä kovan tuulen muodostamien aaltojen kanssa sotki veden varsin sameaksi hiekkapohjaisessa suvantojärvessä. Se on ollut ennenkin syynä heikkoon kalastukseen mm. Lakselvan yläosan järvellä. Näkösaalistajalle samea vesi on pahasta.

Päätimme Markun kanssa nimetä uuden violetin perhomallini Ylämaan ”pajero” –perhoksi (koska Deep Purple nimi oli jo jostain syystä varattu). Se oli osoittanut toimivuutensa kalareissulla. Se toimi niin sateella kuin kirkkaalla ilmallakin. Ohessa resepti.



Ylämaan ”pajero”
Sidos: Mikko Halonen
Koukku: 6, Kamasan B175
Kuula: Light Pink 3.8 mm
Pyrstö: violetti (purple) marabou lyhyenä ja tuuheana. Sivuille 3 kpl puolelleen hologr. Viininpunaista Flashabouta (nro 6995).
Kierre: ohut soikea hopea (ristiin runkohäkilän kanssa)
Runkohäkilä: grizzle kukko
Runko: ½ purple Ice Dub (ICE298) ja ½ Holo. Purple Ice Dub (ICE172)

Illalliseksi nautimme kanaa riisin ja hyvän chilipitoisen kastikkeen kera, sekä sopivan viileää Etelä-Afrikkalaista valkoviiniä. Jälkiruokana oli mansikkakiisseliä kermavaahdon kera.

Testasin päivän kalastuksessa myös saltwater suunnasta tuttua Circle –koukkumallia, nro 16. Mutta heikoin tuloksin, en saanut siihen tarttumaan yhtään harjusta. Ainakin 20 kalaa kävi näykkäsemässä perhoa (todellista C and R kalastusta). Se ei toiminut ainakaan pintaperhoissa. Pitää testata sitä vielä siikaperhoissa ja nymfimalleissa. Sain kuvattua päivän aikana hyvin materiaalia videolle, kun aurinko paistoi ja valoa oli riittävästi. Tarkoitus on tehdä jälleen Oulun Seudun Perhokalastajien pikkujouluun kooste aineistosta, Grayling Bum ver. III on tulossa.

Harjus auringonvalon kirkastamassa vedessä. Tauon paikka.

Yksi kolmesta samaan aikaan kuoriutuneesta päivänkorennosta. Suurella harjuksella on komea selkäevä.

26.7. Viimeinen kalastuspäivä, taas.
On viimeisen kalastuspäivän aamu, valitettavasti. Uskomattoman nopeasti on viikko taas mennyt. Ja jälleen oli pilvistä, kohtalaista tuulta pohjoisesta. Ihme ettei satanut vettä. Menimme taas kosken alle. Kovalla tuulella on hankala (raskasta) kalastaa isoilla järvillä, vaikkakaan se ei ole mahdotonta.
Kosken alla oli kuitenkin nihkeää. Markku sai Ylämaan ”pajero” perholla viisi yli 50 cm harjusta, suurin oli 52 cm. VM sai neljä yli 50 cm harjusta, joista suurin oli mukava 58 cm harjus! Se tuli Nelson Caddis muunnoksella jossa on foam kypärä (katso kuvaa). Sain kuvattu väsytyksen videolle. Minulla ei ollut hyvä päivä. Väsytin yhtä todella suurta harjusta monta minuuttia. Viimein sain sen pyörähtämään pinnassa ja se oli SUURI. Mutta pian sen jälkeen se irtosi, valitettavasti. Perhona oli Ylämaan ”pajero”. Muita yli 50 cm harjuksia en tavoittanut. No sain kuitenkin yhden 65 cm kalan, ”ylängön haukkan” eli hauen… Tavoitteista kuitenkin jäätiin. Emme saaneet alamittaa rikki, ehkä ensi vuonna.

Viimeistä iltaa vietettiin varusteita pakaten ja viimeisiä ruokia syöden. Nyt oli illalliseksi pekonipastaa ja lettuja jälkiruoaksi mansikkahillon ja kermavaahdon kera….

Valmiina taas jatkamaan matkaa kohti uusia seikkailuja. VM:n Nelson Caddis muunnos.

27.7. Paluu kotimaisemiin
Paluureissu sujui hyvin, jos ei lähdön kolmen tunnin odottelua lasketa. Oli paikallisella kuskilla mennyt ilta hieman pitkäksi viihteellä. Semmoista se aina näköjään on. Sovitusta ajankohdasta myöhästytään 15 min – 5 tuntia, ei ole niin tarkkaa. Kotona oli 23.30 sunnuntaina. Onneksi maanantai oli vielä lomapäivä. Tiistaina alkaa jälleen arki. Vielä lähes 12 kuukautta seuraavaan pohjoisen harjusreissuun. Kyllä se siitä, vai mitä?

2 kommenttia:

VM ja Kalle kirjoitti...

juttu ei ole kalavale vaan se on kalatosi

MikaV kirjoitti...

Olipa äijillä taas mahtava reissu. Keleille ei kukaan mitään voi. Aamiais- ja päivällismenut loistavia.

Soitellaan Mikko jossain vaiheessa tarkemmin.

Mika