Synkkää perhonsidontaa…

Perhonsidonnan SM-kisat olivat Jyväskylässä viime viikonloppuna. Osallistuin molempiin sarjoihin ja aika heikolla tuloksella. Yleisessä sarjassa päädyin sijalle 14. Osallistuin myös ensimmäistä kertaa lohisarjaan ja sijoitus oli 27. Lohisarjaan osallistuminen oli kyllä aika positiivinen kokemus. Teknisesti sidonnassa ei ollut ongelmia. Mokat tulivat sitten mittasuhteissa ja yleisessä huolellisuudessa. Onneksi seuramme muut jäsenet pärjäsivät todella hyvin. OSPK:lle tuli lohisarjassa sijat 2. ja 3. Lisäksi tulimme joukkuekisassa sijalle 3. Se tuo hieman lohtua omaan synkkään menestykseen.
Nyt kisojen jälkeen on kyllä itsetutkiskelun paikka. Kisoissa oli myös mielenkiintoista huomata se, että Jouni R. oli kisojen vanhin osallistuja ja minä sitten heti seuraavana. Kaikki muut olivat nuorempia. Missä ovat kaikki vanhemmat sitojat? Kisoissa oli nyt sarja niin junioreille kuin nuorille mutta miksei senioreille (>50 v.)?
Kisajärjestelyt menivät hyvin, tosin seminaarit hieman häiritsivät palkintojenjaon aikataulua. Materiaalit olivat hyviä mutta ajoittain niitä olisi voinut olla enemmän tarjolla. Esimerkiksi lohisarjassa mallardit olivat hyvälaatuisia ja ne riittivät mutta sitten silkit ja villalangat loppuivat kesken?
Ensi vuonna en taida osallistua perhonsidontakisoihin...pitää treenata hieman enemmän jos aikoo pärjätä.

Crab –perhoja ja treenausta

Näin se on, että kalastukset ovat sitten ohitse tältä kaudelta. On aika keskittyä piiiitkäään talveen ja ensi kauden reissuihin. Marraskuussa pidetään Jyväskylässä perhonsidonnan SM-kilpailut ja tarkoitus on osallistua kisoihin. Jos ei menestyksen niin ainakin kannatuksen vuoksi. Viime vuoden kisoista on otettu opiksi ja toivottavasti samoja virheitä ei tule enää tehtyä. Ajattelin myös osallistua ensimmäistä kertaa lohiperhosarjaan. Siinä ei ole kyllä mahdollisuuksia, kun klassisia lohiperhoja ei tule juurikaan sidottua. Nyt kuitenkin piti aloittaa harjoittelu myös tällä osa-alueella. Toinen ja kolmas harjoitussidos alkoi olla ihan kohtuullisen näköinen mutta tarkkuutta vaaditaan paljon etenkin mittasuhteiden osalta. Katsotaan miten käy.

Muutenkin on tullut sidottua perhoja yllättävänkin paljon. Ja erityisesti saltwater perhoja. Niitä onkin pakko sitoa kevään reissua varten aikalailla. Olen sitonut mallien mukaan ja samalla kehitellyt crab –perhoja omien ideoiden pohjalta. Näiden crab –perhojen osalta ei voi kyllä puhua enää perhonsidonnasta sillä se on ennemminkin askartelua erilaisten liimojen kanssa. Softex:n, pikaliiman, epoksin ja kuumaliiman avulla saa tehtyä varsin hauskoja rapuperhoja. Kuumaliiman kanssa paloi sormet aluksi mutta nyt tekniikka on opittu ja siitä on helppo tehdä perhojen runkoja. Toinen materiaali mitä olen käyttänyt soveltavasti on villalevy (huopalevy), jota löytyy mm. Tiimarista. Siitä saa muokattua hyvän pohjan crab –perhon kovalle kilvelle. Ohessa kuvia muutamasta rapuperhosta.

Tästä jatketaan syksyä eteenpäin.

Syksyn viimeisiä viedään

Sunnuntaina iltapäivällä ilma lämpeni hieman plussan puolelle ja ajattelin käydä pikamutkan seuran lammella. Ajaessani sinne huomasin matkalla, että pienemmät lammikot olivat saaneet jo kokonaan jääpeitteen. Silloin tuli mieleen, että onkohan lampikin jo jäässä. Saapuessani paikalle siellä oli muutama muukin tullut ihmettelemään samaan asiaa. Onneksi lammesta oli kuitenkin 1/5 osa vielä ilman jääkantta. Jaksoin kuitenkin kalastella vain puolentunnin ajan. Sitten alkoi kylmä tulla sormiin. Ja kuten tavallista niin mitään havaintoa kaloista ei ollut. Totesinkin, että nyt sitten taisi olla syksyn viimeinen reissu lampi/järvikalastuksen osalta. Joelle voisi vielä päästä käymään hyvällä tuurilla. Taitaa olla kuitenkin parempi alkaa keskittymään harrastuksen talvikauteen eli perhonsidontaan.
Ensi kuussa olisi sitten perhonsidonnan SM-kisat Jyväskylässä, minne on tarkoitus suunnata. Lisäksi edessä on suuri urakka SW reissun perhojen sidonnassa sillä niitä ei ole entuudestaan varastossa ollenkaan. Sunnuntaina sidoinkin 20 Gotcha –perhoa ja muutaman Toad:n alkulämmittelyksi.

SW testailua

Oli aika kylmää lauantaina Oulun korkeudella. Olimme sopineet jälleen saltwater vapojen testausta aamulle alkaen klo 9. Pakkasta oli viisi astetta eli tropical siimat eivät olleet ihan oikeassa ihannelämpötilassa. Kokeilimme VM:n ja Korkin kanssa viisi erilaista sw-vapaa ja jälleen tilanne vaparintamalla selkiytyi. Täytyy kyllä sanoa kiitokset kaikille ystäville ja tutuille ympäri Suomea varusteiden lainaamisesta kokeiltaviksi. Ilman testausta varusteiden hankinta olisi ollut arpapeliä ja virheitä olisi varmasti tapahtunut.

Sunnuntaille sovimme VM:n kanssa, että käymme laittamassa siikajärven veneemme talviteloille. Otimme varalta myös kalastusvarusteet mukaan. Mutta siikajärvellä ei tullut mieleenkään lähteä veneeseen istumaan. Sää oli niin surkea. Saimme kuitenkin laitettua veneen odottamaan jälleen uuden kauden aloitusta. Päätimme poiketa Kiimingissä kirrelammella katsomassa tilannetta. VM:lle lampi oli tuttu mutta minulle ei. Kalastelimme surkeassa säässä (puuskittaista pohjoistuulta ja vesisadetta) pari tuntia. Kuten tavallista niin minulla ei ollut mitään tapahtumia. VM:llä oli yksi tärppi ja ylös asti tuli kaksi kirreä pinkillä leechillä.

Saapa nähdä, että miten tässä vielä pääsee kalastamaan tälle syksylle. Mieli tekisi vielä harjuksen syyskalastukseen. Myös merellä olisi mukava päästä käymään. Siika ja meritaimen kausi alkaa olla kohtapuolin Hailuodossa...

Syysharjusta Koillismaalla kalastamassa

Vierailin kotipuolessa Taivalkoskella viikonloppuna ja lauantaina oli mahdollisuus lyhyeen reissuun joelle. Lähdimme Pekan kanssa yhden aikaan iltapäivällä kohti koskikalastusalueen yläosia. Sää oli muuten hyvä mutta kova tuuli (myrsky puuskineen) häiritsi hieman kalastusta.
Aloitimme koskialueen alaosasta ja sieltä tuli joitakin alamittaisia kaloja. Pekka sai yhden mitallisen harjuksen pinturilla (tanhukärpänen). Siirryimme ylävirtaan ja sieltä tuli edelleen vain pienempää kalaa pintureilla. Yksi tukevampi tärppi oli ministreamerissa. Niska-alueelta saimme sitten edelleen pieniä harjuksia. Ja yhden mitallisen harjuksen sain Tenon ministreamerillä.
Siinä kaikki tällä kertaa harjuksen syyskalastuksesta eli aika heikkoa oli sääolosuhteiden puolesta. Vesi oli myös täynnä puiden lehtiä ja sen lämpötila oli vielä 11 astetta. Nyt lokakuun puolella alkaa harjuksen syyskalastus olemaan parhaimmillaan Koillismaan korkeudella.

Lammella

Kyselin paria kaveria kalalle sunnuntaille siikajärvelle mutta ei onnistunut, oli töitä ja opiskelua. En jaksanut lähteä yksin järvelle joten suunnistin pikareissulle seuran lammelle. Ilma oli hieno, aurinko paistoi ja tuulta ei ollut juuri lainkaan. Saapuessani järvelle 10.30 siellä oli jo pari seuran kaveria kalastelemassa. Oli ollut hiljaista.
Reilun kahden tunnin session aikana sain yhden kirjon pyörähtämään roikkubuzzerissa. Siinä kaikki tapahtumat. Siika-Simo sai kaksi kirjoa Usual –pinturilla samassa ajassa. Ei ole helppo kirjon kalastus. Tämä tuli jälleen todettua.

Visiitti lammelle

Torstaina tuli mahdollisuus käydä pikainen visiitti seuran lammella iltakalassa. Olin paikalla 18:00 aikaan ja aloitin kalastuksen tuulen puolelta. Vajaan puolen tunnin kalastuksen saldona oli vain yksi pyörähdys pinnassa. Vaihdoin paikkaa tyynelle alueelle lammen toiselle puolelle, siellä oli joitakin pintakalvoaktiivisia kaloja liikkeellä. Aloitin uppoperhoilla mutta ei mitään kontaktia. Vaihdoin pintaperhon ja roikkujan. Paikalle tuli myös seuramme jäseniä, kaveri vaimonsa kanssa. Ja niinhän siinä kävi, että kaverin vaimo sai lähes heti tärpin pinturiinsa.
Kun pintaperhot eivät kelvanneet niin vaihdoin perhoiksi roikkubuzzerin ja uppobuzzerin. Pian pääsin heittämään tuikkiin ja samassa tuli tärppi ilman tarttumista.

Siinä olikin visiitin tapahtumat. Kello 19:30 lähdin pois, kun tuuli alkoi olemaan puuskaista ja vettä alkoi ropisemaan yhä enemmän. Siinäpä taas kaikki tältä reissulta.