Tour de Finnmarksvidda 2010 ja Blogin loppu

19.7. Matkaan on lähdettävä
06:00 silmät auki vaikka kello oli herättämässä 6:30. Viimeiset pakkaamiset aamutuimaan ja Markku tuli hakemaan 08 aikaan. Edessä oli jälleen pitkä ajomatka. Tällä kertaa joukosta oli Veli-Matti poissa (polvet rikki => urheilu on vaarallista) ja lähdimme matkaan kahdestaan. Paikalle oli saapumassa kuitenkin myös Jyrki ja Stuart.
Teimme perinteiset pysähdykset matkan varrella. Lettukahvit Kukkolankoskella ja grilliruokaa Hetassa. Lopultakin 9 tunnin ajon jälkeen olimme perillä parkkipaikalla. Myös Jyrki ja Stuart olivat saapuneet sinne. Sitten pitkin odottaa erämaa kyydin saapumista ylimääräiset 1½ tuntia sovitusta ajasta. Ja 12 tuntia lähdöstä olimme lopultakin perillä majapaikassa. Saimme sovittua Markun kanssa venekyydin ylämaihin seuraavaksi aamuksi.



20.7. Kohti uusia vesiä ja yllätyksiä
Aamu meni odotellessa venekyytiä. Lopulta kuitenkin pääsimme matkaan. Tavaraa oli mukana telttaleiriin niin paljon, että saimme avuksi kottikärryt. Olihan se hiukan koomisen näköistä työntää pitkin jänkää kottikärryjä.
Pääsimme viimein perille ja laitoimme telttaleirin pystyyn edellisenä kesänä löydetyn järven törmälle. Enää ei ollut kiire mihinkään. Kyllä mieli lepäsi, kun istuskeli törmällä ja katseli ylänköjärven maisemaa.
Lopulta saimme varusteet kasaan ja kelluntarenkaat valmiiksi. Aloitimme kalastuksen järvellä 13 aikoihin. Hiljaisuus yllätti, kaloista ei tullut aluksi mitään havaintoa. Edelliskesän huippupaikka oli kuin tyhjä kaivo. Lopulta saimme taktiikat kohdalleen ja kaloja alkoi löytyä hiljalleen. Muutama perusharjus (> 45 cm) tuli alkuun mutta sitten jysähti kunnolla. Pian tärpin jälkeen totesin, että nyt taitaa olla siiman päässä jo hieman kookkaampi harjus. Markku myös tuli katsomaan lähemmäksi ja totesi saman. Lopulta sain harjuksen lähelle rengasta ja nostin sen ylös käsin (unohdin että haavi oli mukana renkaassa). Mittasin sen renkaan tason päällä olevalla mittanauhalla ja totesin, että mitta ei riitä. Mittanauhan pituus oli 60 cm. Markku sanoi, että otetaan se ylös kun se ei ole kerran alamittainen (oma alamitta on 60 cm). Virallinen mittaustulos rannalla laudan päällä oli 61 cm! Oma henkilökohtainen ennätys meni nyt uusiksi ja legendaarinen haamuraja harjukselle oli nyt ylitetty. Tarkoitus on täyttää harjus ja se tulee olemaan esillä joskus tulevaisuudessa Perhomessuilla yritykseni osastolla. Perhona oli Ylämaan Pinkki Zulu #8 (katso Perhokalastajan Harjus –kirjan perhot). Vapana oli Vespertina Grayling Series #5/6.
Pian tämän jälkeen kalojen aktiivisuus hiljeni ja siirryimme telttaleiriin. Päivän tulokset: Markku; 2 harjusta (48 cm ja 44 cm), perhoina Ylämaan Pajero ja uusi ruskea malli. Mikko; 5 harjusta (kaksi > 50 cm ja yksi 61 cm), perhoina Ylämaan Pinkki Zulu, Ylämaan Pajero ja Sopuli (tietysti).
Illalla kahdeksan aikaan tuli uni parin huonosti nukutun yön jälkeen. Kyllä oli hyvä nukkua uudella kuitutäytteisellä ilmapatjalla (9 cm paksuus). Ei voi muuta kuin suositella! Yön meni sateen ropinassa ja lämpötila laski lähelle nollaa.



21.7. Tutkimusretki
Heräilimme 7 aikoihin ja aamulla taivas oli selkeä. Pekoniaamiaisen jälkeen päätimme lähteä tutkimaan uusia järviä. Patikoimme kelluntarenkaat selässä tovin aikaa ja saavuimme mukavan näköiselle ylänköjärvelle. Olimme katsoneet jo etukäteen webistä karttaohjelmalla järven rakenteen (matalikot ja syvänteet) joten aloitus oli helppoa uudessa paikassa. Saimme tästä ylimmästä järvestä noin 10 harjusta mutta oli kyllä yllättävän hiljaista. Totesimme paikan olevan ”päivystyspaikka” eli pieniä järvialue johon suuremmat parvet saapuvat vain ruokailemaan isommasta järvialtaasta.
Valuimme alaspäin seuraavalle järvelle ja siellä oli sama tilanne, pienempi syvännealue oli selkeä päivystyspaikka. Isommasta järvestä saimme tuulen yltyessä yhden harjuksen, taimenen ja raudun. Tämän jälkeen suuntasimme leiriin. Syönnin jälkeen menimme leirijärvelle ja nyt alkoi tapahtua. Mukavia harjuksia tuli tasaiseen tahtiin.
Päivän saldo: Markku; 5 kpl > 50 cm harjuksia (suurin 55 cm), perhoina ruskea Pajero muunnos ja ruskea nymfi. Mikko; 4 kpl > 50 cm harjuksia, perhoina Sopuli ja Pinkki Ylämaan Zulu.
Illallisena oli kanaa, sipulia, riisiä ja chilikastiketta. Ruokajuomana E-Afrikkalaista (MM-kisojen kunniaksi) punaviiniä Merlot-Shiraz. Uni tuli 22 aikoihin. Päivällä poltin käteni ja kasvoni. Ihmettelin, että miten ne niin herkästi paloivat. Syys selvisi myöhemmin. Minulla oli päällä antibioottikuuri ja ohjeissa luki, että ne herkistävät auringonvalolle ja palovammoja tulee helposti. Tämä pitää muistaa jatkossa.



22.7. Synkkyyttä
Koko yön sitten satoi ja kovaa. Tuuli voimistui puuskaiseksi ja välillä tuntui, että teltta irtoaa kiinnityksistään. Aamulla oli ankea herätä kylmään ja sateiseen keliin. Keittelimme aamukahvit teltan etutilassa. Kässehdimme teltassa puolelle päivin kuunnellen maailmanradiosta kotimaan lähetyksiä. Aamu nokoset otimme vielä ennen kalalle lähtemistä.
Vesisade jatkui, tuuli voimistui (9 m/s) ja kalantulo oli heikkoa. Päivän saldo: Markku; 2 harjusta > 50 cm. Mikko; yksi > 50 cm harjus, perhona Pinkki Ylämaan Zulu.
Ilta menikin sitten teltassa sateen jatkuessa radiota kuunnellessa ja punaviiniä juodessa. Väillä kävin kukkulan huipulla Googlaamassa säätiedotteen joka lupasi voimistuvaa tuulta ja edelleen vesisadetta. Kävelimme alueella ja tulimme myös Suomalaisten leiripaikkaan josta he lähtivät samalla kyydillä kun tulimme. Kyllä ei voi taas ymmärtää kaikkea näkemäänsä. Kuolleita kaloja oli jätetty lojumaan pitkin leiripaikkaa. On se ihme touhua, ettei osata ottaa ylös vain ruokakaloja vaan ja vapauttaa ylimääräisiä. Ja tämä tapaus ei ole ainoa. Paikallinen kertoi samasta ongelma ja se on aiheuttanut sen, että erään oppaan porukoita ei alueelle enää toivoteta tervetulleiksi ja kyytejä ei järjestetä. Veikkaan, että 5 km sääntö tulee tässä lähivuosina taas takaisin….



23.7. Pelastusarmeijan päivä
Yöllä heräsin useaan otteeseen kun tuuli paukutti telttaa. Tuuli oli voimistunut 15 m/s paikkeille. Aamuyöllä heräsimme kun teltta oli kasassa. Oli ankea kömpiä ulos kylmään ja sateeseen. Alumiininen teltan kaarikeppi oli mennyt poikki kovassa tuulessa. Kyllä taas sai karun kokemuksen ylämaan olosuhteista, kylmyydestä, vesisateesta ja tuulesta. Keskellä heinäkuuta siellä oli lämmintä 3 astetta (Oulussa samaan aikaan 26 astetta). Aamulla toistamiseen toinen kaarikeppi paukahti poikki ja enää ei ollut varaosia korjaukseen. Sen siitä oppi, että telttojen alumiiniset kaarikepit on tarkoitettu vain sunnuntairetkeilyyn ei vaativiin olosuhteisiin.
Koko päivä meni teltassa istumiseen kun tuuli oli todella voimakasta ja kalastuksesta ei tullut mitään. Renkaallakaan ei uskaltanut mennä järvelle siinä aallokossa. Saimme onneksi muutettua paluuaikaa illalle päivää aikaisemmaksi, kun telttamme oli rikki ja siinä säässä oli kurja olla erämaassa. Päivä meni siis aivan Pelastusarmeijalle….kehittelimme teltassa myös Ylämaan dietin; kananmunia, konjakkia ja hieman olutta.
Illalla kyytiä odottaessamme tuuli tyyntyi hieman ja heittelimme ”nappaskengissä” perhoa rantatörmältä. Sain siinä 10 minuutissa yhden 53 cm harjuksen Sopuli –perholla.
Lopulta pääsimme takaisin mökkiin ja olihan se juhlaa olla taas lämpimässä. Jyrki ja Stuart ihmettelivät, että miten olimme pärjänneet siinä myrkyssä teltassa.



24.7. Lähialueen kalastusta
Kello piippasi 8:30 ja valmistauduimme päivän koitoksiin. Menimme Jyrkin ja Stuartin kanssa lähijärvelle kalaan. Kalastus alkoi nihkeästi mutta kuoriutumisten alkaessa heräsivät myös kalat. Markun kanssa saimme lyhyessä ajassa 15 mukavaa harjusta pintureilla (Sopuli, Lepakko ja iso Nelson Caddis). Suurimmat harjukset olivat > 50 cm. Loppupäivä oli sitten tasaista ja tapahtumia oli silloin tällöin. Päivän saldo: Markku; 12 harjusta, 2 kpl >50 cm, perhoina ruskea nymfi ja Iso Nelson Caddis. Mikko; 15 harjusta, 6 kpl >50 cm, perhoina Lepakko, Violetta, Sopuli ja uusi perho ”Ylämaan Violetti Zulu”.
Päivä oli viimeinen Jyrkille ja Stuartille (Eng.) ja päätimme järjestää ”Pancake festifaalit” illalla majapaikassa. Stuartille letut hillon ja kermavaahdon (sekä hyvän valkoviinin kera) olivat uusi kokemus. Muutenkin hän oli aivan haltioissaan harjuksen kalastuksesta. Hän oli joka päivän rikkonut aikaisemman harjusennätyksensä.
Söimme illalliseksi uusi perunoita ja sisäfilepihviä (kermakastike jossa sipulia ja valkosipulia), lisäksi valkosipulimajoneesia. Ja hyvää olutta.



25.7. Viimeistä viedään ja yhteenvetoa
Reissun viimeinen aamu oli kirkas ja aurinko helotti. Sanoimme näkemiin Jyrkille ja Stuartille ja suuntasimme lähijärvelle. Aloitimme ylhäältä. Ensimmäinen harjus tuli 5 minuutin jälkeen ja se oli 55 cm pituinen. Perhona oli uusi Violetti Zulu. Markku sai lyhyessä ajassa useita harjuksia pinturilla mutta sitten hiljeni. Kalastimme järveä alaspäin mutta heikoin tuloksin. Vesi oli samentunut nopean vedennousun (30 cm vuorokaudessa) ja kovan tuulen vaikutuksesta. Tämä passivoi harjukset täysin. Päätimme lopettaa kalastuksen jo iltapäivällä ja palasimme leiriin. Mietimme, että mitä teemme ja päätimme että lähdetään kotiin yhtä yötä aikaisemmin. Ajoimmekin sitten koko yön ja olimme perillä Oulussa aamulla 06 aikoihin.
Reissu oli jälleen erilainen. Kalantulo oli heikointa mitä koskaan, tosin ennätyskala pelasti tilanteen. Lisäksi sääolosuhteet olivat todella huonot ja ne pilasivat kalastusta aikalailla.




Blogin loppu:
Olen tullut siihen tulokseen, että en jatka enää Pelkkää Perhokalastusta -Blogin kirjoittamista tulevaisuudessa. Kaikkea aikansa. Aloitin Blogin 23.5.2008 ja kaikki kalastusreissuni olen raportoinut sitä kautta. Toivottavasti olet viihtynyt sen seurassa ja kiitokset kaikille sitä lukeneille. Jatkossa tulen kirjoittamaan joitakin reissuraportteja ja artikkeleita www-sivuille, osoitteeseen: http://www.pro-flyfishing.fi
Uusia perhoprojekteja on mielessä…..

Seuran siikareissu 3.-4.7.

Seuramme junnureissu järjestettiin läheiselle järvelle siiankalastuksen merkeissä. Reissu alkoi perjantaina mutta pääsin paikalle vasta lauantaina. Sääennustus piti paikkansa kun ajelin aamulla paikalle jo ennen klo kahdeksaa. Puolijoukkueteltasta kömpi unisen näköistä porukkaa ulos kun laitoin varusteita kuntoon.
Aamupäivällä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja se teki kalastuksesta vaikeata, onneksi tuuli oli kuitenkin vähäistä. Muutamia kaloja kävi perhoissa kiinni ja pari tuli ylös asti seuran porukoilla. Jättiemergent oli päivän perho. Itsellä ei vain oikein onnistunut, sain kaksi nousua Lepakko –perhoon mutta ilman kunnollista tarttumista. Iltapäivällä tilanne parani ja kaloja saatiin useampia. Itsellä alkoi ”siikatatsi” löytyä ja sain perusnymfillä ylös 48 cm siian. Illalla tuli toinen hieman pienempi. Lisäksi oli joitakin karkuutuksia lyhyen väsytyksen jälkeen ja muutamia tärppejä.
Päivän aikana paikalla kävi noin 15 seuramme jäsentä ja saaliiksi tuli toistakymmentä siikaa (> 40 cm). Illalla olikin sitten siikasopan vuoro johon meni muutama kilo siikaa, perunoita ja sipulia.
Sunnuntaina heräilin seitsemän aikaan ja aamupalan jälkeen olosuhteet näyttivät niin hyviltä, että järvelle piti päästä. Toiset jatkoivat nukkumista. Puolituntia meni ettei näkynyt / kuulunut mitään. Sitten tuli lyhyt sadekuuro joka laukaisi tilanteen. Siian tulivat pinta-aktiivisiksi ja tuikkeja alkoi näkyä. Puolen tunnin aikana oli mukavasti tapahtumia. Sain ylös yhden 40 cm siian, neljä karkasi väsytyksen aikana ja muutama tärppi oli myös perhoisssa. Lisäksi yksi kirre katkoi sivutapsin. Perhoista toimivat jättiemergent ja lepakko. Myös nymfissä oli yksi tärppi. Muiden saapuessa paikalle alkoi aurinko paistaa ja samalla syönti loppui täysin. Siihen lopettelin kalastuksen.
Reissu oli oikein mukava ja siiankalastus oli jälleen todella hauskaa.

Siikajärvellä 19.6.

Seurasimme VM:n kanssa viikolla tarkkaan sääennustuksia ja huonolta näytti. Vielä perjantaina täsmäsää lupasi vesisadetta koko päiväksi ja tuulta vähintään 6 m/s. Päätimme kuitenkin perjantaina, että lähdemme katsomaan tilannetta järvellä.
Saavuttuamme järvelle 8:50 oli edessä positiivinen yllätys, tuulta ei ollut nimeksikään ja taivas oli sopivasti pilvinen. Lupia ostaessa näimme jo ensimmäiset tuikit järvellä. Suuntasimme tyynen alueen reunamille. Ja heti näkyi tuikkivia kaloja ympärillä. Hyönteistä oli paljon pinnalla ravinnoksi. Mutta tuska ei helpottanut, emergentit ja pinturit eivät kelvanneet ensinkään. Pian siirryin käyttämään nymfejä. Muutama heitto ja kala kiinni….muutaman sekunnin ajan. Seuraavan kahden tunnin aikana tapahtumia oli mukavasti. VM sai kaksi pienempää siikaa, jotka vapautettiin. Minulla oli kuusi tärppiä ja parin kalan menetys väsytyksessä. Lisäksi ylös tuli kaksi kirjoa.
Kahdentoista aikaa paikalle saapuivat Jukka ja Mikko. Pian Jukka saikin 45 cm siian pinturilla. Sen jälkeen hiljentyi, aktiivisia kaloja näyttäytyi pinnassa enää harvakseltaan. Vaihtelimme paikkoja mutta ilman tulosta. Kolmen jälkeen päätimme poistua paikalta. Onneksi emme luottaneet täysin säätiedotukseen vaan menimme paikalle. Pari tuntia oli todella mukavaa järvikalastusta. Tästä se kesä alkaa. Tai siis kääntyy syksyä kohti, sillä maanantaina 21.6. on kesäpäivän tasaus ja yöt alkavat pidentyä.

Siikakauden aloitus

Päätin lähteä lauantaina Siikajärvelle ensimmäistä kertaa tälle vuodelle vaikka olosuhteet olivat aika kurjat. Tuulta oli 8 m/s ja puuskissa yli 11 m/s, lisäksi luvassa oli sadekuuroja. Ilman lämpötila oli 7 astetta aamulla ja päivällä se nousi aina 10 asteeseen. Veden lämpötila oli 12 astetta. Kyllä vanha totuus pitää paikkansa eli ilman pitkiä kalsareita ja fleecepaitaa ei kannata lähteä kalalle ennen juhannusta. Niille oli käyttöä.
Järvellä ei ollut muita, kun saavuin paikalle. Ja en kyllä ihmettele että miksi. Tuuli oli todella hankala kalastuksen kannalta katsottuna ja suunta oli semmoinen, että järvellä ei ollut yhtään tyyntä aluetta. Menin tutuille paikoille odottamaan
kevätsurviaisten kuoritumisen alkua (yleensä se tapahtuu tähän aikaa kesäkuusta). Mutta ei niin mitään, yhtään päivänkorentoa ei näkynyt koko aikana. Ei myöskään muita hyönteisiä. Myös kalat olivat hukassa. Ilmeisesti aikainen lämpöaalto oli saanut ko. päivänkorennot jo kuoriutumaan aikaisemmin. Eli myöhästyin.
Jaksoin olla paikalla neljä tuntia. Sitten tuuli ja aallokko alkoi olla niin kovaa, että päätin lähteä pois. Lisäksi pieni lumikuuro myös lannisti kalastusta. Kyllä oli synkkä aloitus siikakaudelle, ei nykyäkään.

Hyvää kehitystä Iijoella

"Iijoen kalastusalue on tehnyt päätöksen harjuksen alamitan nostosta 35 senttiin. 1.6.2010"

Tämä päätös on mielestäni todella hyvä ja järkevä, kun ajatellaan harjuksen sukukypsyyttä. Toivotaan, että tämä edesauttaa harjuskantojen elpymistä ja keskikoon kasvamista Iijoen alueella. Seuraava askel olisi rauhoitusalueiden perustaminen Iijoelle. Joitakin alueita, esim. 5 km jokijaksoja pitkin jokea voitaisiin rauhoittaa kaikelta kalastukselta viiden vuoden ajaksi. Sen jälkeen rauhoitusalueita vaihdettaisiin. Toivon, että tämä toteutuisi joskus. Mutta tämä alamitan nosto on hyvä alku! Henkilökohtaisesti pidän tätä päätöstä parempana asiana kuin lohien siirtämistä autolla voimalaitoksien ohi.

Ei muuta kuin hyvää kalastuskautta kaikille!

Perhokalastajan Jaakobin paini

Nyt tuli sitten jälleen vastaan tilanne jossa sisäinen ristiriita on pahimmillaan, perhokalastus vs arkielämä. Ja juuri kun Cuban reissu on takana...

Tilanne on tämä; Pitkään suunniteltu (eteenpäin siirretty) remontti asunnossa on nyt tulossa ja kaikki suunnitelmat on tehty. Kalustehankinnat on suunniteltu ja tilausta vaille valmiina. Rahatkin ovat valmiina remonttia varten. Vaimolle olen luvannut toteuttaa remontin viimeinkin.
No nyt sitten erinäisten sattumuksien kautta tuli eteen tilanne, että sain mahdollisuuden päästä hankkimaan kaikkein legendaarisimman perhovavan. Ja se olisi E.F. Payne bambuvapa, vuodelta 1958 (lähes käyttämätön). Samassa satsissa tulisi mukana samanikäinen kela, klassisia vanhoja perhoja muutama sata (mm. jenkkistreamereita) ja muuta aiheeseen liittyvää antiikkitavaraa. Tähän mennessä olen onnistunut pysymään ulkona antiikkiosastosta ja keräilystä. Hinta koko paketilla olisi sama kuin wc:n remontilla kaikkine kalusteineen ja töineen...

Niin, sisäinen ristiriita on suuri.

Mutta, mutta...ei se auta. Pitänee edelleen pysyä erossa antiikkipuolesta. Perhokalastajan sielu itkee. Nyt arkielämä vie voiton ja eiköhän niitä muita vapoja ole jo muutenkin tarpeeksi ( 23 kpl) nurkissa. Tosin Paynen vapa olisi ollut hyvä sijoitusmielessäkin. Unelmien vapaan ei vaan ole nyt mahdollisuutta. Tarjoan vapaa kuitenkin henkilölle jolla niitä (bambuja) on jo ennestään aikalailla. Vavan pitäisi päästä hyvää kotiin...

Koillismaalla kotipuolessa 29.5.

Viikonloppuna vierailin kotipuolessa Taivalkoskella. Perjantai meni metsätöissä (kyllä ruumiillinen työ pitäisi kieltää nörteiltä) ja lauantaille sain sovittua Pekan kanssa kalareissun. Iijoki oli vielä kiinni (kausi alkaa 1.6.) joten suuntasimme pienelle joelle. Vesitilanne oli jo suhteellisen hyvä, tulva ei haitannut liikkumista. Keskityimme kalastamaan nivapaikkoja ja suvantoalueita. Saimme tapahtumia ihan hyvin neljän tunnin aikana. Se vaan, että kaikki harjukset olivat alamittaisia. Kevät oli aikaisessa muutaman viikon verran ja se näkyi myös hyönteismaailmassa. Sääsket olivat jo ilmaantuneet. Lisäksi karvasääskiä, pari koskikorentoa ja jopa pieniä vesiperhosia oli liikkeellä. Ja kuoriutuminen oli alkanut L.Vespertina – Kevätsurviaisella. Se aktivoi harjukset syömään vedenkalvosta emergenttejä suvannolla. Tästä se kesä alkaa!