Lauantaina piti siis olla kilpakalastusta mutta kuten jo totesin niin se peruuntui. Koska päivä oli saatu jo vapaaksi kotoa niin kalalle oli päästävä. Sovimme Markun kanssa, että lähdemme siikoja tavoittelemaan kelluntarenkailla lauantaina. Keli oli mitä mainioin. Tuulta vain nimeksi, pilvistä ja lämmintä yli 10 astetta. Niin, Suomen suvi ei ole oikein lämmin ainakaan tällä kertaa. Päälle sai pukea pitkät kalsarit, väliasu fleece:t ja vielä paksu fleece haalari kahluuhousujen alle. Sitten tarkeni.
Olimme järvellä 11 aikoihin ja siellä oli paras meininki jo päällä. Huomasimme, että oli tullut ”Lepakoiden”-aika eli Isosirvikkäät, Järrisirvikäs (P. bipunctata) olivat aloittaneet kuoriutumisen. Lepakko nimitys tulee siitä, että silloin toimii Lepakko-niminen perho (löytyy mm. Perhokalastajan Harjus –kirjasta). Sidontaohjeet ja artikkeli kalastuksesta löytyy myös Pohjolan Perhokalastaja –lehdestä (4/2001 ja 3/2002).
Ensimmäisen puolen tunnin aikana sain ylös yhden 40 cm siian juuri Lepakko –perholla ja toisen karkuutin. Siinä olivatkin sitten minun päivän tapahtumat. Markulla onnistui paremmin. Hän sai ylös kolme siikaa ja yhden kirjolohen ja lisäksi tärppejä oli kymmenkunta. Ero oli siinä, että Markku käytti uppoperhoja. Paras perho oli yllättäen Zulu.
Vedenkalvossa oli paljon hyönteistä tarjolla mutta silti siiat olivat aika hiljaisia pintakalvo aktiivisuuden suhteen. Paras Isosirvikkäiden aika on vielä edessä.
Olimme järvellä 11 aikoihin ja siellä oli paras meininki jo päällä. Huomasimme, että oli tullut ”Lepakoiden”-aika eli Isosirvikkäät, Järrisirvikäs (P. bipunctata) olivat aloittaneet kuoriutumisen. Lepakko nimitys tulee siitä, että silloin toimii Lepakko-niminen perho (löytyy mm. Perhokalastajan Harjus –kirjasta). Sidontaohjeet ja artikkeli kalastuksesta löytyy myös Pohjolan Perhokalastaja –lehdestä (4/2001 ja 3/2002).
Ensimmäisen puolen tunnin aikana sain ylös yhden 40 cm siian juuri Lepakko –perholla ja toisen karkuutin. Siinä olivatkin sitten minun päivän tapahtumat. Markulla onnistui paremmin. Hän sai ylös kolme siikaa ja yhden kirjolohen ja lisäksi tärppejä oli kymmenkunta. Ero oli siinä, että Markku käytti uppoperhoja. Paras perho oli yllättäen Zulu.
Vedenkalvossa oli paljon hyönteistä tarjolla mutta silti siiat olivat aika hiljaisia pintakalvo aktiivisuuden suhteen. Paras Isosirvikkäiden aika on vielä edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti