Suuntasimme VM:n kanssa järvelle jo 09 aikoihin. Olosuhteet eivät näyttäneet aamulla kovin hyviltä. Tuulta oli reilusti puuskittain (5 m/s) mutta pilvisyys pelasti hieman tilannetta. Ilman lämpötila oli vain hieman yli 10 astetta.
Suuntasimme veneellä tuulen suunnan mukaan lahdelmaan jossa olisi hyvä tavoitella siikoja. Alku lupasi hyvää, sain pari tärppiä kuulapupaan. Mutta sitten hiljeni.
Jukka tuli myös paikalle ja jatkoimme sinnikästä yrittämistä. Oli aivan hiljaista kunnes kello tuli 13.30. Silloin alkoi jälleen kevätsurviaisten kuoriutuminen ja siiat saapuivat paikalle. Kaloja oli paljon ja ne olivat pintakalvoaktiivisia. Mutta kyllä oli taas siian kalastus vaikeaa. Kävimme perhoja läpi nymfeistä emergenttien kautta esiaikuisiin mutta mikään ei kelvannut. Ei ole ennen ollut siian kalastus niin tuskaisan vaikeaa. Yhdessä vaiheessa havaitsin, että kevätsurviaisia ei enää kuoriutunut mutta siiat hakivat silti pintakalvosta syötävää. Silloin laitoin perhoksi oliivin surviaissääsken roikkujapupan, heitin tuikin läheisyyteen ja heti kala kiinni. Kala oli todella virkeä ja käyttäytyi kuin taimen mutta yllätykseksi se olikin siika kun sain sen lähelle. Pituutta noin 40 cm. Lopetimme klo 16 aikaan kun kalojen aktiivisuus alkoi vähentyä.
Illalla Teemu oli käynyt vielä järvellä ja oli saanut jälleen mukavan noin 50 cm siian ja pari pienempää.
Nyt siiat saavat odottaa pari viikkoa. Seuraavan kerran pääsen järvelle vasta juhannuksen jälkeen. Nyt viikko töitä ja sen jälkeen talviloman viettoon Tenon Alakönkään särkille.
Suuntasimme veneellä tuulen suunnan mukaan lahdelmaan jossa olisi hyvä tavoitella siikoja. Alku lupasi hyvää, sain pari tärppiä kuulapupaan. Mutta sitten hiljeni.
Jukka tuli myös paikalle ja jatkoimme sinnikästä yrittämistä. Oli aivan hiljaista kunnes kello tuli 13.30. Silloin alkoi jälleen kevätsurviaisten kuoriutuminen ja siiat saapuivat paikalle. Kaloja oli paljon ja ne olivat pintakalvoaktiivisia. Mutta kyllä oli taas siian kalastus vaikeaa. Kävimme perhoja läpi nymfeistä emergenttien kautta esiaikuisiin mutta mikään ei kelvannut. Ei ole ennen ollut siian kalastus niin tuskaisan vaikeaa. Yhdessä vaiheessa havaitsin, että kevätsurviaisia ei enää kuoriutunut mutta siiat hakivat silti pintakalvosta syötävää. Silloin laitoin perhoksi oliivin surviaissääsken roikkujapupan, heitin tuikin läheisyyteen ja heti kala kiinni. Kala oli todella virkeä ja käyttäytyi kuin taimen mutta yllätykseksi se olikin siika kun sain sen lähelle. Pituutta noin 40 cm. Lopetimme klo 16 aikaan kun kalojen aktiivisuus alkoi vähentyä.
Illalla Teemu oli käynyt vielä järvellä ja oli saanut jälleen mukavan noin 50 cm siian ja pari pienempää.
Nyt siiat saavat odottaa pari viikkoa. Seuraavan kerran pääsen järvelle vasta juhannuksen jälkeen. Nyt viikko töitä ja sen jälkeen talviloman viettoon Tenon Alakönkään särkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti