Tour de Finnmarksvidda 2009 raportti

Maanantai - Matka alkaa
Levottoman yön jälkeen (kuten aina matkaa ennen) heräsin ennen kellon soittoa 6.50. Kannoin varusteet autoon ja suuntasin hakemaan Veli-Mattia ja Korkkia. Kello 9 aikoihin olimme liikkeellä kohti pohjoista.
Pidimme kahvitauon hyväksi todetulla paikalla Kukkolankosken rannalla. Matka jatkui ja Hetassa söimme Grillikioskilla burger annokset. Kautokeinossa desinfiointi ja lupien osto. Ja lopulta 9 ½ tunnin ajomatkan jälkeen olimme parkkipaikalla. Kylmä olut maistui makealta. Ja yllättävän nopeasti, noin puolen tunnin jälkeen kyyti saapuikin hakemaan meitä. Vajaa pari tuntia höykkyytystä ja olimme majapaikassa 12 tunnin matkustamisen jälkeen. Paikassa oli myös muita kalastajia Puolasta ja Ruotsista. Loppuilta menikin sitten asennoitumisessa paikalliseen rytmiin ja erämaan tunnelmaan muutaman viileän oluen säestyksellä. Vesi oli viime vuoteen verrattuna todella alhaalla, noin ½ metriä matalammalla.



Tiistai – Suvantojärvi kutsuu
Aamulla heräsimme jo ennen kello kahdeksaa. Ja hitaiden aamutoimien ja pekoniaamiaisen jälkeen suuntasimme ylävirtaan moottoriveneellä. Sää oli loistava. Aurinko porotti mutta pohjoistuuli piti huolen siitä, että kaikki fleece varusteet piti olla päällä. Todellista kerrospukeutumista: lyhyet kalsarit, pitkät kalsarit, ohut fleece kerrasto, paksu fleece haalari ja kahluuhousut. Lisäksi ohut vaellussukka, paksu vaellussukka, gore sukka ja paksu fleece sukka.
Kalastus aloitettiin perinteisesti rannalta. Veli-Matti teki muutaman heiton ilman tulosta. Korkki jatkoi ja heti ensimmäisellä heitolla kala oli kiinni, joka kuitenkin irtosi pian. Toisella heitolla jälleen kala kiinni ja pian vapautettiin reissun ensimmäinen harjus. Koko tapahtumasarja saatiin videoitua. Minä menin seuraavana. Perhona oli edellisiltana sidottu koko pinkki Sopuli –perho. Neljäs heitto ja kala kiinni. Harjus oli noin 53 cm, joka vapautettiin. Päivä alkoi ihan mukavasti. Päivän tapahtumia:
VM: Päivän suurin oli 56-57 cm harjus, toistakymmentä yli 50 cm pituista. Paljon tiputuksia. Perhona oli Foam ”kypärä” Nelson Caddis.
Korkki: Viisi yli 50 cm harjusta, suurin 53 cm. Perhoista parhaiten toimi uusi pinkin sävyinen viritelmä (tarkemmin perhosta myöhemmin).
Mikko: Seitsemän yli 50 cm harjusta, suurin 52-53 cm. Perhoista paras oli Sopuli –perho. Myös Korkin uusi pinkki kuulapää ja edelliskesän ykkösperho ”Ylämaan Pajero” toimivat hyvin.
Pieniä < 50 cm harjuksia ei lasketa mukaan näihin tilastoihin.
Kalat löytyivät selkeästi syvistä väylistä. Matalalla oleva vesi aiheutti tämän.

Lopetimme kalastuksen 18.30, sillä iltakalastus ei ole ollut koskaan mitenkään hyvää. Oli sama siirtyä majoitukseen. Illalla ruokana oli poronkäristystä, joka tehtiin jälleen saksanhirvestä. Lisämausteena oli Hickory savuaromia. Ruoka tarjoiltiin perunamuusin ja karpalohyydykkeen kera. Myös suolakurkkuja löytyi. Valitettavasti tummaa olutta ei ollut nyt mukana. Lapin kulta sai korvata sen puutteen.

Illalla Puolalainen Darek tuli juttelemaan ja oli hiukan ihmeissään päivän tapahtumistamme. Ei meinannut uskoa vaikka näytin hänelle videota ja kuvia. Ilta jatkui ulkona siimojen testaamisella . Menossa oli mukana Vina Maipo (cabernet sauvignon) Chilestä.



Keskiviikko – Tuulet kääntyy etelään…
Aamulla aurinko helotti kirkkaalta taivaalta. Näky oli outo sillä aina ylämaissa oli ollut pilvistä ja sateista. Viime vuonnakin aurinko paistoi yhtenä päivänä pari tuntia. Myös sääsket ja mäkärät olivat huomanneet lämmön.
Oli taktiikkapalaverin paikka. Päätimme odottaa isännän heräämistä, että pääsisimme vihdoinkin rautupaikalle. Aamupalaksi laitettiin munakasta käristyksen lopuilla ja sipulilla höystettynä. Mutta meni muutama tunti, eikä mitään tapahtunut. Sitten meni hermot ja päätimme lähteä itse reissuun. VM jäi sairastamaan ja minun ja Korkin mukaan lähti Puolalainen Darek.
Vaikka tuuli oli etelästä, oli se silti sen verran kovaa että haittasi hieman järven kalastusta. Toki Korkki sai heti parin heiton jälkeen ensimmäisen kalan venepaikasta Puolalaisen puistellessa epäuskoisena päätään. Sitten päivä jatkuikin heikkona. Edellispäivän meininki oli poissa. Kalat olivat hukassa. Parin tunnin kalastuksen aikana sain kuitenkin pari > 50 cm harjusta. Perhona oli punamusta superpupa punaisella kuulalla.
Pidimme Korkin kanssa taktiikkapalaverin ja suuntasimme seuraavalle suvannolle. Siellä alkoi tapahtua. Ja perhona oli ”Ylämaan Pajero”. Korkki tuli myös paikalle. Parin tuikin jälkeen vaihdoin perhoksi Sopulin, johon tuli yksi nousu ilman tärppiä. Sitten Lepakko –perho siiman päähän ja > 50 cm harjus. Marek tuli paikalle ihmettelemään meininkiä. Hän aloitti kalastuksen mutta ilman tuloksia. Korkin kanssa saimme siitä vierestä muutaman > 50 cm harjuksen. Tunnin jälkeen paikka hiljeni.
Uusi tilannepalaveri ja paikan vaihto. Siellä laitoin siimaan Sopuli –perhon ja vajaan tunnin aikana sain kolme > 50 cm harjusta. Lisäksi perhoon tuli muutamia pyörähdyksiä.
Päivän saldo:
Korkki: kolme > 50 cm harjusta. Päivän perhoja olivat uusi pinkki, kuparipinkki ja #8 Lepakko Nelson.
Mikko: kuusi > 50 cm harjusta.

Ja paluu perusleiriin. Illallisena oli spagettia. Kastike muodostui sipulista, pekonista (500 g), kuohukermasta, hunajasta, tirauksesta konjakkia, mustasta pippurista ja juustosta. Ruokajuomana puna- ja valkoviiniä tuntemuksen mukaan. Huomautus reseptiä testaaville: Kastikkeessa pitää olla nestettä 4 dl, myös parmesan juusto olisi suositeltavaa. Jälkiruoaksi oli voissa paistettuja lättyjä mansikkahillon ja kermavaahdon kera. Juomana oli Cafe au Chocolat ja kermana toimi Stroh ”54”.
Puolalaiset vierailivat majapaikassa illan aikana useaan otteeseen. Annoin Sopuli –perhon koekäyttöön. Lisäksi he koeheittivät Vespertina –perhovapaa pihalla. Ja tilaus tuli.
Puolenyön aikaan olo oli aika turpea. Viini oli ainoa joka piristi edes vähäsen.



Torstai – kalastusta vaan
Heräsin kello 8 aikaan. Oli pilvistä, aurinko pilkisti aina välillä. Mutta se tuuli, niin se oli jälleen kääntynyt pohjoiseen. Ja se oli puuskittaista. Ennen Korkin ja VM:n heräämistä sidoin pari Sopulia rasiaan kaiken varalta. Samalla mietin, että jotain uusia paikkoja pitäisi päästä kokeilemaan mutta kulkeminen on se ongelma.
Reilun tunnin päästä heräsivät myös toiset. Puolan kaveri oli ollut aamuyön kalassa ja palasi leiriin, kun olimme aamuaskareissa. Pekoniaamiaisen jälkeen otimme konjakkisnapsit jotta maha pysyy hyvänä erämaassa, eikä ala oireilemaan.
Sitten ajo veneellä ja kävelyä renkaat selässä. Saavuimme paikkaan joka oli ollut edellisenä kesänä hyvä mutta nyt veden vähyys teki siitä paikasta hankalan. Syviä paikkoja ei ollut paljon ja siitä oli tullut entistäkin enemmän vain päivystyspaikka.
VM meni yläosaan ja sai nopeasti kaksi 55 cm harjusta streamerilla. Korkilla ja minulla oli hiljaisempaa, vain muutama tärppi. Korkki sai kuitenkin pian 50+ cm harjuksen. Kalastelimme aikamme ja oli jälleen taktiikkapalaverin paikka. Ja koska oli hiljaista päätimme suunnata jälleen tutulle järvelle. Kuljimme kelluntarenkailla pitkin suvantoja hiljakseen samalla kalastellen. Juuri ennen järveä tuli ”Ylämaan Pajeroon” tälli oikein kunnolla. Väsyttelin sitä aikani ja sain lopulta ylös mitattavaksi 56.5 cm harjuksen. Loppuvaiheessa väsytystä piti olla tarkkana sillä paikalle ilmaantui ylämaan shakaali eli hauki. Hauki (4-5 kg) seurasi harjusta tarkasti ja ennen kuin vapautin sen, ajoin vavan kärjellä hauen tiehensä. Ruokatauon ja taskulämpimän konjakkisnapsin jälkeen jatkoimme järven kalastusta.
Suuntasimme Korkin kanssa varmoille tutuille paikoille järvessä (niitäkin löytyy järvistä yllättävän hyvin) ja sain sieltä Korkin pinkillä 50+ cm harjuksen. Juttelimme samalla, kuinka järviä oppii lukemaan vuosin myötä ja Hotspotit ovat varmoja vuosi toisensa jälkeen. Jatkoimme syvänteen reunan kalastusta ja pian tuli tälli ja samassa kala oli ilmassa. Taimen! Se otti samaan pinkkiin perhoon. Tiukan taiston jälkeen sain kalan ylös. Mittasimme sen myöhemmin 53 cm pituiseksi. Otin sen ylös kun kokit halusivat sen syötäväksi. Se päätyi savustettavaksi.
Jatkoimme järven kalastusta ja perhoiksi laitettiin Sopulit. Pian alkoi tapahtua muuten hiljaisella järvellä. Saimme 5 kpl 50+ cm harjuksia ja lukuisia tällejä. Se oli hienoa kalastusta.
Päivän saldo:
VM: 7 kpl 50-55- cm harjuksia. Perhona Marabou Sopuli (pyrstö marabousta).
Markku: 4 kpl 50+ harjuksia. Perhoina Sopuli ja pinkki.
Mikko: 5 kpl 50+ cm harjuksia, suurin 56.5 cm. Perhoina Sopuli, pinkki ja ”Ylämaan Pajero”.

Leiriin päästyämme oli illallisen aika. Ruokana oli kanaa ja riisiä (Jasmin). Kastikkeessa oli mukana limeä, hunajaa, chiliä ja kuohukermaa. Jälkiruoaksi oli valkosuklaa moussea.
Kalastuksen aikana oli joulupukki vieraillut jälleen leirissämme. Nyt sinne oli jätetty Puolalaista makkaraa ja WARKA olutta. Vietimme Puolalais teemailtaa.

Tuuli oli ollut kovaa. Eikä kalastuksellisesti ollut mikään huippupäivä, jotain uutta pitäisi keksiä seuraavalle päivälle. Saimme sovittua yläosan veneen lainasta seuraavalle päivälle.



Perjantai – kevyttä retkeilyä ja kelluntaa
Kello 7.30 sää näytti lupaavalta. Ei ollut paha tuuli idän suunnalta. VM sairasteli ja päätti jäädä leiriin. Pakkasimme Korkin kanssa varusteet kantokuntoon päiväreppuihin. Mukaan otettiin minimivarustus eväiden suhteen (energiapatukoita ja konjakkia). Tukevan pekonimunakas aamiaisen jälkeen lähdimme matkaan, sinne missä emme olleet aikaisemmin käyneet. Reilun kolmen tunnin matkaamisen jälkeen pääsimme vesille uudessa järvessä. Järvi näytti pian luonteensa, se oli rautujärvi profiililtaan ja harjuksen kalastukseen se ei ollut oikein sopiva. Tutkimme järveä koko päivän ja harjuksia löytyi aikaisempien kokemuksien perusteella sopivan näköisistä paikoista (pohjaprofiili ja syvyys). Olimme siellä mistä Lidman on kirjoittanut. Koko 4 km pituisesta järvestä löysimme kuitenkin pienen alueen josta harjuksia löytyi. Päivän saldona oli kaksi 50+ cm harjusta sekä rautu ja pieniä taimenia. Renkaalla tuli polskittua 6.5 km, eipä tarvinut mennä kuntosalille reisilihaksia treenaamaan. Alemmalla järvellä pääsimme mukaan hienoon pintaperhosessioon, kun harjukset söivät tuulen rajassa pintakalvosta hyönteisiä. Se oli hienoa kalastusta.
Olimme takaisin pääleirissä 23.50. Myöhäisenä illallisena söimme tortilloja jauheliha, sipuli, paprika ja chili/valkosipulisoosi täytteillä. Unta ei tarvinut houkutella parin viinilasillisen jälkeen.



Lauantai – ilman sääskiä ei ole harjuksia
Alkuperäinen suunnitelma mennä ylös ei onnistunut taaskaan. Kuskilla oli muita sovittuja menoja. Eli suunnitelma B käyttöön. Lähijärvelle omalla kyydillä.
Alku oli hankalaa ja heikkoa. Mutta sitten Korkki löysi paikan jossa harjusparvet pyörivät. Eli kalat pitää etsiä järvistä, ei ne häviä sieltä mihinkään. Ja kalastus olikin sitten yhtä juhlaa. Parin tunnin ajan harjuksia tuli solkenaan. Ja erityisesti isoilla pintaperhoilla.
Päivän saldo:
Korkki: 6 kpl > 50 cm harjuksia, perhoina pinkki ja peurankarva lepakko.
Mikko: 5 kpl > 50 cm harjuksia, perhoina Klinkki #8 ja kaksi ylämaan sarjan perusperhoa.
VM: 4 kpl > 50 cm harjuksia., perhona pinkki Sopuli (kunnes häntä meni poikki).

Sää oli itä parhain. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta koko päivän ja lämmintä oli 18-20 C astetta. Nyt tarkeni jopa ilman paksua fleece paitaa ja pipoa.

Illalliseksi oli porsaan fileepihvejä ja uusia perunoita. Kastike: pippurikastike, sulatejuustoa ja kermaa. Lisänä maustevoita. Jälkiruokana oli mansikkakiisseliä ja kermavaahtoa.

Illalla saimme sovittua, että aamulla (viimeinen kalastuspäivä) lähdemme kello 09 paikallista aikaa kohti todellista ylämaata. Odotukset olivat korkealla kun menimme nukkumaan.



Sunnuntai – ylämaan seikkailua
Yöllä 02 aikaan ulkona oli hienoa. Auringon nousu punasi hennosti lumihuippuiset vuoret syleilyynsä. Kun heräsin 08 kellon piipitykseen oli muutos tapahtunut. Kaikki oli kostean sumun peitossa ja näkyvyys oli pari sataa metriä. Synkkyys valtasi mielen.
Pääsimme kuitenkin matkaan minuutilleen (mikä on harvinaista) kohti ylämaita. Matkasimme veneillä noin kaksi tuntia ylöspäin, paikoille joissa kukaan meistä ei ollut koskaan käynyt. Siellä myös ilma kirkastui ja aurinko alkoi paistaa pilvettömältä taivaalta. Maisemat olivat kuin elokuvista (jollainen pitäisi tehdä). Meillä oli aikaa 11 tuntia, sitten kyyti tulisi jälleen hakemaan.
Kalastimme monia uusia järviä, etsien oikeanlaisia paikkoja, profiileita ja syvyyksiä. Lopulta pääsimme järveen joka oli kuin tehty harjuksille. Ja niinhän se olikin. Se oli aikamoista tykitystä pari tuntia. Ranteet olivat aivan tohjona väsyttelystä. Sain siinä ajassa 10 kpl 50+ cm harjuksia (mm. 54, 55 ja57 cm).
Jatkoimme kuitenkin matkaa ja saavuimme pari tuntia ennen hakua viimeiseen järveen. Sitten alkoi sataa kaatamalla. Mikä oli outo kokemus, kun olimme tottuneet jo jatkuvaan auringon paisteeseen. Kyyti tuli hieman etuajassa ja olimme takaisin leirissä puolen yön paikkeilla.
Päivän saldo:
Korkki: 2 kpl 50+ cm harjuksia, perhoina Pajero ja uusi pinkki, joka nimettiin Violetta –perhoksi. Uusi perho oli saatu Ylämaalais –perhosarjaan.
VM: 4 kpl 50+ cm harjuksia, perhoina pinkkiä, pintureita ja surffilauta.
Mikko: 10 kpl 50+ cm harjuksia, perhoina ”Ylämaan Pajero” ja pari muunnosta. Lisäksi täysin pinkillä Sopulilla tuli yksi rautu!

Violetta
Koukku: 8, Kamasan B175
Kuula: oranssi kuula
Pyrstö ja runko: marabou FL. CERISE (Blood Quill) MB511
Kierre: soikea hopea

Ylämaan vanhoja viisauksia 2000-luvulta: “Kun ikää tulee lisää niin perhot isonee ja perukkeet vahvistuu ja samoin kalat”



Maanantai – paluu kotimaisemiin
Ja matka alkoi kohti kotia hyvissä ajoin ja aikataulussa. Muoniossa Pizzaa syödessä päätimme tehdä poikkeuksen ja ajaisimme kohti etelää Ruotsin puolta. Kun pääsimme rajan yli, totuus valkeni karseasti, Ruotsi on kehitysmaa teiden kunnossapidossa. Voinkin sanoa, että älä aja koskaan väliä Muonio-Kolari Ruotsin puolta jos et halua autosi särkyvän. Suomessa ehkä joskus sotien jälkeen ovat tiet olleet yhtä huonossa kunnossa kuin oli tuo tie. Tulipahan ainakin käytyä paikassa nimeltä Huuki. Myös autonavigaattorin karttavalmistaja on todennut saman sillä, kartta oli aivan pielessä tuolla osuudella. Miksi päivittää karttaa, kun siellä ei ole kunnon tietäkään. Pyysin tuolla synkällä osuudella Korkkia myös valitsemaan levylaukustaan mahdollisimman ankeata kotimaista musiikkia. Ja niinhän ajelimme vajaa 100 km Janne Tulkkia kuunnellen, eikä masentavampaa musiikkia ehkä voi enää olla….
Kun pääsimme takaisin kotomaan kamaralle, laitettiin Led Zeppelin soimaan ja tunnelma kohosi heti (ehkä syynä oli myös laadukkaampi tie). Olin kotona 20.50.

Kiitoksia mukana olleille hyvästä matkasta! Jälleen tuli opittua uutta ja haastetta riittää tuleville vuosille.

Matkalla otin 257 kuvaa Pentax Optio WPI -kameralla ja 869 kuvaa Canon 5D Mark II kameralla (EF 24-70 mm f/2.8L USM). Kaikki harjukset väsyteltiin Vespertina Grayling Series vavoilla ja keloilla.

Parempaa kuvashowta ehkä tulevana talvena sitten jossain...