Siikajärvellä 5.7.

Keli ei vaikuttanut lupaavalta, kun katselin säätiedotusta perjantaina. Tuulta luvattiin noin 10 m/s ja lämpötila laskisi reilusti. Lauantaina katselin aamulla säätä ja päätin kuitenkin lähteä kalalle. Ilman lämpötila oli klo 8 aikoihin yhdeksän astetta ja tuuli oli puuskittaista. Saavuin järvelle klo 9 ja tuulen vaikutuksesta menin kalastamaan pieniä tyyniä alueita.
Näin heti pintakalvoaktiivisia kaloja ja pian sain ensinmäisen kalan tarttumaan perhoon. Se oli kirjolohi, noin 1.5 kg. Vapautin sen pikaisen väsytyksen jälkeen. Perhona oli Markun Zulu-perhon muunnelma. Ja pian toistui sama uudelleen. Samassa perhossa oli kirjolohi kiinni. Se oli virkeä kala ja ryntäsi heti veneen alle. Sain pidettyä sen poissa ankkuriköyden lähettyviltä mutta myöhästyin hieman uuden syöksyn alkaessa. Se meni uudelleen veneen ali ja nousi samassa pintaan. En kerinnyt laittaa vavan kärkeä riittävän nopeasti veteen ja siinähän kävi perinteisesti. Peruke tarttui solmukohdasta kiinni veneen alla olevaan rikkonaiseen kohtaan ja naps. Se meni menojaan.
Siikoja ei vain näkynyt, eikä kyllä hyönteisiäkään. Vaihdoin paikkaa mutta siellä oli toivotonta. Menin pian uudelleen pienelle tyynelle alueelle ja sain nopeasti taas kirjolohen siiman päähän. Tällä kertaa se otti pieneen #16 kuulapää nymfiin. Vapautin myös sen.
Siiat vaan olivat hukassa. Pari tärppiä sain perhoon joiden oletin olleen siikoja mutta täyttä varmuutta siitä ei tietenkään ole. Iltapäivällä alkoi tuuli yltyä ja vesisade voimistui. Oli tullut aika lähteä kotiin. Olin järvellä koko päivän aivan yksin, muista kalastajista ei ollut tietoakaan. On se jännä huomata kuinka vähän on järvikalastuksesta kiinnostuneita perhokalastajia. Mutta se ei haittaa....
Ensi viikko menee perhelomailun merkeissä ja sen jälkeen on taas mahdollista päästä kalalle.
PS. Kuvassa näkyy venepenkki jonka väsäsin talvella. Runko on alumiiniprofiilista ja sen pituus on säädettävissä. Penkki on pyörivä ja se on päällystetty vedenpitävällä kankaalla. Kyllä venekalastus on paljon helpompaa, kun on kunnollinen penkki. Suosittelen.

Tutkimusmatkailua

Talvella olimme Teemun kanssa tutkineet TE:n istutusrekistereitä uusien siikakohteiden toivossa. Pari paikkaa valittiin tarkemman tutkimuksen jälkeen. Noihin paikkoihin suuntasimme helteisenä päivänä. Ensimmäinen lampi oli vain muutaman sadan metrin kävelymatkan päässä metsäautotieltä. Yllätys oli suuri kun saavuimme lammen rantaan. Siellä olikin kaksi mökkiä veneineen. Kalastimme siellä aikamme ja saaliiksi tuli vain ahvenia. Ei ollut epäselvyyttä siitä etteikö siellä oltu verkotettu. Ensimmäinen epäonnistuminen.
Seuraavaksi vaelsimme seuraavalle lammelle joka oli keskellä laajaa suoaluetta. Yllätys oli vieläkin suurempi kun sielläkin oli ilmeinen "sala" mökki veneineen odottamassa tiettömän taipaleen takana. Tämä kertoi taas kaiken. Verkotusta oli varmuudella suoritettu. Ei onnistunut tällä kertaa uusien kohteiden etsiminen. Pitänee turvautua jälleen tuttuun ja varmaan siikajärveen jatkossakin.

Lepakoiden aika on alkanut - Siikajärvellä 28.6.

Lauantaina piti siis olla kilpakalastusta mutta kuten jo totesin niin se peruuntui. Koska päivä oli saatu jo vapaaksi kotoa niin kalalle oli päästävä. Sovimme Markun kanssa, että lähdemme siikoja tavoittelemaan kelluntarenkailla lauantaina. Keli oli mitä mainioin. Tuulta vain nimeksi, pilvistä ja lämmintä yli 10 astetta. Niin, Suomen suvi ei ole oikein lämmin ainakaan tällä kertaa. Päälle sai pukea pitkät kalsarit, väliasu fleece:t ja vielä paksu fleece haalari kahluuhousujen alle. Sitten tarkeni.
Olimme järvellä 11 aikoihin ja siellä oli paras meininki jo päällä. Huomasimme, että oli tullut ”Lepakoiden”-aika eli Isosirvikkäät, Järrisirvikäs (P. bipunctata) olivat aloittaneet kuoriutumisen. Lepakko nimitys tulee siitä, että silloin toimii Lepakko-niminen perho (löytyy mm. Perhokalastajan Harjus –kirjasta). Sidontaohjeet ja artikkeli kalastuksesta löytyy myös Pohjolan Perhokalastaja –lehdestä (4/2001 ja 3/2002).
Ensimmäisen puolen tunnin aikana sain ylös yhden 40 cm siian juuri Lepakko –perholla ja toisen karkuutin. Siinä olivatkin sitten minun päivän tapahtumat. Markulla onnistui paremmin. Hän sai ylös kolme siikaa ja yhden kirjolohen ja lisäksi tärppejä oli kymmenkunta. Ero oli siinä, että Markku käytti uppoperhoja. Paras perho oli yllättäen Zulu.
Vedenkalvossa oli paljon hyönteistä tarjolla mutta silti siiat olivat aika hiljaisia pintakalvo aktiivisuuden suhteen. Paras Isosirvikkäiden aika on vielä edessä.

Se siitä kilpakalastuksesta

Ei onnistu kilpailemaan pääseminen sitten millään. Ensin Kuusamon karsintakisat siirretään uuteen ajankohtaan ja sehän ei enää sopinut omiin suunnitelmiin. Oli tullut sovittua jo muita kalareissuja uudelle ajankohdalle.
Sitten tulvan vuoksi Pyhäjoen kisat peruutetaan, ilmeisesti. Virallista tietoa asiasta en ole vielä saanut.
Ei taida kannattaa edes osallistua Valkeisen kisaan, koska finaaliin ei ole mahdollista päästä yhden kilpailun perusteella. Turha maksaa tyhjästä 50 €. Pitänee mennä sinne samana ajankohtana kalastamaan / treenaamaan yksikseen.
Näköjään jos haluaa alkaa kisailemaan niin pitää ilmoittautua useampaan kuin kolmeen karsintaan. Jos olisin ilmoittautunut vielä Äyskosken kisaan niin kaikki olisi ollut täydellistä....
Eli ensi vuonna pitää ilmoittautua sitten vähintään viiteen kisaan, mielummin ehkä kymmeneen. Joista voi sitten päästä arvonnan kautta ehkä muutamiin kisoihin. Se vaan, että suurin osa karsintakisoista on etelässä. Ei kehtaisi ajaa 600 km suuntaansa yhden karsintakisan takia näillä bensan hinnoilla. Mutta tämä on tietenkin henkilökohtainen valinta. Jokainen tavallaan.

Tenolla 2008

Pitkä matka, 745 km alkoi lauantaina 14. päivä. Perillä Nuorgamissa ja Lassen mökillä olin yhdeksän tunnin ajon jälkeen. Pikaisen rauhoittumisen jälkeen suuntasimme kalastamaan Alakönkään särkille. Vesitilanne ja sääolosuhteet olivat kohtuullisen hyvät. Luottavaisin mielin aloimme kalastamaan. Paikalla vain muutama tuttu Pattijoen suunnalta. Ensimmäisen luvan aikana oli hiljaista. Kalastimme 24 tunnin aikana 14 tuntia. Ainoa kala oli Lassen saama 2 kg titti.
Rauhoituksen jälkeen lähdimme uudellee Siirin suuntaan ja oli ylläty, että luvan alkaessa siellä ei ollut muita kalastajia. Vasta yöllä alkoi sinne saapua hieman enemmän porukkaa. Koko lupa meni sitten tyhjää pyytäessä. Joensuun suunnalta tullut kalastaja sai kuitenkin noin 8 kg lohen, siinä kaikki.
Kolmas lupa meni samoissa merkeissä, yhtä tyhjän kanssa. Ei sitten mitään tapahtumia. Porukkaa oli edelleen todella vähän ajankohtaan nähden. Yleensä Siirin ringissä on ollut 10-20 henkeä juhannuksen alusviikolla mutta nyt siellä oli maksimissaan 5 henkeä. Tämäkin kertoo sen, että kalan tulo oli aika heikkoa kyseisenä ajankohtana tänä vuonna.
Kalaa näkyi nousevan jonkun verran mutta perhot eivät kelvanneet. Siimoja ja perhoja ttuli kokeiltua monenlaisia, mutta ilman tulosta. Ei ollut teno suosiollinen minulle tänäkään vuonna….
Kalastin vain kolme lupaa tällä kertaa. Ja tietysti muutama päivä sen jälkeen, juhannuksena alkoi sitten tulemaan viestejä puhelimeen että nousu on alkanut kunnolla. Väärä aika ja väärä paikka.

Ei ole helppoa olla töissä....

...kun kaverit soittelevat milloin mistäkin ja kertovat onnistuneista kalastusreissuista. Pahoja ovat myös kuvat sähköpostissa. No, hyvä että joku sentään pääsee kalastelemaan nyt kun tapahtumia riittää. Juuri nyt pitäisi olla Tornionjoella, siellä nousee lohta niin että perhot eivät sovi sekaan uimaan ja kaikki saavat kuulemma kalaa. Vielä kaksi yötä ja sitten autoilemaan kohti Nuorgamia...

Siikajärvellä 8.6.

Suuntasimme VM:n kanssa järvelle jo 09 aikoihin. Olosuhteet eivät näyttäneet aamulla kovin hyviltä. Tuulta oli reilusti puuskittain (5 m/s) mutta pilvisyys pelasti hieman tilannetta. Ilman lämpötila oli vain hieman yli 10 astetta.
Suuntasimme veneellä tuulen suunnan mukaan lahdelmaan jossa olisi hyvä tavoitella siikoja. Alku lupasi hyvää, sain pari tärppiä kuulapupaan. Mutta sitten hiljeni.
Jukka tuli myös paikalle ja jatkoimme sinnikästä yrittämistä. Oli aivan hiljaista kunnes kello tuli 13.30. Silloin alkoi jälleen kevätsurviaisten kuoriutuminen ja siiat saapuivat paikalle. Kaloja oli paljon ja ne olivat pintakalvoaktiivisia. Mutta kyllä oli taas siian kalastus vaikeaa. Kävimme perhoja läpi nymfeistä emergenttien kautta esiaikuisiin mutta mikään ei kelvannut. Ei ole ennen ollut siian kalastus niin tuskaisan vaikeaa. Yhdessä vaiheessa havaitsin, että kevätsurviaisia ei enää kuoriutunut mutta siiat hakivat silti pintakalvosta syötävää. Silloin laitoin perhoksi oliivin surviaissääsken roikkujapupan, heitin tuikin läheisyyteen ja heti kala kiinni. Kala oli todella virkeä ja käyttäytyi kuin taimen mutta yllätykseksi se olikin siika kun sain sen lähelle. Pituutta noin 40 cm. Lopetimme klo 16 aikaan kun kalojen aktiivisuus alkoi vähentyä.
Illalla Teemu oli käynyt vielä järvellä ja oli saanut jälleen mukavan noin 50 cm siian ja pari pienempää.

Nyt siiat saavat odottaa pari viikkoa. Seuraavan kerran pääsen järvelle vasta juhannuksen jälkeen. Nyt viikko töitä ja sen jälkeen talviloman viettoon Tenon Alakönkään särkille.